Onko ranska vaikea oppia?

Jos haluaa osata kieliopillisesti oikein. Puhujaksi oppii puhumalla ja kuuntelemalla.



13 vuotta asunut Belgiassa ja vieläkin tökkii välillä.

Luin sitä koulussa 2v enkä oppinut mitään. Oli ihan käsittämätön kieli minulle.

Kun varattiin Pariisin matka niin yritin itsekseni opiskella ranskaa. Ei siitä mitään tullut. Muutaman sanan opin.

Ilmoittauduin myöhemmin seuravaa reissua ennen vielä ranskan kurssille. Oli ihan mahdoton. Olisi pitänyt vaan tietää automaattisesti miten mitäkin lausutaan. En oppinut paljon mitään.

Sen jälkeen päätin luovuttaa.

Nykyään osaan sen verran ranskaa että se auttaa ravintoloissa kun ruokalistaa lukee ja jos neuvoa kysyn (englanniksi) niin saatan jopa ymmärtää ohjeet ranskaksi. Sanan sieltä, sanan täältä.

Puhua en edelleenkään osaa.

Tosin meidän ranskan opettaja tuolla kurssilla puhui äidinkielekseen ranskaa ja ei kai tajunnut ettei suomalainen osaa tuosta vaan lukea ja lausua ranskaa... Meitä aloitti kurssilla syksyllä 16, 2 halusi jatkaa keväällä. Että opettajakaan ei tainnut olla paras mahdollinen.

niin myös ranskan. Opiskelin sitä 2v. koulussa ja opin sen niin että voin katsoa telkkarista ranskan kielisiä ohjelmia sujuvasti ilman tekstitystä. Vähän se on vuosien saatossa ruostunut, joten ennen Ranskan matkaa preppasin sitä itsekseni vanhoista koulukirjoista ja hienosti pärjättiin Ranskan maalla :) Ainoa mikä siinä mielestäni on vaikeaa on ne heittomerkit, niitä on melkein joka kirjaimen päällä ja milloin mihinkin suuntaan. Mutta puhuminen on helppoa.

lainaan ranskanopettajani kuolematonta viisautta, että ei ole vaikeaa, koska jopa 4-vuotiaat osaavat täydellistä ranskaa.



Kielioppi ja sanasto on vain perseen kulutuksesta nenä oppikirjassa kiinni ja puhekin tulee jos osaa kieliopin ja sanaston.



No karumpi totuus on, etten koskaan saanut puhutusta kielestä kiinni.



En tiedä onko tällä tieteellistä pohjaa, mutta aivoni eivät vain kyenneet saamaan "liukkaasta lurituksesta" mitään tolkkua. Saksaa melkein ymmärsi paremmin ruotsin pohjilla vaikken ole sitä päivääkään lukenut.



Elämä on eli sela vie

Jos haluaa osata kieliopillisesti oikein. Puhujaksi oppii puhumalla ja kuuntelemalla.

13 vuotta asunut Belgiassa ja vieläkin tökkii välillä.

Riippuu varmastikin kielenoppijan kielellisistä taidoista ja iästä (enkä nyt tarkoita, ettetkö sinä olisi kielellisesti lahjakas!).

Sisareni muutti 19-vuotiaana Ranskaan sirkuskouluun, ja kävi sitä ennen jonkin Kansalaisopiston peruskurssin täällä Suomessa. Ei siis ollut lukenut lukiossa ranskaa.

Koulussa on lähes pelkästään ranskalaisia, muutama saksan kielialueelta puhuva on myös joukossa. Ja koulu sijaitsee alueella, pienemmässä kaupungissa, jossa paikalliset eivät puhu hyvin englantia. Koulun syyslukukauden aikana oli ulkomaalaisille opiskelijoille intensiivinen ranskan kurssi, joka oli pakko läpäistä, jos halusi jatkaa koulussa.

Siskoni oppi ranskan todella nopeasti - siis nimenomaan puhumaan ranskaa erinomaisesti. Jopa koulun opettajat kehuivat, että oppiminen on ollut nopeaa, ja erityisesti ääntämys sujuu hyvin normi-ulkomaalaisiin verrattuna.

Tosin ehkä oppimiseen on ollut syynä "kotiopettajakin", poikaystävä, joka ei puhu kuin ehkä 50 sanaa englantia. Sisko on asunut nyt neljä vuotta Ranskassa, ja tosi sujuvasti puhuu kieltä. Hän kävi jonkin testinkin Ranskassa, ja sai siitä erinomaiset pisteet ja jonkin diplomin, joka ihan kansainvälisestikin vahvistaa hänen kielitaitonsa olevan erinomainen. Uskon, että koska hän lähti niin nuorena Ranskaan, hänen kielenomaksumisensa oli eri tasolla kuin jos esim. minä kohta kolmekymppinen lähtisin sinne.

Se on vaikeaa, jos ei asu ranskankielisessä maassa, eikä ole ns. pikku pakkoa sitä opetella käyttämään.

Tosiaan luin yläasteella 2 vuotta ranskaa ja oikeasti yritin sitä oppia.

Parhaat kaverini opiskelivat saksaa. Heiltä kyselin saksan sanoja ennen kielten tuntien alkua, noin 10min. viikossa.

Kahden vuoden päästä osasin paremmin saksaa kuin ranskaa.=)

on mielestäni monin kerroin vaikeampi kieli oppia.



Minulle osoittautui mahdottomaksi :(

Kyllä sitä kieltä jonkun verran oppii, mutta sen täydellinen hallitseminen on hankalampaa.

Minä valitsin ranskan yläasteen valinnaisena. Ekan vuoden sitä opetti joku ranskan ope, ihan ookoo. Opinkin lausumaan sanoja kelpo hyvin. Toisena vuonna meitä opetti amiksen tekstiilikässän ope, joka oli kai joskus istunut pari tuntia kansalaisopiston ranskan tunnilla. Siinä käytiin niin, että ME opetimme häntä - ja teimme värianalyysejä ynnä muuta asiaan kuuluvaa hömppää...



Pikkupaikkakunnallani ei lukiossa tullut ranskan ryhmä kasaan, ja otin sitten saksan. Oli muuten loogisempaa ja kummasti sitä osaa louskuttaa edelleenkin.



Pari talvea olen käynyt kansalaisopin ranskaa oppimassa. Kerran viikossa tunnit ovat turhan harvoin. Ranskassa käytiin lomamatkalla ja asuttiinkin koko viime syksy. Kyllä sitä aina jotenkin osaa asioita ilmaista. Ainakin tajuaa jotain kirjoitetusta tekstistä. Puhuessa puhekumppani vaikuttaa paljon. Leikkikentällä saatoin hyvin keskustella ranskalaisen äidin kanssa, kun hän auttoi arvaamalla mitä aioin sanoa, ja oli muutenkin myötäsukainen.



Mutta karu totuus on, että en minä hirmu hyvin ranskaa osaa, vaikka osaan lukea sitä kirjasta erinomaisesti ääntäen.

Sniif!

Nimenomaan ääntäminen, puhuminen ja kuullun ymmärtäminen.



Sitten taas kielioppi ja sanasto eivät loppujen lopuksi olleet kovin vaikeita. Luin kieltä monta vuotta ja pystyn oikein hyvin ymmärtämään esim. luettua tekstiä mutta oikean ranskalaisen puhetta en silti meinaa ymmärtää...



Toisaalta luulen, että kielitaitoni aktivoituisi ihan hyväksi jos joskus saisin tilaisuuden viettää pidemmän aikaa Ranskassa.



Eli yhteenvetona: Ei lainkaan mahdoton oppia, mutta vaatii mielestäni edes jonkinpituisen oleskelun Ranskassa jotta kielen saa kunnolla käyttöön.

Koko kouluaikani tuskailin varsinkin englannin kanssa, en millään oppinut sitä hemmetin kielioppia. Ruotsi sujui vähän paremmin, mutta olisin kyllä suoraan sanottuna aika hukassa jos joutuisin jotain esseetä ruveta väkertämään ruotsiksi. ;)



Mutta Ranskan opin todella helposti, menin kansalaisopiston tunneille ja siitä se idea sitten lähti. :) En toki osaa "täydellistä" ranskaa, 3v lukemisen jälkeen, mutta pärjään kivasti kielellä vaikka Pariisin lomalla. Ja sen esseenkin kirjoitan paljon mielummin ranskaksi kuin ruotsikksi. ;)



Ranskan kieli varmaan vain sopi minulle ja varmasti motivaatio opiskella oli suurempi, kun sen teki vapaehtoisesti, eikä koulussa open pakottamana. :)

Luin lukiossa neljä vuotta (kävin lukion neljässä vuodessa..) ranskaa, kun jostain piti rääppiä niitä kursseja ja hissan, ruotsin ja matikan ylimääräiset kurssit eivät napanneet.

Kielioppi oli musta suht helppoa ja loogista, mutta ääntäminen. Juu, ei. En oppinut kunnolla ääntämään, varsinkin ne nasaaliäänet oli vaikeita..

Nyt 9 vuotta myöhemmin, ymmärrän kyllä ranskaa (esim. jos uutisissa joku molottaa ranskaa), en ehkä joka sanaa, mutta viesti tulee kyllä selväksi.



Saksaa luin kasi luokalta asti ja se oli musta myös helppo ja looginen kieli, samalla tavalla kuin ranska. Vaikken ole kieltä käyttänyt lukion jälkeen, niin pystyn katsomaan saksan kielisiä ohjelmia ja pysyn aika pitkälti kärryillä. Riippuun kyllä alueesta eli pohjois saksa on helppoa, baijerilainen ja itävaltainen aksentti taas on vaikeampaa ymmärtää.



Ruotsi taas.. Noh, sen mä olen tyystin tykkänään unohtanut, juu ei voinut vähempää kiinnostaa kyseinen kieli..



Enkku on mulla sujuvaa, katson nykyisin paljon ohjelmia ja leffoja ilman tekstitystä.



Ja olen huomannut, että ranskan (ja saksan) ansiosta ymmärrän myös espanjaa. Espanjassa ja ranskassa on aika samanlainen kielioppi ja saman tyylisiä sanoja jne. Espanjaa en siis ole lukenut koulussa tai muuallakaan.

3 ranskaa ja olen asunut 12 v ranskankielisessä maassa. pikkuhiljaa alan oppia.

hyvä kun sitä oppii puhumaan, saati sitten hyväksi puhujaksi

on erittäin vaikea oppia, nimenomaan puhumaan

Minun mielestani suomi on vaikeampi XD No erilaiset noita kielet ovat, mutta mutta. Jokut tuntevat että se on helppo, jotkut ei... Jos haluat oppia ranska, se Ranskalainen Instituuttilla Helsingissa on hieno kursseja.

jos on ono ppinut Suomen, niin kylla tuonkin kielen oppii.

motivaatiosta.



Minusta ranska on peruskieliopiltaan helpompi kuin saksa. Toisaalta taas ranskan kieliopissa on loputtomasti pientä hienosäätöä, jota on varmaan mahdoton oppia aivan täysin - mutta niin sitä on englannissakin.



Suomessa asuvalle keskustelutaito on vaikein oppia, kun normaalitahtiin puhuttua ranskaa ei juuri pääse kuulemaan. Pikkuhiljaa sekin silti tarttuu. Nyt parin vuoden Ranskassa asumisen jälkeen ranskaa on helpompaa puhua kuin vaikkapa englantia.

Silti tuntuu (ja on koko ajan tuntunut) siltä, että osaan kieltä todella surkeasti. Luetun ja kuullun ymmärtäminen on ihan hyvää, mutta puhuminen ja kirjoittaminen ovat varsin alkeellisella tasolla...



Saksa tuntuu ainakin minun mielestäni noin tuhat kertaa loogisemmalle kielelle kuin ranska!

sanoi, että hänellä ei ole erityisiä kielellisiä lahjoja, mutta into oppia oli niin kova, että sillä tiellä nyt sitten on (ja puhuu todella hyvin kieltä).

minkä ikäisenä alkaa opiskella.



Jos aloittaa vasta aikuisena kuten minä, se on pirullisen vaikea kieli oppia ymmärtämään, mutta pääasiassa vain puhutun ymmärtäminen on vaikeaa.



Itse puhuminen, lukeminen, kirjoittaminen - ne eivät ole kovin vaikeita, kunhan tutustuu kieliopin perusteisiin ja lukee paljon sanoja. Sanoja oppii lisää lukemalla.



Mutta puhutun ranskan ymmärtäminen lienee useimmille se pullonkaula, koska puheesta on vaikea saada mistään kohtaa kiinni sillä tavalla kuin saa kielistä, joissa sanoja ei ketjuteta yhteen, esim. ruotsi, saksa tai englanti, puhumattakaan italiasta tai espanjasta. Noita kaikkia ymmärrän puhuttuina, mutta ranskan kanssa on yhä tiukkaa, vaikka siitä on jo vuosikausia kun aloin opiskella sitä.