onko moraalisesti oikein, että suomalaiset päiväkodit ovat keskitysleirejä?

Siinä keskitysleirillä vankina ollut nainen kertoo, millaista keskitysleirillä oikeasti oli. Päiväkodin vertaaminen keskitysleiriin on todella loukkaavaa niitä kohtaan, jotka ovat oikeasti kokeneet keskityslerin kauhut.



Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö päiväkodeissa olisi parantamisen varaa. Nyt puhutaan kuitenkin täysin eri luokan asioista.

Jaa, missäköhän näiden nyt pk-ikäisten vanhemmat aikanaan hoidettiin, kun ei ollut pitkiä äitiyslomia??

Jostain syystä siihen aikaan näin nuori tyttö pystyi hyvin huolehtimaan kolmesta alle 5-vuotiaasta lapsesta. Näin oli omassa lapsuudenkodissani ja samoin oli monessa tuttavaperheessäni.

Tulee kyllä todella surullinen olo, kun päiväkoteja verrataan keskitysleireihin:( Itse ainakin teen töitä täysin sydämmestäni ja työni on kutsumukseni. Tokikaan en kiellä, että monenlaisia päiväkoteja on sekä myös paljon ei motivoitunutta henkilökuntaa. Paljon on päivähoidolla parantamisen varaa, mutta keskitysleiriin en lähtisi vertaamaan!

3-kymppisten sukupolvi voi yhtään sen huonommin kuin suuret ikäluokatkaan. Ja meidät on siis hoidettu niissä 'keskitysleireissä'. Minun vanhempani, nyt 65v, on pantu niihin seimiin ja hoitoihin minne lie, jo muutama viikon ikäisinä. 40-luvulla oli muutenkin vallalla kasvatustyyli, että vauvan annettiin itkeä eikä lohdutettu, ettei siitä kasvaisi vaativa ja määräilevä lapsi.



Kyllä suurten ikäluokkine perusturvallisuus on ollut pikkuisen heikommissa kantimissa kuin esim minun (s.-78).



Ja vielä: itse opettajana ja kasvatuslan ammattilaisena en laittaisi lapsiani 7 tunniksi päivässä paikkaan, jossa kokisin hidän kärsivän tai saavan elinikäisiä traumoja. Ainakin meidän kolme lapsen päivähoito on ollut ensiluokkaista ja kaikista (2 kouluikäistä) on kasvamassa tasapainoisia ja elämänmyönteisiä nuoria.

..laiskat mammat lyllertävät päiväkotiin aamuisin ja vievät tenavansa hoitoon. Sen jälkeen palaavat kotiinsa oleielemaan tai hoitamaan sen 9 kuukauden ajaksi toista mukeloaan jonka sitten taas vie veronmaksajien piikkiin hoitoon.

Meillä Nastolassa on kyllä kivat päiväkodit. Itse olen hoitanut lapset kotona aika pitkään, mutta ei ole yhtään hirvittänyt viedä sitten aikanaan ryhmikseen tai päiväkotiin. Toki parannettavaakin olisi.



Vanhusten hoito on ilmeisesti huonommassa jamassa tässä kunnassa.

maamme sairaimmat ja psykopaattisimmat aikuiset!

Sen sijaan yhdenkään lapsen kotioloissa ei ole mitään vikaa. Päiväkodin väkikin on jees kotona, mutta sadistisuus puskee esiin hetí työpaikalla.

Kaikki huostaanotetut pikkulapset ovat lastenhoitajien tai päiväkodinopettajien lapsia.



Näinhän tämän täytyy olla sinun logiikkasi mukaan!

..laiskat mammat lyllertävät päiväkotiin aamuisin ja vievät tenavansa hoitoon. Sen jälkeen palaavat kotiinsa oleielemaan tai hoitamaan sen 9 kuukauden ajaksi toista mukeloaan jonka sitten taas vie veronmaksajien piikkiin hoitoon.

isomman aamulla kun jäin vauvan kanssa kotiin.

..laiskat mammat lyllertävät päiväkotiin aamuisin ja vievät tenavansa hoitoon. Sen jälkeen palaavat kotiinsa oleielemaan tai hoitamaan sen 9 kuukauden ajaksi toista mukeloaan jonka sitten taas vie veronmaksajien piikkiin hoitoon.

Näin mä teenkin, kiitti!!

Jaa, missäköhän näiden nyt pk-ikäisten vanhemmat aikanaan hoidettiin, kun ei ollut pitkiä äitiyslomia??

Kotona oli 16-17-vuotias tyttö kotiapulaisena. Jostain syystä siihen aikaan näin nuori tyttö pystyi hyvin huolehtimaan kolmesta alle 5-vuotiaasta lapsesta. Näin oli omassa lapsuudenkodissani ja samoin oli monessa tuttavaperheessäni.

Milloin sä olet oikein syntynyt ja miten sulla on edelleen päiväkoti-ikäisiä lapsia?

Itse olen syntynyt 1971 ja minulla on kuopus nyt eskarissa, olen saanut lapset 30 + vuotiaana. Ihan pikaisella mietinnällä nyt päivähoidossa olevien lasten vanhemmat ovat varmaan pääsääntöisesti syntyneet n. v. 1975 ja siitä ylöspäin.

Ei ainakaan Helsingissä/Espoossa 70-luvulla kotiapulaiset olleet millään tavalla yleisiä - en itseasiassa tunne ketään jonka perheessä olisi ollut kotiapulainen vaikka asuimme hyvin vauraalla aleella Helsingin ja Espoon rajalla. Itse olen ollut päiväkodissa ja isoäidin hoidossa ihan vauvana, äitiyslomahan silloin oli muutama kuukausi jonka päälle äitini piti palkatonta virkavapaata. Lisäksi siskoni syntyessä v. 1976 minä ja kaikki muut naapuruston n. 5-vuotiaat olimme päiväkodissa kerhossa klo 9-12, tätä oikein suositeltiin.

Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia mielenterveyden tai tunne-elämän häiriöitä vaikka olen jopa ollut siis ihan oikea virikelapsi! Mulla on kovin läheinen suhde vanhempiini ja oli myös isovanhempiini kun he elivät.

Niin ja onneksi minulla aikanaan oli ihana päiväkoti. Olin reilun vuoden lukion jälkeen ihanassa päiväkodissa töissä ja nyt omilla lapsillani on ihana päiväkoti :) Meillä on siis käynyt tuuri kaikkien keskitysleirien keskellä!

Onko ap itse ollut töissä päiväkodissa? Miksi ihmeessä hän ei ole tehnyt asialle jotain?



Vai onko ap:n omat lapset olleet päiväkodissa? Miksi, jos siellä on niin kamalaa?



Vai onko ap vain kuullut juttuja ja voi sen pohjalta tehdä nerokkaan avauksensa?



Minua ärsyttää nämä päiväkotivihamieliset avaukset. Taitavat olla joidenkin tiettyjen ja samojen kotimammojen tekemiä, kun pitää yrittää jotenkin saada itseään näyttämään paremmalta ja kun on aikaa hengailla vauvapalstalla päivät pitkät.



Minä olen vienyt molemmat lapseni 2-vuotiaasta päiväkotiin. Jokaisen päiväkodin olen käynyt itse arvioimassa ja tutustumassa ennen kuin lasten tutustuminen alkoi. Olen viettänyt siellä aikaa lapseni kanssa 1-2 viikkoa, jotta tiedän varmasti, miten ryhmässä kohdellaan lapsia ja minkälaisista aikuisista on kyse. Olen vienyt ja hakenut lapsiani eri aikoihin ihan tietoisestikin ja tarkastellut samalla kaikkea, mitä näen. En ole tyhmä vaan itsekin kasvatusalalla työskentelevä ja tiedän kyllä, minkälaisia asioita tarkastella. Ensimmäisen vuoden olen tehnyt lyhennettyä työaikaa, jotta lapseni ovat voineet rauhassa sopeutua. Keskustelen paljon työntekijöiden kanssa.



Näin toimimalla olen saanut hyvän kuvan lasteni päivähoidosta ja on asioita, jotka ärsyttävät ja vaativat mielestäni parannusta mutta on myös hyviäkin asioita. Huonotkaan asiat eivät ole niitä, mitä täällä aina säännöllisin väliajoin kauhistellaan. Lasteni päiväkodissa ei ole meteliä, riehumista, väkivaltaa, huutoa, kirkumista eikä epäjärjestystä. Ei ikinä. Tai no, pihalla saattaa olla vähän enemmän meteliä, kun lasten leikkejä ei rajoiteta. Mutta aika harvoin siellä on mitään oikeaa meteliä.



Kyllä, lapseni joutuu joskus odottamaan, kun on aika pestä käsiä tai pukea vaatteita. Lapseni kuuluu 7 lapsen pienryhmään, joten 7 lasta ei voi pestä yhtäaikaa käsiä, kun käsienpesualtaita on vain kaksi. Hui, lapseni joutuu pahimmillaan odottamaan kolmen muun lapsen käsienpesun ennen kuin on hänen vuoronsa. Järkyttävää. Tässä samassa pienryhmässä mennään ruokailemaan, lähdetään ulos, askarrellaan ja piirretään ja maalataan ja jopa useimmiten leikitään, joten kyllä, traumoja voi tulla siitä kamalasta odottelusta. Onhan selvää, että kuusi muuta lasta automaattisesti traumatisoi lapsen.



Pienryhmän lisäksi lapsi on tässä isommassakin ryhmässä mutta siltikään ei ole meteliä, riehumista ja karjumista vaan ryhmät toimivat rauhallisesti asiantuntevien hoitajien johdolla. JOs joku hoitajista on poissa, sijainen pääsee hyvin organisoituun ryhmään sisälle hetkessä. Niin, on se aika kamalaa, kun lapsen luovuuttaa rajoitetaan säännöillä, rajoituksilla ja hänen toimiaan ohjataan. Curling kun on nyt niin muotia.



Ehkä oman taustani vuoksi lapsella on aika samanlaiset säännöt kotona kuin päiväkodissakin. Apua, taidan olla natsimamma. Meillä ei heitellä ruokaa, ei huudeta, ei tapella ja odotetaan kiltisti vuoroa, vaikka lapsia on vain kolme. Ulkona sitten saa vähän riehuakin.



Kylläpä lapsellani onkin rankkaa - niin kotona kuin päiväkodissakin.