Eikö taloudelliseen ahdinkoon joutuneella ole muuta vaihtoehtoa kuin tappaa itsensä?

Depressiota voi hoitaa. Terapiaan pääsy on vaikeaa, mutta terkkarista sää lääkkeitä. Sairaslomalla saa pääivärahaa aiempien tulojen mukaan, eli tilannehan voi olla ihan hyvä?

vaikka on hermot riekaleina ja työkyvytön. Ja terapiatkin maksaa.

Tilanne on huono.

vaikka yksityiselle, jos ei muuten saikkua ja hoitoa (!) irtoa! Veroprosentin voi totta kai muuttaa, voi vaikka soittaa verotoimistoon ja kysyä, mikä prosentti olisi hyvä ja pyytää heti uuden verokortin. Vai oliko siinä jotain ongelmaa?



Talousongelmat ja mielenterveysongelmat ovat kahden eri tahon hoidettavia asioita. Yksi luukku ei nyt auta, vaan pitää erikseen hoitaa pääkoppa kuntoon ja erikseen ne raha-asiat. Velkaneuvontaan voi koittaa päästä, siellä selvitetään tilannetta ja tehdään suunnitelma. Pääkoppa ei parane kotona istumalla ja ahdistumalla. Jos kyseinen sukulainen ei itse kykene menemään toiselle lääkärille, niin lähde seuraksi.

raha-asioita tai muutakaan. Mistä saisi jonkun tukihenkilön, joka selvittäisi hänen asioitaan ja tulisi jotain toivoa elämään. Asun 600km päässä, joten en ihan heti pääse paikalle, vaikka tiedänkin, että apu olisi tarpeen.

Pitää ihan itse hoitaa tai pyytää kaveri apuun, vaikka joku vanha työkaveri tai naapuri, jos ei muuta tukea ole. Tai voi toki koittaa soittaa esim. sosiaalipäivystykseen ja kysyä, onko kunnalla sosiaaliohjaaja, jonka juttusilla voisi käydä selvittämässä, minne kaikkialle pitää ottaa yhteyttä. Kyllä pitää nyt itse löytää se voima jostain, että pääsee pienen pienen askeleen eteenpäin. Etänäkin voi auttaa, eli soittaa vaikka päivittäin sulle ja kertoo mitä tänään on tehnyt elämänsä paranemisen eteen. Siis soittaa vaikka ja kertoo että on varannut sen lääkäriajan tai on käynyt siellä velkaneuvonnassa. Sekin auttaa, kun tietää että joku on kiinnostunut.

käsittelyajat ovat kuukausia.

luulisin. Vai miten on?

vaikka tuon mahdollisuuden itselleen.

Täälläkin moni on sitä mieltä, että köyhä ei saisi tehdä lapsia. Ja että jos on työ ja jos säästää, ei voi ikinä tulevaisuudessa joutua siihen tilanteeseen, että on köyhä.



Ei varmaan uskalleta tunnustaa edes itselle, että elämäntilanteet voivat muuttua äkistikin ja aivan kaikkeen ei voi varautua. Elämä on epävarmaa.



Tärkeintä on rakkaus.



Ja ei, en ole hihhuli enkä edes hippi, vaan agnostikko uranainen.

se tosiaan jää ainoaksi vaihtoehdoksi, tilastot on synkkiä. Valitettavasti.