Nukuttaako joku lapsiaan tuntikausia iltaisin? Miksi?

ja minkäänlaisia itketyksiä tai huudatuksia tässä ei käytetty. Asia on niin yksinkertainen, että kun vauva nukahtaa tietyssä paikassa, tiettyjen tekijöiden läsnäollessa, hän myös noita tekijöitä (esim. äidin rinta) tarvitsee päästäkseen uudelleen uneen. Läheisyyden saamisen kanssa tämä ei suoraan korreloi, vaikka tätä argumenttia aina esiin vedetään näissä perhepetiavauksissa.



Meillä esim. molemmat lapset n. 6 kk täysimetetty ja paljon sylitelty, silti nukahtavat ihan itse ja ilman sitä tissiä.

onko tässä minun 4kk ikäisessä nyt joku vika kun hän ei ole enää alle 2kk iässä yöheräillyt..nukkuu 21-06 välisen ajan.



Ja toisinaan vauva nukahtaa kun touhuilen hiljaa makkarissa, laitan esim. pyykkejä kaappiin tms. toisinaan on nukahtamassa kun lähden huoneesta. Käyn tarkistamassa tilanteen yleensä 10-15 minuuttia vauvan sänkyyn viennin jälkeen.

lapsi siirtyi nukkumaan omaan huoneeseensa. nukahtaa itse iltasadun ja halin jälkeen.

oli koliikkivauva ja herkkä nukkuja, heräili 2 vuotiaaksi asti välillä jopa 45 min välein, toiset vauvat todella nukkuivat missä vaan, tämä heräsi mihin vaan, onneksi sain veraistukea uniongelmaisten lapsien vanhemmilta.

kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.

Olisiko lapsilla erilaisia temperamentteja? Meidän kaksikuinen ei ikuna nukahtaisi yksin. Huutaa punaisena kaarena ja vaikka maailman tappiin. Esikoinen taas nukahti itsekseen. Silloin olisi ollut helppo itsenikin ihmetellä ja paheksua nukuttajia. ;)

Ei tarvinnut kuin viedä sänkyyn niin nukahti samantien, oli joku vieressä tai ei. Vaikeudet alkoivat n. 1,5 vuoden iässä kun mies oli reissutöissä. Isän tullessa kotiin torstaina lapsi ei malttanut nukkua millään kun oli niin innoissaan. Ihan sama, olimmeko vieressä vai ei.



Huudatusta en arastele, mutta ongelmana on se että lapsi kiikkuu pois sängystä. Ennen nukkui vieressä ja se oli vähän helpompaa, mutta siihenkään ei jästipää enää suostu. (Pitäisköhän hommata joku häkki :P) Joskus on viikonloppuisin annettu vain valvoa meidän kanssa, ja silloin on mennyt ihan itse nukkumaan, mutta vasta yhdentoista aikoihin. Reilu kaksivuotiaalle tämä ei siis todellakaan käy viikolla, vaikka toisaalta voisi pikkuhiljaa johtaa hyviin tuloksiin.



Niin ne lapset ovat erilaisia. Kummallista, eikö totta!?

kanssa ja enää sen jälkeen ei kuulu ääntä.

menee käytännössä nukuttamiseen. Toki nykyään en ajattele, että tässä 19.00-22.00 nukutan lapsiani, vaan se on meidän normaalin illan rytmi. Eka lapsi oppi nukkumaan, kun täytti viisi. Toinen arvatenkin samoihin aikoihin eli pari vuotta nukuttamista vielä edessä. Tämä on tosi yleinen ongelma, jost olen puhunut useimpien ihmisten kanssa. Lapset nukkuvat päiväkodissa, valvovat myöhään, heräävät aikaisin, ovat taas päiväuniaikaan niin väsyneitä, että ovat umpiunessa ja kukkuvat illalla.



Kun tähän päälle lisää luonteen, jossa nukahtaminen on vain todella hankalaa, niin lopputulos on, että omaa aikaa ei vanhemmilla juuri ole. Olkaahan onnellisia siitä, että lapsenne nukkuvat. Meillä toinen nukkui ekan kerran täyden yön yli kaksi vuotiaana ja herää edelleen monta kertaa vikisemään. Hänellä on perussairaus, joten heräilemisiin on syy, jota hoidetaan.

vaan siihen nukuttamisjuttuun.



ELi yöheräilyä on ja paljon mutta nukuttaa ei onneksi tarvitse.



Tsemppiä kaikille!

tiedän, että tämä ketju oli nukuttamisesta, mutta olen vähän katkera, kun nuorempi vaatii sekä nukuttamisen että heiräilee öisin. Pieneen kitinään en vastaa, mutta sitten kuuntelen, että yltyykö se itkuksi.



Mä haluaisin tietää, millä taikatempulla lapsenne pysyvät siellä sängyssä? Meillä eivät pysy, jos siellä ei aikuinen johdonmukaisesti istu pimeässä huoneessa katsomassa, että sängystä ei venkoilla pois. Ja kumpikin lapsi siis aivan kirjaimiellisesti taistelee unta vastaaan. Tai siltä se minusta näyttää. Ja siitä itkemisestä, että se ei muutu nyyhkimiseksi ja siitä uneksi, vaan järkyttäväksi karjumiseksi ja raivoksi, jolloin uni ei ainakaan tule.



Esikoisen kanssa kävimme neuvolan kanssa tätä läpi monet kerrat. Toisen kanssa jo tiedän, että aika korjaa. Minä en usko, että hyvin nukkuvien lapsilla kyse on vamhepien erinomaisuudesta, vaan lasten hyvistä unenlahjoista.

Pieni lapsi voi tuntea olonso yksinäiseksi, araksi ja pelokkaaksi jos pitää nukahtaa yksin. Aikuisen läsnäolo tuo turvaa.



Pienen lapsen ei TARVITSE vielä osata nukahtaa yksin. Lapsi voi olla levoton ja väsyksissäänkin riehaantua, kun aikuinen poistumisellaan ikäänkuin antaa sille syyn -> huomionhaku.



Lisäksi mielestäni nukuttaminen on ihana tapa antaa sitä omaa aikaansa lapselle, kädestä pitämistä, silittämistä, laulamista yms...



Minun lapseni saavat olla lapsia ja heidän ei TARVITSE osata mennä yksin nukkumaan.



Kukin taplaa tyylillään, minä toimin näin ja sitä on sun turha tulla syyllistämään ja ihmettelemään. Mielestäni minä toimin oikein ja tämä tapa toimii meillä erittäin hyvin. Ja olen jopa ylpeä siitä, että nukutan lapeni. Vanhemmat jotka eivät nukuta (alle kouluikäisiä lapsiaan) ovat mielestäni outoja, koska eivät käsitä lapsen tunnemaailmaa. Mutta tämä on tosiaan vain mun mielipide ja perustuu mun tietooni ja kokemukseeni. En siis voi tietää, mikä on juuri teille paras, sen tiedät sinä. Minä tiedän sen, mikä on meille paras.

ainakin kirjoitustyylilläsi..ehkä et ajatuksissasi. Kyllä minä ainakin ajattelen tekstistäsi, että minunko lapsi ei sitten saa olla lapsi jos osaa nukahtaa itse.

Pieni lapsi voi tuntea olonso yksinäiseksi, araksi ja pelokkaaksi jos pitää nukahtaa yksin. Aikuisen läsnäolo tuo turvaa.

Pienen lapsen ei TARVITSE vielä osata nukahtaa yksin. Lapsi voi olla levoton ja väsyksissäänkin riehaantua, kun aikuinen poistumisellaan ikäänkuin antaa sille syyn -> huomionhaku.

Lisäksi mielestäni nukuttaminen on ihana tapa antaa sitä omaa aikaansa lapselle, kädestä pitämistä, silittämistä, laulamista yms...

Minun lapseni saavat olla lapsia ja heidän ei TARVITSE osata mennä yksin nukkumaan.

Kukin taplaa tyylillään, minä toimin näin ja sitä on sun turha tulla syyllistämään ja ihmettelemään. Mielestäni minä toimin oikein ja tämä tapa toimii meillä erittäin hyvin. Ja olen jopa ylpeä siitä, että nukutan lapeni. Vanhemmat jotka eivät nukuta (alle kouluikäisiä lapsiaan) ovat mielestäni outoja, koska eivät käsitä lapsen tunnemaailmaa. Mutta tämä on tosiaan vain mun mielipide ja perustuu mun tietooni ja kokemukseeni. En siis voi tietää, mikä on juuri teille paras, sen tiedät sinä. Minä tiedän sen, mikä on meille paras.

nopeasti ilman mitään nukutusseremonioita. Tuskinpa olisi mitään järkeä alkaa heitä väen vängällä "nukuttamaan", kun siihen ei heilläkään selvästikään mitään tarvetta ole ollut. Enkä ihmettele, ettei olekaan, sillä saavat päivän aikana sitä läheisyyttä yllin kyllin.

Pieni lapsi voi tuntea olonso yksinäiseksi, araksi ja pelokkaaksi jos pitää nukahtaa yksin. Aikuisen läsnäolo tuo turvaa.

Pienen lapsen ei TARVITSE vielä osata nukahtaa yksin. Lapsi voi olla levoton ja väsyksissäänkin riehaantua, kun aikuinen poistumisellaan ikäänkuin antaa sille syyn -> huomionhaku.

Lisäksi mielestäni nukuttaminen on ihana tapa antaa sitä omaa aikaansa lapselle, kädestä pitämistä, silittämistä, laulamista yms...

Minun lapseni saavat olla lapsia ja heidän ei TARVITSE osata mennä yksin nukkumaan.

Kukin taplaa tyylillään, minä toimin näin ja sitä on sun turha tulla syyllistämään ja ihmettelemään. Mielestäni minä toimin oikein ja tämä tapa toimii meillä erittäin hyvin. Ja olen jopa ylpeä siitä, että nukutan lapeni. Vanhemmat jotka eivät nukuta (alle kouluikäisiä lapsiaan) ovat mielestäni outoja, koska eivät käsitä lapsen tunnemaailmaa. Mutta tämä on tosiaan vain mun mielipide ja perustuu mun tietooni ja kokemukseeni. En siis voi tietää, mikä on juuri teille paras, sen tiedät sinä. Minä tiedän sen, mikä on meille paras.

Että sikäli tämäntapainen sädekehänkiillotuspuheenvuoro on aika huvittava. Mutta kyllä ongelmissa ollaan perheissä, joissa viisivuotias pitää vanhempiaan hereillä tuntien nukutusseremonioiden ajan, haluaa sitä sun tätä (tapaus tuttavapiirissä). Johonkin se rajakin joskus pitää vetää mihin kaikkiin lapsen tarpeisiin on välitöntä vastata juuri sillä hetkellä. Vanhempien kun on syytä huolehtia myös omasta jaksamisestaan ja myös muista lapsista.

Pieni lapsi voi tuntea olonso yksinäiseksi, araksi ja pelokkaaksi jos pitää nukahtaa yksin. Aikuisen läsnäolo tuo turvaa.

Pienen lapsen ei TARVITSE vielä osata nukahtaa yksin. Lapsi voi olla levoton ja väsyksissäänkin riehaantua, kun aikuinen poistumisellaan ikäänkuin antaa sille syyn -> huomionhaku.

Lisäksi mielestäni nukuttaminen on ihana tapa antaa sitä omaa aikaansa lapselle, kädestä pitämistä, silittämistä, laulamista yms...

Minun lapseni saavat olla lapsia ja heidän ei TARVITSE osata mennä yksin nukkumaan.

Kukin taplaa tyylillään, minä toimin näin ja sitä on sun turha tulla syyllistämään ja ihmettelemään. Mielestäni minä toimin oikein ja tämä tapa toimii meillä erittäin hyvin. Ja olen jopa ylpeä siitä, että nukutan lapeni. Vanhemmat jotka eivät nukuta (alle kouluikäisiä lapsiaan) ovat mielestäni outoja, koska eivät käsitä lapsen tunnemaailmaa. Mutta tämä on tosiaan vain mun mielipide ja perustuu mun tietooni ja kokemukseeni. En siis voi tietää, mikä on juuri teille paras, sen tiedät sinä. Minä tiedän sen, mikä on meille paras.

tapauksesta toiseen tai samallakin lapsella ikäkaudesta toiseen. Joskus olen nukkunut patjalla pinnasängyn vieressä lasta kädestä pitäen, että on nukahtanut, toinen on nukahtanut alusta asti itsekseen ilman tutinkaan apua, yksi tulee vieläkin (10 v)joka yö vanhempien viereen nukkumaan ja teini-ikäisellä sitä vasta unettomia öitä onkin, kun ahdistaa. Niin että nykyään äiti saa nousta lämmittämään maitoa yöllä 16-vuotiaalle, jotta tämä saisi unen päästä kiinni:-) Eli ei noista unipulmista taida päästä ikinä...?

Meillä vauva vasta 4kk. Mutta pyrin siihen, että hän nukahtaa itse. On iltoja jolloin tarvii enemmän rauhoittelua yms. mutta lopulta nukahtaa vaikka en olekaan enää huoneessa..

Pahimmillaan vanhempia kielletään nukuttamasta lasta rinnalle tai syliin. Pelotellaan, että muuten lapsi ei opi nukahtamaan itsenäisesti.

Länsimaissa ongelmina pidetään yöheräilyä ja nukkumaanmenoon liittyviä taisteluja. Näiden niin sanottujen unihäiriöiden suuri määrä kertoo kulttuuristen tapojen ja vauvan biologian yhteensopimattomuudesta. Esimerkiksi Japanissa yöheräilyjä ei pidetä ongelmana vaan asiaankuuluvana. Tällöin vanhempien suhtautuminen asiaan eroaa länsimaisesta.

Nukkumaanmenotaisteluitakaan ei samassa määrin ole, jos lapsi nukutetaan vanhemman läsnä ollessa ja hän saa nukkua vanhemman vieressä. Japanissa muuten suositellaan, että vauvaa ei jätettäisi yksin huoneeseen nukkumaan.

Vauvat eivät kärsi yöheräilystä, vanhemmat kyllä. Ei vauvan kyvyttömyys noudattaa kulttuurisia tapoja ole sairaus eikä ongelma. Lapsi toimii niiden biologisten tarpeiden mukaan, jotka ovat evoluution kuluessa valikoituneet optimaalisiksi toimintatavoiksi. Häiriintymätön uni ei ole ainoa hyvä uni. Vauvan unikäyttäytyminen ei myöskään ole yhteydessä vauvan moraalisiin ominaisuuksiin. Heräilemättä nukkuva vauva on ehkä evoluutiivisesti katsottuna elinkelvottomampi - ei kiltimpi tai helpompi kuin öisin heräilevä ikätoveri. Hiljaa omassa huoneessaan nukkuva vauva ei myöskään kasva yhtään itsenäisemmäksi - päinvastoin.

Lapsen kuuluu heräillä ja syödä äidinmaitoa öisin. Se on normaalia, asiaankuuluvaa ja luonnollista. Lapset lopettavat yöheräilyt yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Unikoulut ja muut vastaavat kidutusmenetelmät vain opettavat lapsen nukkumaan liian vähän ja tuovat lapselle hylkäämisen tunteen. Mikäli rintaa ei nukkuessa saa, lapsi voi nukkua vähemmän kuin tarve olisi ja nousta aamulla aikaisin syömään.

"Eikö teillä ole lapselle omaa huonetta? Eikö se ole kauhean hankalaa nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä? Missä te harrastatte seksiä? Kyllä lapsen pitäisi nukkua omassa sängyssä. Varo, ettet kieri vauvan päälle ja tukahduta sitä."

Perhepeteilijät saavat kuulla mitä omituisimpia kysymyksiä ja lausahduksia. Siltä varalta, että lukija saa joskus vastailla samanlaisiin kysymyksiin, tässä muutama vastausmalli valmiiksi.

"Ei ole vauvalle omaa huonetta. Emme päivisinkään jätä noin pientä lasta valvomatta." " Eikö sinun ole hankala nukkua puolisosi kanssa? Hän on niin isokin, että valtaa varmasti koko sängyn." "Mikäli seksielämämme teille nyt mitenkään kuuluu, meillä on pari sohvaa, keittiönpöytä, sauna ja keinutuoli. Mitä, teettekö te sitä vain tylsästi sängyssä?"

"Miksi ihmeessä lapsen pitäisi nukkua erillään vanhemmistaan? Sehän on järjetöntä." "Näin äitinä kehoni toimii lasta hoitaakseen, ei tappaakseen. Ei, kehoni ei ole tappava ase, jota nukkuvan lapseni tulisi varoa." Lisäksi voi kysyä, että mikä oikeus aikuisella on toisen ihmisen läheisyyteen, jos se evätään pieneltä lapselta.

Länsimaisella nukuttamisideologialla on taloudellinen ja uskonnollinen tausta. Samassa sängyssä nukkuvan vauvan uskotaan uhkaavan vanhempien parisuhdetta. Lisäksi länsimaissa arvostetaan itsenäisyyttä ja yksilöllisyyttä enemmän kuin perhekeskeisyyttä. Tähän liittyy väärä luulo siitä, että yksin nukkuminen tukisi lapsen itsenäistymistä.

Tiede on ollut osaltaan mukana vääristämässä käsityksiä lasten nukkumisesta. Monet nukkumistutkijat ovat määritelleet lapsen biologiseksi parhaaksi asioita, jotka oikeasti ovat hyväksi vanhempien sosiaaliselle ja taloudelliselle elämälle. Evolutiivinen näkökulma on unohdettu ja normiksi on asetettu yksin läpi yön nukkuva vauva. Tämä ei kuitenkaan ole ihmislajille biologisesti tai sosiaalisesti normaalia.

Länsimainen kulttuuri on saanut aikaan sen, että biologisesti epänormaali nukkuminen - vauva nukkuu yksin - on tullut normaaliksi, ja biologisesti normaali nukkuminen - perhepeti - on tullut epänormaaliksi.

Toisin kuin kuvitellaan, yksin nukkuminen ei lisää lapsen itsenäisyyttä. Yksin nukkuva kyllä oppii tuudittamaan itsensä uneen ilman aikuisen apua, mutta vauvasta asti äitinsä kanssa nukkuneet lapset ovat taaperoina omatoimisempia ja sosiaalisesti itsenäisempiä. Vanhempiensa kanssa nukkuneet kontrolloivat paremmin tunteitaan ja sietävät paremmin stressiä. Perhepeti edistää turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lisää lapsen turvallisuutta, vähentää yksinäisyyttä ja öisiä pelkoja. Yksinnukkuvia lapsia on vaikeampi kontrolloida, he ovat vähemmän onnellisia ja vähemmän innovatiivisia. Heillä on enemmän kiukunpuuskia ja he ovat pelokkaampia. Tavallisesti vanhempiensa kanssa nukkuvat lapset ovat -yllätys, yllätys- kyvykkäämpiä yksinoloon. Vanhempien kanssa yhdessä nukkumisella on positiivisia ja suotuisia vaikutuksia lapsen koko elämään.

Vaikka lapset nukkuisivat omassa sängyssään, tulisi jokaiselle lapselle suoda oikeus nukkua vanhempiensa kanssa samassa huoneessa niin kauan kuin lapsi sitä haluaa.

Nykyään normaalina pidetty lapsen kiintyminen unileluun voi olla merkki lapsen turvallisuudenkaipuusta. Mihin lapsi, jonka elämässä ei tapahdu suuria muutoksia tai joka nukkuu äitinsä vieressä, tarvitsisi unilelua?

Jotain synnynnäisistä äidinvaistoista kertoo se, että huolimatta kulttuurisista suosituksista useimmat vanhemmat nukkuvat jonkin verran lapsensa kanssa. Tavallista on myös vauvn nostaminen keskellä yötä vanhempien sänkyyn. Lastenhoidon asiantuntijoiden antamat ohjeet tosin saattavat saada vanhemmat salaamaan perhepeteilyn, tai mikä pahinta, tuntemaan siitä syyllisyyttä.

Koko ajan löydetään enemmän todisteita siitä, kuinka yksin nukkumisella on lapselle vakavia fysiologisia ja sosioemotionaallisia seurauksia. Sen sijaan ei ole löydetty yhtään todistetta siitä, että vanhempien kanssa nukkuminen olisi lapselle haitallista.

(lyhentäen sitaatit kirjasta: Luonnollinen lapsuus)

Vanhemmat ei nuku välttämättä ollenkaan...

Eikö sitä lasketa lapselle haitaksi?

Poika 6kk ja tyttö 7 vuotta, nukahtavat itse.

Minä nukutan lapsen joka ilta. Iltatoimien jälkeen mennään vanhempien sänkyyn, missä luetaan kirja (joskus jopa kaksi tai kolme). Sitten lapsi siirtyy omaan sänkyynsä pötköttelemään ja laulan iltalaulut (kolme). Sitten makoilen meidän sängyssä ja odotan, että lapsi saa unen päästä kiinni. Aikaa menee 15-40 min. Ikää on nyt 1v., 7kk.

Vauvana annoin nukahtaa tissille ja nukkui rauhallisesti omassa sängyssä (toki imetin 1-2 kertaa yössä). Isompana nukkui perhepedissä, n. 5 kk sitten siirtyi omaan sänkyyn. Silloin alkuun nukutin viereen ja nyt on itse halunnut mennä odottamaan unta omaan sänkyyn.



On eri asia huomioida lapsen yksilölliset tarpeet ja toimia niiden mukaan, kuin antaa lapsen pompottaa ja temppuilla.