Miten on teillä mennyt, jotka olette saaneet lapsen (vahingossa tai ei) ihan suhteen alussa?

Vajaa vuosi ekoista treffeistä :). Olimme tosin tunteneet puolisen vuotta ennen ekoja treffejä.



Meilläkin useampi lapsi. Naimisissa oltu 15 vuotta.

Meillä oli suunnilleen vuosi ensitapaamisesta. Saa nähdä, miten käy, mutta olisihan tuon voinut abortoidakin, jos ei suhde olisi ollut niin vakaalla pohjalla.

asuivat eri kaupungeissa ja tapailivat harvakseltaan etäisyyden takia. Muuttivat yhteen kun raskaus tuli ilmi.

Tulivat raskaaksi n. 4 kk seurustelun jälkeen. Ovat nyt n. kahdeksan vuoden jälkeen edelleen hirveän onnellisia, ja lapsia on tullut vielä yksi lisää. Meidän tuttavapiirissä he ovat vähän sellainen kateuden aihe, kun vaikuttavat edelleen aika rakastuneilta. :D

Me saimme ensimäisen vajaan vuoden kuluttua tapaamisesta. Lapsia on tullut lisääkin ja naimisissa olemme olleet 17 vuotta.



Miehen entinen tyttöystävä huuteli aikoinaan katkerana, että ero meille tulee aivan varmasti kun hommasin itseni paksuksi heti suhteen alussa ja mies kyllä palaa hänen luokse kun olen niin ruma valas mahani kanssa.

Raskaus alkoi kolmisen kuukautta suhteen alkamisesta. Ei todellakaan helppo alku. Uusperhe vielä - miehellä ei lapsia, minulla yksi.



En nyt suosittele lämpimästi...

mutta se on sitten eri tarina...

Me saimme ensimäisen vajaan vuoden kuluttua tapaamisesta. Lapsia on tullut lisääkin ja naimisissa olemme olleet 17 vuotta.

Miehen entinen tyttöystävä huuteli aikoinaan katkerana, että ero meille tulee aivan varmasti kun hommasin itseni paksuksi heti suhteen alussa ja mies kyllä palaa hänen luokse kun olen niin ruma valas mahani kanssa.

syntyi vuoden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta.

Tuosta on nyt aikaa 10 vuotta ja rakkaus on varmasti suurempaa ja syvempää kuin tuolloin oli.



Lapsi oli vähän niinkuin "puolivahinko", mutta tervetullut siitä huolimatta.



Seuraava lapsi oli sitten ihan suunniteltu.



Uskaltaisin melkein sanoa että meidän rakkautemme kestää loppuiän ja kummallakaan ei ole haluja himoita muita, koska meidän suhteessa toimii kaikki molempia miellyttävällä tavalla. :)

ja poks. Mietimme noin viikon pidetäänkö lapsi. Olimme niin rakastuneita, että emme osanneet pelätä mitään, nyt myöhemmin tuntunut hullulta miten rohkeita olimme. Ja olin vannonut etten ikinä tee lasta kenenkään kanssa jota en tunne kunnolla ja jos ei vähintään ole omaa asuntoa.



Elämäntilanteet olivat muuten kunnossa, töitä miehellä ja minullakin valmistuminen juuri käsillä ja määräaikainen työpaikka. Hankimme asunnon ja kerroimme ihmisille. Päätimme onnistua ja juttelimme paljon siitä, että ei tule olemaan helppoa, mutta emme halua helppoa elämää. Halusimme molemmat muutosta senhetkiseen elämään, joka oli pilettämistä ja lyhyitä suhteita.



Nyt vauva 4kk, helppoa ei ollut mutta rakkauden täyteistä. Aiomme tehdä lisää lapsia. Ainakaan emme ehtineet kyllästyä toisiimme. Sen tiedän, että meistä on varmaan puhuttu kaikenlaista, mutta ei se haittaa. Ja koska selvisimme raskaudesta, synnytyksestä ja pikkuvauva-ajasta niin hyvin, tiedän, että tulemme pärjäämään jatkossakin stressaavissa tilanteissa. Ja nyt unelmat ovat yhteisiä, arki ihanaa ja tavallista. Tuntuu että pitkästä aikaa pystyn luottamaan mieheen, tiedän ettei hän hylkää meitä, koska on yhtä hullaantunut vauvaan kuin minäkin.

ei ehtinyt tulla yksiäkään menkkoja ennen raskautumistani, eli pamahdin heti paksuksi.

Meillä menee hyvin. Välillä äksyillään ja välillä pussaillaan ;-)

Ihan normaalia lapsiperheen arkea eletään, eikä (tietääkseni) kumpikaan halua pois tästä.

Minulla oli ennestään 1 lapsi ja nykyään meillä on lisäksi 2 yhteistäkin.

Mies oli aiemmin 20v naimisissa, eivätkä käyttäneet ehkäisyä...

Voin vain arvata miehen exän ajatukset...

sitä ennen oli tunnettu vajaa vuosi. Lapsi tehtiin tarkoituksella. nyt meillä on 4 lasta ja yhdessä on oltu 13v.

Muutimme yhteen nelisen kuukautta positiivisen raskaustetstin jälkeen.



t. 2

Asuimme vielä kaukana toisistamme joten olimme nähneet lähinnä viikonloppuisin. Puhelimessa puhuttu tuntikausia päivittäin. Olimme varmoja että olemme toistemme puoliskot ja halusimme yrittää. Muutimme yhteen.



Tänä päivänä meillä 6v. ja 3v. lapset. Kolmas tulossa ja 4 vuotta avioliittoa takana. Olemme edelleen onnellisia ja rakastuneita. Vielä ei ole ollut suurempia kriisejä. :) Myöskään ensimmäisen vauvan syntymä ei ollut kriisi niikuin monesti kuulee olevan. Johtui varmaan siitä ettei meillä juuri ollut kokemusta yhdessä olosta ilman lapsen läsnäoloa raskauden kautta tai muuten.

ja omakotitalot :).

yhdessä oloa puoli vuotta, kun tulin raskaaksi. Nyt ollaan naimisissa ja lapsia on kaksi. Ensi keväänä oltu yhdessä 10 vuotta.

On monesti puhuttu, että olisi ollut kiva olla yhdessä vaikka 5 vuotta ennen lapsia, mutta kun niitä tuli niin helposti kaksin kappalein, niin saivat tulla:)

Parempi näin päin, että lapsia tulee helposti, kun että niitä ei kuulu ollenkaan. Se olisi suhteelle paljon rankempi paikka.

tuli kunnollinen uusperhe eli huomasin olevani raskaana, kun oltiin seurusteltu 3kk :)

Mies oli nuori ja lapseton, minulla 2 lasta edellisestä liitosta.

Nyt yhteisiä lapsia 2 ja yhteisiä vuosia jo 10

Tulivat raskaaksi n. 4 kk seurustelun jälkeen. Ovat nyt n. kahdeksan vuoden jälkeen edelleen hirveän onnellisia, ja lapsia on tullut vielä yksi lisää. Meidän tuttavapiirissä he ovat vähän sellainen kateuden aihe, kun vaikuttavat edelleen aika rakastuneilta. :D

Ainut mitä joskus puhuttu, että olishan se ollut kiva tehdä jokin etelänmatka ennen lapsia ihan kaksin tms. Eikä ehditty tavallista arkielämää elelemään yhdessä ennen esikoista, tai no, muutinhan mä miehen asuntoon, mutta kun siinä oli mukana se maha :).



Vuoden päästä 10 v hääpäivä ja ajateltiin josko sitten tehtäisiin se meidän kuherrusmatka (meillä kehnot tukiverkot ja viikoksi kallista palkata hoitaja). Tai sitten käy kuten tähän asti, katsellaan esitteitä ja sitten lapset alkaa kohkaamaan vesipuistoista yms ja sitten mies alkaa kyselemään, että eikös me voitais pitää omaa aikaa partsilla lastne mentyä nukkumaan. Ollaan siis otettu yömyssyt ja puhuttu pehmeitä :).

että suurin osa tuollaisista suhteista päätyy eroon melko pian, vaikka tähän ketjuun ovatkin vastanneet vain ne, joilla on mennyt hyvin.

lapsi syntyi alle kahden vuoden sisällä tapaamisestamme, tosin tulin raskaaksi heti alussa, suunnitellusti, mutta siitä tuli keskenmeno.



Tossahan se mies mulle pihalla kasvihuonetta väsää ja takapuolta kahvitauoilla taputtelee, 14 vuotta tässä on oltu. Eikä se mikään täydellisyys ole, kyllä sillä on vikansa! (ja mulla myös)



En silti suosittele. Itse uskalsin, kun ikää oli jo mullakin ja mies halusi vauhdilla esitellä mut vanhemmille, ja appiukolta kuulin, että "eipäs täällä ole ennen tyttöjä näytillä käynytkään". Sitten se ehdotti, että mennääs naimisiin ja tehdään lapsia. Eikä se mikään kokematon ollut, kyllä se mut kunnolla seivästi *virnistää*