Mitä kertoisit synnytyksestä ensikertalaiselle, millaisia ohjeita antaisit?

jälkeen

- lantion hermot revähtävät synnytyksessä tilapäisesti, ja palautuminen nopeutuu, kun et anna tulla sellaisia ongelmia, että rakko tai peräsuoli on ylitäynnä

- jos pissatessa kirvelee, pissaa lämpimän suihkun kanssa

- syö luumuja ja kuitupitoista ruokaa

- ota tarvittaessa Microlax (pienoisperäruiske), älä pinnistele

- rasvaa rinnanpäitä Lansinoh-rasvalla ennen kuin ne kipeytyvät

elä tilanteen mukana. Älä tee tiukkoja suunnitelmia, vaan mene tilanteen mukana.

Touhu on huomattavasti mukavampaa. Koska oikeesti ne kivut on ihan massiivisen hirveitä.



Ja varaudu siihen, että jotain menee pieleen. Voi tulla imukuppia, hätäsektioita, isoja vuotoja jne. Ei siksi, että haluan pelotella ensisynnyttäjää vaan siksi, että olet paremmin mukana siinä mitä tapahtuu, jos jotain todella menee pieleen eikä seurauksena ole yhtä isoja traumoja.

eli synnytyslaulun. Erittäin helppo opettaa ja todella tehokas apukeino synnytyksessä! Ja olen opettanutkin, monelle ensikertalaiselle mutta myös monisynnyttäjille, joille sitä ei aiemmin ole neuvottu.

että supistukset voivat olla niin voimakkaita, että haluaistit kuolla. EPIDURAALI!

Vaikka olisit kuinka vahva synnyttäjä, et välttämättä pärjää supistuksille--> lihakset jännittyy--> synnytys ei etene



Minulla (oksitosiinitipan kanssa) 4tuntia 1-6cm sitten epid.. ja puolessa tunnissa kokonaan auki. Lihakset rentoutuivat ja synnytys lähti helpommin etenemän.



Kuuntele, mitä kätilö suosittelee! Hän on ammattilainen!!

mene synnytykseen avoimin mielin! Ajattele niitä kaikkia muita naisia jotka ovat joskus synnyttäneet.

Rentoudu, hengitä, annan kropallesi valta kuljettaa synnytystä eteenpäin, älä mieti liikaa, ole eläin ;)

Parhaassa tapauksessa synnytys voi olla yksi voimaannuttavimpia kokemuksia elämässäsi. Jos annat itsellesi mahdollisuuden, saatat löytää itsestäsi sellaisia voimia, joita et tiennyt olevan olemassakaan. Kohtusi ja kroppasi tietää kyllä, miten edetä. Älä estä sitä liialla järkeilyllä, vaan anna mennä!

rakkain terveisin,

kolme lasta luomuna synnyttänyt virkamies, jonka jakkupuvun alla asuu eläin

Omat synnytykseni ovat olleet sellaisia, että on riittänyt, että annan tapahtua.

Ja sitten, mene avoimin mielin sen kivunkin suhteen sinne. Ei muuten välttämättä ne kivut ole alusta loppuun yhtä tuskaa. Sellaisenkin synnytyksen olen kokenut :)

kuuntelemaan kätilöitä, mutta myös kyseenalaistamaan ja pyytämään perusteluja. Olemaan aktiivinen alkuvaiheessa, jos vaan pystyy.



Luottamaan siihen miltä itsestä tuntuu... esim. kätilöt väittää että jos supistaa 15 min välein, niitä ei lasketa. Itse avauduin melkein kokonaan näillä harvoilla, mutta tolkuttoman kipeillä supistuksilla, joita ei laskettu... Niin, että virallinen synnytysaika on 2 tuntia, kun itse väitän sen olevan 5-6 tuntia. Mutta kun niitä ei lasketa...



Kivunlievitys on tarkoitettu helpottamaan synnytystä, ei äitien ja lasten tuhoksi!

auttoi avautumisvaiheessa liikkuminen ja äänenkäyttö. Sellaista matalaa muminaa, kyllä siinä tilanteessa huomaa, millaisesta messuamisesta on apua. Sanoisin, että ei kannata jäädä sänkyyn makaamaan tai edes istumaan, mutta ilmeisesti joillakin nuokin asennot saattavat tuntua hyvältä.



Mä en pyytänyt epiduraalia, mutta se annettiin, koska supistuksia piti voimistaa tipalla ja epiduraali antoi mulle aikaa levätä - tämäkin näkökulma kannattaa ottaa huomioon! Epiduraali ei kyllä vienyt kaikkea kipua pois, toisen satsin jälkeen oli pakko päästä taas seisomaan, jotta saisin kipua lievitettyä.



Jos synnytyksessäsi sattuu jotain kamalaa (kuten minulla, pitkittynyt ponnistusvaihe, josta n. puolet imukuppiavusteista, paljon kipua), puhu tuntemuksistasi jälkeenpäin. Terkkari kävi eilen kotikäynnillä, ja suositteli mulle käyntiä pelkopolilla - siellä voi käydä siis synnytyksen jälkeenkin.

lehdessä joku aika sitten. Että joskus seuraavan lapsen teko jää siihen kun äiti ei uskalla enää synnyttää.



Ja kunnon ylläpitäminen ennen synnytystä, että jaksaa sitten.

kuuntelemaan kätilöitä, mutta myös kyseenalaistamaan ja pyytämään perusteluja. Olemaan aktiivinen alkuvaiheessa, jos vaan pystyy.

Luottamaan siihen miltä itsestä tuntuu... esim. kätilöt väittää että jos supistaa 15 min välein, niitä ei lasketa. Itse avauduin melkein kokonaan näillä harvoilla, mutta tolkuttoman kipeillä supistuksilla, joita ei laskettu... Niin, että virallinen synnytysaika on 2 tuntia, kun itse väitän sen olevan 5-6 tuntia. Mutta kun niitä ei lasketa...

Kivunlievitys on tarkoitettu helpottamaan synnytystä, ei äitien ja lasten tuhoksi!

Toisaalta kätilöt on ammattilaisia mutta kyllä pitää osata kyseenalaistaakin. Ensimmäinen synnytykseni alkoi supistuksilla joiden välikin oli täyttä tuskaa, en pystynyt rentoutumaan ollenkaan, selkä oli ihan krampissa. Sanoin synnärillä kätilölle siitä, ihmettelen näin jälkeenpäin viisaampana miksi ei ehdottanut mulle lämpötyynyä? Muutenkin oli niitä kätilöitä joiden mielestä synnyttäjän pitää olla kätilölle kuulumaton ja näkymätön. YHDEN kerran sanoin synnytyksessä että sattuu niin pirusti (sanoin miehelle), muuten keskityin lähinnä vain hengittämään koska sekin tuntui vaikealta. Tämä kätilö tuhahti että no synnytys nyt sattuu aina ja se pitää vaan kestää.

Eli mun ohjeet, varaudu että synnytys voi olla tuskallisin kokemus mitä tulet ikinä kokemaan. Toinen ohje, älä ota kätilön sanaa kaikessa kuin jumalan sanaa, vaadi perustelut tai vaihtoehtoja jos juuri se juttu ei tunnu hyvältä. (Esim. avautumisvaiheen aikana ei ole paskankaan merkitystä makaatko kätilön mieliksi sängyssä vai käperrytkö samassa sängyssä sikiöasentoon keinutellen itseäsi puolelta toiselle kestääksesi supistukset.)

Tätä en sanoisi ensisynnyttäjälle mutta ikävä kyllä niitäkin kätilöitä on jotka on täysin leipääntyneitä työhönsä ja joilla ei kiinnosta synnyttäjän olo pätkääkään.

" tunnustan ja ennustan, pahempaa on luvassa "