H*l*etin opettaja!!!

Jenkeissa. Jos parjaa matikassa hyvin laitetaan vuotta ylemman luokan matikan tunneille. Eipahan tylsisty tunnilla kun on on taas haastetta.

tekemistä toistensa kanssa. Käytöstavat ovat kasvatuksen tulosta. Läheskään kaikki älykkäät eivät osaa käyttäytyä.

Kaikki julkisssa virassa toimivat ovat saman ruoskan alla ja vapaata riistaa ruoskittavaksi. Ei opettaja tee yhtään sen enempää töitä kuin kukaan muukaan duunari.

oli erityisen lahjakas. On varmaan edelleen. Ja kyllä löytyi eriytettyjä tehtäviä. Ja sama rehtori vaatii, että luokkaa kertaavalle löytyy myös ja erityistä tukea vaativalle on löydyttävä tarvittavat tuki toimet.



Onkohan se muuten reksin ansiota, että meillä on niin hyvä koulu...

Onhan se jo ihan tiedetty asia, että nykyään peruskoulussa mennään hitaimpien tahtiin. Ei tarvitse olla mikään erityislahjakkuus niin tylsistyy.

Esim. meillä on ihan tavallisia lapsia kaksi. Kumpikin on oppinut lukemaan 5 vuotiana ja osasivat hyvin laskea ennen eskaria. Eli ei siis mitään neroja vaan suht normaali lapsia minun mielestäni. Niinpä vain 2 ensimäistä vuotta koulussa oli aika tylsiä. Kummallakin sama ekaluokkien ope ja koulu aloitettiin niin, että eka kuukaudet jankattiin kotona: aa, bb, cc. Ja ääneen piti näitä kirjaimia ja tavuja jankuttaa jouluun asti, vaikka kumpikin oli osannut lukea ja kirjoittaa jo monta vuotta.

Sinänsä aivan sama, mutta olivathan he vähän pettyneitä kun olivat odottaneet koulua, että saisi haastetta. Nyt sitten vain jankutettiin tavuja eka kuukaudet. Jos olivat tehneet matikasta pari sivua innostuksissaan liikaa, tuli opelta heti noottia kotiin, että kaikki menee samaan tahtiin, täällä ei lapset sooloile.

Nyt toinen kutosella ja toinen ysillä ja ei noilla alkuvuosilla sinänsä ole merkitystä. Mutta selkeästi näkee, että suomalaisessa peruskoulussa mennään niiden hitaampien tahtiin, ettei niille tule paha mieli.

oikeesti- muuttakaa ap vaikka kiinaan, siellä lapsen ainoa arvo taitaa olla suorittaminen ja pyrkimys olla jotenkin erityinen ja parempi kuin muut.

Oikeesti- lapsista tulee taatusti sitä mitä on tullakseen- ala-asteella koulu on vain yksi pieni osa lapsen elämää, sen lisäksi on monenlaisia muitakin taitoja. Jos lapsesi on niin yltiölahjakas, niin kyllä hän varmasti tulee aikanaan tuottamaan sulle mainetta ja kunniaa vaikka joutuukin tyhmän tavislauman kanssa päiviään viettämään. Ja toisaalta, jos hän on niin paljon parempi kuin muut, hän joutuu joka tapauksessa elämässä opettelemaan turhautumista ja sietämään rajallisia, epätäydellisiä kanssaihmisiä, jotka himmentävät hänen loistettaan omalla tavallisuudellaan. että siinä mielessä kaikki näyttäisi olevan ok- muut opettelee kouluaineita ja sun kullannuppusi opettelee sietämään erinomaisuuden tuomia haasteita.

Esim. 6-vuotiaani osaa kyllä tehdä kolmannen luokan matematiikan tehtäviä, mutta se EI tarkoita, että hän olisi erityislahjakas matematiikassa. Hän on keskivertoa harjaantuneempi ja kiinnostuneempi matematiikasta. Koulun ensimmäisinä vuosina tasoitellaan harjaantumiseroja ja opetellaan opiskelutaitoja, joihin kuuluu mm. se, että kehittyy laskurutiinia ja huoklellisuutta.

mutta ei se "pulpettikirja" ole käsitteenä silti tuttu.



Kyllä ne lapset tasaisempia ovat, jos on tietty painotus - kaikki ovat samassa asiassa lahjakkaampia kuin keskiarvo. Muussa voi sitten olla hajontaa.



Ainahan sitä lapset on olleet eritasoisia. Esimerkiksi jo se, vaikuttaa monesko lapsi perheessä on jne. Meilläkin neljä lasta lapsuudenperheessä ja nuorimmat oppi lukemaan 4-vuotiaina ja sosiaalisesti ihan eri tasolla kuin vastaavasti samanikäiset ainokaiset.

Onhan se jo ihan tiedetty asia, että nykyään peruskoulussa mennään hitaimpien tahtiin. Ei tarvitse olla mikään erityislahjakkuus niin tylsistyy. Esim. meillä on ihan tavallisia lapsia kaksi. Kumpikin on oppinut lukemaan 5 vuotiana ja osasivat hyvin laskea ennen eskaria. Eli ei siis mitään neroja vaan suht normaali lapsia minun mielestäni. Niinpä vain 2 ensimäistä vuotta koulussa oli aika tylsiä. Kummallakin sama ekaluokkien ope ja koulu aloitettiin niin, että eka kuukaudet jankattiin kotona: aa, bb, cc. Ja ääneen piti näitä kirjaimia ja tavuja jankuttaa jouluun asti, vaikka kumpikin oli osannut lukea ja kirjoittaa jo monta vuotta. Sinänsä aivan sama, mutta olivathan he vähän pettyneitä kun olivat odottaneet koulua, että saisi haastetta. Nyt sitten vain jankutettiin tavuja eka kuukaudet. Jos olivat tehneet matikasta pari sivua innostuksissaan liikaa, tuli opelta heti noottia kotiin, että kaikki menee samaan tahtiin, täällä ei lapset sooloile. Nyt toinen kutosella ja toinen ysillä ja ei noilla alkuvuosilla sinänsä ole merkitystä. Mutta selkeästi näkee, että suomalaisessa peruskoulussa mennään niiden hitaampien tahtiin, ettei niille tule paha mieli.

oikeesti- muuttakaa ap vaikka kiinaan, siellä lapsen ainoa arvo taitaa olla suorittaminen ja pyrkimys olla jotenkin erityinen ja parempi kuin muut. Oikeesti- lapsista tulee taatusti sitä mitä on tullakseen- ala-asteella koulu on vain yksi pieni osa lapsen elämää, sen lisäksi on monenlaisia muitakin taitoja. Jos lapsesi on niin yltiölahjakas, niin kyllä hän varmasti tulee aikanaan tuottamaan sulle mainetta ja kunniaa vaikka joutuukin tyhmän tavislauman kanssa päiviään viettämään. Ja toisaalta, jos hän on niin paljon parempi kuin muut, hän joutuu joka tapauksessa elämässä opettelemaan turhautumista ja sietämään rajallisia, epätäydellisiä kanssaihmisiä, jotka himmentävät hänen loistettaan omalla tavallisuudellaan. että siinä mielessä kaikki näyttäisi olevan ok- muut opettelee kouluaineita ja sun kullannuppusi opettelee sietämään erinomaisuuden tuomia haasteita.

ongelmia:) Munkin mielestä mun lapset on ihan tavallisia, osasivat lukea kouluun mennessään, mutta jostain syystä eivät ole tylsistyneet. molemmilla riittää haastetta ja läksyjä, lisäksi on harrastusten tuomat haasteet. koulussa ovat innoissaan ja leikkivät paljon kavereiden kanssa. elämässä riittää monella saralla ihan tarpeeksi haastetta ja virikettä. ja tylsistyminen tekee lapsille oikein hyvää, se stimuloi lapsen luovuutta toisin kuin se että oppii odottamaan jatkuvasti ulkopuolisia ärsykkeitä ja virikkeitä.

Tuntui vain hassulta kun lapset olivat tehneet tehtävät eka viiden minuutin aikana. Sitten loput 40minuuttia istuivat katsellen ikkunoista ulos.

No onneksi tämä opettaja käski ostaa kummallekin lapselle vihkon, että he saavat piirrellä tunnit kun heillä ei ole kuulemma mitään tekemistä kun tekevät tehtävät niin nopeaa. Saivat sen 40 minuuttia kulumaan aina tunnilla. Kysyin kyllä kyseiseltä opettajalta, eivätkö voisi saada lisätehtäviä, mutta kaikki menee kuulemma samaan tahtiin.

Se on hyvä, että sinun lapsesi eivät tylsistyneet koulussa. Minun lapseni tykkäävät nyt ylemmillä luokilla siitä, että on haastetta ja saavat oppia uutta. Heille ei ole oikein riittänyt virikkeeksi vain se, että on harrastuksia yms. Kummallakin on ihan kunnianhimoiset suunnitelmat opiskelujen suhteen, joten se tunnilla istuskeleminen ja piirteleminen tuntui heistä turhauttavalta.

Se on hienoa jos joku kokee, että lapselleen on hyväksi se, että hän tylsistyy päivät pitkät koulussa kun ei ole mitään tekemistä. Ei se ole minulta pois. Omat lapseni vain olivat innoissaan kun pääsivät ylemmille luokille ja tuli vihdoin oikeaa tekemistä ja pääsi lukemaan kokeisiin ja opiskelemaan oikeasti uusia asioita. Harrastukset ovat olleet heille aina kuitenkin harrastuksia.

Onhan se jo ihan tiedetty asia, että nykyään peruskoulussa mennään hitaimpien tahtiin. Ei tarvitse olla mikään erityislahjakkuus niin tylsistyy. Esim. meillä on ihan tavallisia lapsia kaksi. Kumpikin on oppinut lukemaan 5 vuotiana ja osasivat hyvin laskea ennen eskaria. Eli ei siis mitään neroja vaan suht normaali lapsia minun mielestäni. Niinpä vain 2 ensimäistä vuotta koulussa oli aika tylsiä. Kummallakin sama ekaluokkien ope ja koulu aloitettiin niin, että eka kuukaudet jankattiin kotona: aa, bb, cc. Ja ääneen piti näitä kirjaimia ja tavuja jankuttaa jouluun asti, vaikka kumpikin oli osannut lukea ja kirjoittaa jo monta vuotta. Sinänsä aivan sama, mutta olivathan he vähän pettyneitä kun olivat odottaneet koulua, että saisi haastetta. Nyt sitten vain jankutettiin tavuja eka kuukaudet. Jos olivat tehneet matikasta pari sivua innostuksissaan liikaa, tuli opelta heti noottia kotiin, että kaikki menee samaan tahtiin, täällä ei lapset sooloile. Nyt toinen kutosella ja toinen ysillä ja ei noilla alkuvuosilla sinänsä ole merkitystä. Mutta selkeästi näkee, että suomalaisessa peruskoulussa mennään niiden hitaampien tahtiin, ettei niille tule paha mieli.

oikeesti- muuttakaa ap vaikka kiinaan, siellä lapsen ainoa arvo taitaa olla suorittaminen ja pyrkimys olla jotenkin erityinen ja parempi kuin muut. Oikeesti- lapsista tulee taatusti sitä mitä on tullakseen- ala-asteella koulu on vain yksi pieni osa lapsen elämää, sen lisäksi on monenlaisia muitakin taitoja. Jos lapsesi on niin yltiölahjakas, niin kyllä hän varmasti tulee aikanaan tuottamaan sulle mainetta ja kunniaa vaikka joutuukin tyhmän tavislauman kanssa päiviään viettämään. Ja toisaalta, jos hän on niin paljon parempi kuin muut, hän joutuu joka tapauksessa elämässä opettelemaan turhautumista ja sietämään rajallisia, epätäydellisiä kanssaihmisiä, jotka himmentävät hänen loistettaan omalla tavallisuudellaan. että siinä mielessä kaikki näyttäisi olevan ok- muut opettelee kouluaineita ja sun kullannuppusi opettelee sietämään erinomaisuuden tuomia haasteita.

ongelmia:) Munkin mielestä mun lapset on ihan tavallisia, osasivat lukea kouluun mennessään, mutta jostain syystä eivät ole tylsistyneet. molemmilla riittää haastetta ja läksyjä, lisäksi on harrastusten tuomat haasteet. koulussa ovat innoissaan ja leikkivät paljon kavereiden kanssa. elämässä riittää monella saralla ihan tarpeeksi haastetta ja virikettä. ja tylsistyminen tekee lapsille oikein hyvää, se stimuloi lapsen luovuutta toisin kuin se että oppii odottamaan jatkuvasti ulkopuolisia ärsykkeitä ja virikkeitä.

Toisella luokalla poika sai matikasta lisätehtäväkirjan, jossa oli haasteellisempia tehtäviä. Teki niitä sitten kun sai normaalit tehtävät valmiiksi. Näitä oli muutamalla oppilaalla.