Kuinka todennäköisesti vielä 40 v tulee raskaaksi?

Pitääkö siis ihmisen päättää niinkin tärkeästä asiasta kuin lapsiensa hyvinvoinnista aikana, jolloin ei ole välttämättä löytänyt itseään, ammattiaan, työtä tai edes sitä oikeaa? Monet 20-vuotiaat pähkäilevät opiskelujen parissa tai vietävät välivuotta. Heillä on nopeasti vaihtuvia seurustelusuhteita, biletys ja oma napa kiinnostavat. Ei kaikilla, mutta aika monella.



Kuinka monen nyt 40-vuotiaan parisuhde on sama kuin silloin 20-vuotiaana? Onko lapset siis lähtökohtaisesti hankittava tulevaan eroperheeseen?



On hienoa,jos joku on ehtinyt 20 ikään mennessä opiskella, löytää työpaikka ja perustaa se vankka parisuhde, joka kantaa vuosikymmeniä eteenpäin. Mutta fakta on, että todella harvalla on näin. Useimmilla alkaa jo parin perhe-elämää vietetyn vuoden jälkeen menojalka vipattaa, vielä useampi ei edes ole löytänyt sitä oikeaa ja lähes kaikilta puuttuu se vakituinen työpaikka, jolloin ne lapset tehdään jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan varoilla, joita voisi oikeasti käyttää nykypäivänä paremminkin.



Minä arvostan ihmisiä (minkä ikäisiä tahansa), jotka ennen lapsentekoa ovat asiaa harkinneet, pystyvät ne lapsensa elättämään ilman toimeentulotukia ja muita yhteiskunnan ylimääräisiä apuja, ovat ammattinsa ja työpaikkansa hankkineet ja parisuhteensa vakinaistaneet niin, että ihan ensimmäisen rypyn tullen ei tarvitse lusikoita alkaa jakaa. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, ja ero, työpaikan menettäminen, sairastuminen jne. tulevat, jos ovat tullakseen. Mutta ei niitä ainakaan tarvitse kerjätä.



40-vuotias ei ole mummoikäinen vaan työelämässäkin elämänsä parhaassa kunnossa. Usein pikkulapsivaihe on jo takana tai melkein takana, ja työ kiinnostaa ja siihen on enemmän aikaa panostaa. MOnella terveyskin on kohdallaan. On sääli, jos joku 20-vuotias kuvittelee, että 40-vuotiaana on ikäloppu, kun sen jälkeen on elämää vielä jäljellä vielä se 40 vuotta.



Omat isovanhempani olivat 50-vuotiaita, kun minä synnyin. Lapseni isovanhemmat olivat vähän alle 60-vuotiaita, kun heistä tuli isovanhempia. Nyt kun lapseni lähenee kouluikää, alkavat isovanhemmat jäädä eläkkeelle ja heillä on enemmän aikaa lapsenlapsilleenkin. Tämän perusteella kyllä sanoisin, että se 60 vuotta on paras isovanhemmuusikä, kun työelämää on jäljellä enää vain muutamia vuosia mutta muuten ollaan vielä virkeitä ja elämässä kiinni.



Omat mummini ovat nyt yli 80-vuotiaita mutta vielä alle 90-vuotiaita ja virkeitä. Toinen heistä nauttii lastenlastenlapsistaankin ihan täysillä, toisella alkaa tosin terveys reistalla. Jos itse pitää itseään niin rapakuntoisena, ettei selviä kunnolla nelikymppiseksi, ei kannata yleistää sitä koskemaan muita.

toisella yrityksellä, ikää oli liki 44v. Ihan terve lapsi syntyi ihan normaaliin aikaan.

todennäköisyyksistä, mutta muutaman kerran saatoin yli nelikymppisen naisen raskaaksi. tosin jokainen kerta päättyi kesken aikaisessa vaiheessa. ehkä hyvä niin, ehkä ei...

Erittäin hyviä pointteja vastuuta ja sen eri painopisteitä koskien: kykyä ottaa vastuuta parisuhteesta, perheestä, taloudesta, ammatista jne.

Pitääkö siis ihmisen päättää niinkin tärkeästä asiasta kuin lapsiensa hyvinvoinnista aikana, jolloin ei ole välttämättä löytänyt itseään, ammattiaan, työtä tai edes sitä oikeaa? Monet 20-vuotiaat pähkäilevät opiskelujen parissa tai vietävät välivuotta. Heillä on nopeasti vaihtuvia seurustelusuhteita, biletys ja oma napa kiinnostavat. Ei kaikilla, mutta aika monella. Kuinka monen nyt 40-vuotiaan parisuhde on sama kuin silloin 20-vuotiaana? Onko lapset siis lähtökohtaisesti hankittava tulevaan eroperheeseen? On hienoa,jos joku on ehtinyt 20 ikään mennessä opiskella, löytää työpaikka ja perustaa se vankka parisuhde, joka kantaa vuosikymmeniä eteenpäin. Mutta fakta on, että todella harvalla on näin. Useimmilla alkaa jo parin perhe-elämää vietetyn vuoden jälkeen menojalka vipattaa, vielä useampi ei edes ole löytänyt sitä oikeaa ja lähes kaikilta puuttuu se vakituinen työpaikka, jolloin ne lapset tehdään jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan varoilla, joita voisi oikeasti käyttää nykypäivänä paremminkin. Minä arvostan ihmisiä (minkä ikäisiä tahansa), jotka ennen lapsentekoa ovat asiaa harkinneet, pystyvät ne lapsensa elättämään ilman toimeentulotukia ja muita yhteiskunnan ylimääräisiä apuja, ovat ammattinsa ja työpaikkansa hankkineet ja parisuhteensa vakinaistaneet niin, että ihan ensimmäisen rypyn tullen ei tarvitse lusikoita alkaa jakaa. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä, ja ero, työpaikan menettäminen, sairastuminen jne. tulevat, jos ovat tullakseen. Mutta ei niitä ainakaan tarvitse kerjätä. 40-vuotias ei ole mummoikäinen vaan työelämässäkin elämänsä parhaassa kunnossa. Usein pikkulapsivaihe on jo takana tai melkein takana, ja työ kiinnostaa ja siihen on enemmän aikaa panostaa. MOnella terveyskin on kohdallaan. On sääli, jos joku 20-vuotias kuvittelee, että 40-vuotiaana on ikäloppu, kun sen jälkeen on elämää vielä jäljellä vielä se 40 vuotta. Omat isovanhempani olivat 50-vuotiaita, kun minä synnyin. Lapseni isovanhemmat olivat vähän alle 60-vuotiaita, kun heistä tuli isovanhempia. Nyt kun lapseni lähenee kouluikää, alkavat isovanhemmat jäädä eläkkeelle ja heillä on enemmän aikaa lapsenlapsilleenkin. Tämän perusteella kyllä sanoisin, että se 60 vuotta on paras isovanhemmuusikä, kun työelämää on jäljellä enää vain muutamia vuosia mutta muuten ollaan vielä virkeitä ja elämässä kiinni. Omat mummini ovat nyt yli 80-vuotiaita mutta vielä alle 90-vuotiaita ja virkeitä. Toinen heistä nauttii lastenlastenlapsistaankin ihan täysillä, toisella alkaa tosin terveys reistalla. Jos itse pitää itseään niin rapakuntoisena, ettei selviä kunnolla nelikymppiseksi, ei kannata yleistää sitä koskemaan muita.

Miten täällä aina väännetään, onko parempi saada lapset 20 vai 40-vuotiaana!!!!!



Joku on valmis 20-vuotiaana, joku haluaa TAI joutuu odottamaan äidiksi tulemista vielä 20 vuotta pidempään.



Eiköhän anneta halukkaiden tulla äidiksi silloin, kun ovat siihen itse valmiita syystä tai toisesta.



Kunnioitusta kaikille äideille,kiitos!

Olen monta kertaa ihmetellyt miten moni on ilmeisesti jo äidinmaidossa imenyt käsityksen siitä, että yhteiskunnan varoista pitää saada kaikki... jopa oman lapsen tarvitsemat jutut. Normaali työssäkäynti- ja ansiotyökäsitys puuttuu ihmeellisen monelta. Ei ole ihan täyttä vastuunottoa siitä omasta ja lapsen elämästä. Nämä samat ihmiset ovat sitten niitä jotka hehkuttavat kansalaispalkan ym soopan puolesta.

puuttuu se vakituinen työpaikka, jolloin ne lapset tehdään jo lähtökohtaisesti yhteiskunnan varoilla

tuli äitini vielä raskaaksi.

Meillä taitaa sitten olla suvussa naisilla ihmegeenit, kun näitä 40+ synnyttäneitä on melkoinen liuta. Mm. äitini, kolme tätiäni ja minä itse (peräti kahdesti) olemme saaneet lapsen/lapsia nelikymppisinä.

Itselläni raskautuminen ei ollut edes vaikeaa, ja lapset ovat syntyneet terveinä.

Jos siis luomusti koitatte?



46- ja 48-vuotiaana tiedän erään äidin synnyttäneen ihanat ja terveet tytöt

Tieto on peräisin tieteellisestä julkaisusta. Jos raskauden yrittäminen aloitetaan 40-44 vuotiaana, riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Terv kakkonen

40v pitäis olla jo mummo

Noi prosenttiluvuthan on vaan jotain keskiarvoja. Toisella vaihdevuodet alkavat myöhään ja raskautuminen onnistuu helposti vähän vanhempanakin. Toisilla se taas ei onnistu enää edes alle nelikymppisenä. Siis nyt puhutaan terveistä ihmisistä, lapsetttomat on asia erikseen oli ikä mikä hyvänsä.



Itse sain meidän kuopuksen 38-vuotiaana, ja nyt nelikymppisenä en jaksaisi enää aloittaa alusta missään tapauksessa. Onneksi ei tartte :)

Tieto on peräisin tieteellisestä julkaisusta. Jos raskauden yrittäminen aloitetaan 40-44 vuotiaana, riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Terv kakkonen

Mutta jos on, niin kyllä niitä tulee lisääkin....

40v pitäis olla jo mummo

nelikymppisenä... :(

40v pitäis olla jo mummo

Ihan yhtä harva parikymppisenä kuin nelikymppisenä. parempi se tietysti on aina parikymppisenä mutta kaikilla ei ole tosiaan mahdollisuutta, kun ei ole miestä löytänyt. :/

Tieto on peräisin tieteellisestä julkaisusta. Jos raskauden yrittäminen aloitetaan 40-44 vuotiaana, riski jäädä lapsettomaksi on 64%. Terv kakkonen

Mutta jos on, niin kyllä niitä tulee lisääkin....

Että varmaankin sitten tarkoitetaan sitä ensimmäisen lapsen hankkimista. Sinänsä aikaisempien lasten määrä ei ole mikään takuu siitä, että niitä tulisi lisää (sekundäärisesti lapsettomia on paljon) ja vaihdevuodet alkaa kun alkaa, oli lapsia miten paljon tai vähän tahansa ennestää. Raskaaksituloon ei vaikuta lapsiluku.

40v pitäis olla jo mummo

tuliko näppisvirhe?

Kyllä sopiva mummoikä on 60v,

kun aletaan jäädä eläkkeelle ja nautitaan niistä ihanista lapsenlapsista.

Voithan ap alkaa esim sijaisvanhemmaksi, niistä on kova pula. Adoptoidakin periaatteessa vielä ehtisi vähän isomman lapsen.

kaikki hyvin