Aion lopettaa syömisen.
Mies haukkuu jatkuvasti lihavaksi. Ja olenkin, raskauden 10 ylikiloa jäivät. En tiedä miksi painoa tuli raskausaikana niin paljon, vaikka elämäntapani olivat samat kuin aiemmin, jolloin kiloja ei karttunut. Nyt olen yrittänyt syödä terveellisesti, mutta köyhällä ei ole varaa kokolihaan ja monipuolisiin salaatteihin, vaan paljolti ruoka on juurikin sitä hiilarihöttöä (leipää, perunaa, makaronia) ja sika-nautajauhelihaa, jotta lapselle edes saisi monipuolisen ruokavalion. Karkkia tai muita kaloriherkkuja en syö, en käytä alkoholia ym. Liikkumiseen ei juuri ole aikaa, lapsi ei enää viihdy rattaissa joten lenkkeily ei käy, mies on melkein aina töissä (aloitteleva yrittäjä) ja kun ei ole töissä, käy itse juoksulenkeillä (juoksee 5-8 maratonia vuodessa, joten treenaaminen vie aikaa). Kuntosaleilla olis lastenhoitomahdollisuus mutta kun ei todellakaan ole varaa niihin kuntosaleihin. Omat vanhemmat asuu satojen kilometrien päässä, miehen vanhemmat ei suostu lastenhoitajaksi, MLL:n ynnä muiden taksat on yli budjetin. Kavereilla ei ole aikaa eikä intoa auttaa.
Olen yrittänyt jumpata kotona, mutta lapsi tulee aina höseltämään väliin, vaikka olen yrittänyt keksiä jotain muuta kivaa ja ostanut lapselle jopa oman jumppamaton ja pienen "pomppupallon" että voisi niiden kanssa tehdä samoja jumppaliikkeitä. Lapsi ei nuku enää päiväunia, joten en todellakaan saa hetken rauhaa liikkumiseen.
Miehen ainainen nälviminen satuttaa. Kilot oksettavat. Olen yrittänyt kaikkea. Syöminen on ruvennut tuntumaan vastenmieliseltä, ja nyt olen päättänyt että en enää syö. Kun ylimääräiset kilot katoaa, voin ruveta taas syömään.
Ja joo, tiedän että on sairasta, mutta en vain jaksa enää tätä. :(((
Kommentit (51)
mä laihduin 20 kiloa muutamassa kuukaudessa kun fillaroin 80 minuuttia joka päivä ja ruuaksi oli vain hedelmärahkaa ja riisikakkuja. Näytinkin jo melkein anorektikolta. Kun aloin taas normi ruokavaliolle niin kiloja tuli takaisin vain seitsemän. Vasta raskaus toi kilovuoret takaisin... pitäisi taas laihduttaa.
todella fiksua. Lihakset kuluu, puhumattakaan , että letti lähtee päästä, iho kuivuu, saat lihasnykinöitä, suoli ei toimi yms.
Olisko järkevää dumpata tuo so called man ja etsiä oikeesti aikuista seuraa.
Miksi suostut kuuntelemaan miehesi naljailuita? Itsekäskin on, jos harrastaa omaa liikuntaansa ja ei anna sinulle mahdollisuutta samaan. Tee jatkossa niin, että miehen tultua töistä olet lähtövalmiina lenkille ulko-ovella ja sanot, että palaat tunnin kuluttua.
ootteko tekin yhtä paskassa suhteessa!?
kyse ei ole nyt laihdutuksesta, vaan ap:n itsetunnon takaisinsaamisesta!!!
ap on hyvä juuri sellaisena kun on! jos joku äijä toisin väittää, painukoon vittuun!
pari viikkoa olen ajatellut aika samaa, kun mikään "terveellinen" tapa laihtua ei auta (käyn jo esim. jumpassa 2 kertaa viikossa ja muutenkin urheilen), että alkaisin syödä vain joka toinen päivä. Syömättömyys ei ole mulle mikään ongelma, sopivan määrän syöminen on.Rahakaan ei ole este siihen. Mutta taistelen kovasti tätä mielihalua vastaan, koska en halua palata siihen anorektikon maailmaan, vaikka mieli sinne vetääkin.
Älä siis lopeta syömistä. Se ei todellakaan ole sen arvoista!
Yritähän nyt puhua miehesi kanssa, eihän tuollainen käytös vetele! Toista ei saa haukkua, hänenhän pitäisi olla sinun tukesi ja turvasi eikä päinvastoin. Ja vanhempien omat menot ovat tasa-arvoisia; jos hänellä on aikaa harrastuksiin, tulee sinullakin olla. Jaksamista!!
ootteko tekin yhtä paskassa suhteessa!?
kyse ei ole nyt laihdutuksesta, vaan ap:n itsetunnon takaisinsaamisesta!!!
ap on hyvä juuri sellaisena kun on! jos joku äijä toisin väittää, painukoon vittuun!
Tosiaan noista laihdutusvinkeistä saa sen kuvan, että meidän naisten pitäisi alistua muovaamaan itsestämme miehen mieleen sopivia! >:(
Mua fillarointi EI laihduta. Teininä olin ylipainoinen, fillaroin paljon (useimmiten 20km päivässä) ja KOVAA, niin kovaa että jos joskus työkaveri lähti ajamaan samaa matkaa niin sain kommenttia miten olen ihan hullu eikä perässä pysy... Silti en laihtunut (ja söin ihan normaalisti, en napostellut jne), vaan vasta kun rupesin käymään aerobicissa ja bodypumpissa, niin ylikilot karisivat. :( En tiedä miksi näin, mutta niin vain on.
Juoksumatto olis varmaan hyvä, jos oli varaa sellainen ostaa... Ei vaan ole. Ja miestä en halua jättää, koska olen hänestä tällä hetkellä taloudellisesti riippuvainen, ja sitä paitsi meillä ON oikeasti myös paljon hyviä hetkiä parisuhteessamme. Hän on vain kotonaan saanut huonon mallin parisuhteeseen ja perhe-elämään. Kun olen yrittänyt neuvotella asiasta ja sanonut että mielelläni laihduttaisin, kun vain olis aikaa ja mahdollisuuksia liikkua, niin vastauksena on että en voi syyllistää häntä kiloista jotka itse päästin karttumaan raskausaikana. Ja kun olen pyytänyt lyhentämään juoksulenkkejä edes hiukan, että minäkin ehtisin käydä, mies sanoo että olen kateellinen hänelle ja haluan estää häntäkin harrastamasta.
Lapsi on kaksivuotias, eli pääsisi kyllä kerhoihin sun muihin, mutta rahaa ei ole.
ootteko tekin yhtä paskassa suhteessa!?
kyse ei ole nyt laihdutuksesta, vaan ap:n itsetunnon takaisinsaamisesta!!!
ap on hyvä juuri sellaisena kun on! jos joku äijä toisin väittää, painukoon vittuun!Tosiaan noista laihdutusvinkeistä saa sen kuvan, että meidän naisten pitäisi alistua muovaamaan itsestämme miehen mieleen sopivia! >:(
Kaverin ex marisi aina sitä kun kaverillani ei ollut tarpeeksi isot tissin. nyk miehelle kelpaa kyllä. olisiko hänenkin pitänyt roikkua suhteessa ja hankkia silikonit äijän mieliksi!?
Mua fillarointi EI laihduta. Teininä olin ylipainoinen, fillaroin paljon (useimmiten 20km päivässä) ja KOVAA, niin kovaa että jos joskus työkaveri lähti ajamaan samaa matkaa niin sain kommenttia miten olen ihan hullu eikä perässä pysy... Silti en laihtunut (ja söin ihan normaalisti, en napostellut jne), vaan vasta kun rupesin käymään aerobicissa ja bodypumpissa, niin ylikilot karisivat. :( En tiedä miksi näin, mutta niin vain on.
mutta MITÄ SE PITÄIS HÄNTÄ LIIKUTTAA!?!? aiotko tosiaan olla noin pinnallisen ihmisen kanssa!?!?
ei hyvää päivää.... >:(Juoksumatto olis varmaan hyvä, jos oli varaa sellainen ostaa... Ei vaan ole. Ja miestä en halua jättää, koska olen hänestä tällä hetkellä taloudellisesti riippuvainen, ja sitä paitsi meillä ON oikeasti myös paljon hyviä hetkiä parisuhteessamme. Hän on vain kotonaan saanut huonon mallin parisuhteeseen ja perhe-elämään. Kun olen yrittänyt neuvotella asiasta ja sanonut että mielelläni laihduttaisin, kun vain olis aikaa ja mahdollisuuksia liikkua, niin vastauksena on että en voi syyllistää häntä kiloista jotka itse päästin karttumaan raskausaikana. Ja kun olen pyytänyt lyhentämään juoksulenkkejä edes hiukan, että minäkin ehtisin käydä, mies sanoo että olen kateellinen hänelle ja haluan estää häntäkin harrastamasta.
Lapsi on kaksivuotias, eli pääsisi kyllä kerhoihin sun muihin, mutta rahaa ei ole.
Mua fillarointi EI laihduta. Teininä olin ylipainoinen, fillaroin paljon (useimmiten 20km päivässä) ja KOVAA, niin kovaa että jos joskus työkaveri lähti ajamaan samaa matkaa niin sain kommenttia miten olen ihan hullu eikä perässä pysy... Silti en laihtunut (ja söin ihan normaalisti, en napostellut jne), vaan vasta kun rupesin käymään aerobicissa ja bodypumpissa, niin ylikilot karisivat. :( En tiedä miksi näin, mutta niin vain on.
Juoksumatto olis varmaan hyvä, jos oli varaa sellainen ostaa... Ei vaan ole. Ja miestä en halua jättää, koska olen hänestä tällä hetkellä taloudellisesti riippuvainen, ja sitä paitsi meillä ON oikeasti myös paljon hyviä hetkiä parisuhteessamme. Hän on vain kotonaan saanut huonon mallin parisuhteeseen ja perhe-elämään. Kun olen yrittänyt neuvotella asiasta ja sanonut että mielelläni laihduttaisin, kun vain olis aikaa ja mahdollisuuksia liikkua, niin vastauksena on että en voi syyllistää häntä kiloista jotka itse päästin karttumaan raskausaikana. Ja kun olen pyytänyt lyhentämään juoksulenkkejä edes hiukan, että minäkin ehtisin käydä, mies sanoo että olen kateellinen hänelle ja haluan estää häntäkin harrastamasta.
Lapsi on kaksivuotias, eli pääsisi kyllä kerhoihin sun muihin, mutta rahaa ei ole.
Ei ole kuule YHTÄÄN reilua nälviä toista eikä sitten edes auttaa yhtään. Nyt laitat kovan kovaa vastaan, sanot miehellesi, että sua ei kohdella noin eikä sulle puhuta noin!!
Jos miestäsi kilot häiritsee, niin silloin HÄNEN on tehtävä jotain asian eteen, eli annettava sulle aikaa käydä urheilemassa (jos siis itse haluat).
Miehellesi taitaa olla se oma napa kaikkein tärkein? Ja jos ei muilla ole yhtä kaunis napa, niin niillehän voi vittuilla?
vaan jätä se ääliö. Sitten voit laihduttaa mielin määrin ja saada hyvän itsetunnon ja paremman miehen.
et voi syyttää miestäsi karttuneista kiloistasi, mutta kusipäisyydestä kylläkin! >:( hän ei voi syyttää käytöksestään vanhempiaan! jos rakastaa, niin ei ulkonäöllä ole väliä!
vaan että mies VÄITTÄÄ että syyllistän, kun pyydän ihan kauniisti, että hän mahdollistaisi liikkumiseni hoitamalla välillä lasta. Tietenkään mies ei ole syyllinen kiloihini muuten kuin että pani minut paksuksi (yhteisen suunnitelmamme mukaan) ja kilot sitten karttuivat. En oikeasti tiedä miksi niitä tuli, koska kuten sanoin, liikuin kuten ennenkin (pari-kolme kertaa viikossa hikijumppa, kerran viikossa uintia), herkuttelin kohtuudella kerran viikossa ja muuten söin ihan normaalia ruokaa. Meillä on sukurasitetta, siis äitini puolella melkein kaikki naiset ovat ylipainoisia ja kaikilla laihtuminen vaikeaa (tosi monella esim. juuri tuo että pitää olla todella monipuolista ja aerobista liikuntaa ennen kuin kilot lähtee).
Saat asumistukea ja yksinhuoltajalisää yms.
Mä maksan mielelläni veroja, jotta sä ja muut kohtalontoverit pääsette irti noista kusipäistä!!! ;)
vaan jätä se ääliö. Sitten voit laihduttaa mielin määrin ja saada hyvän itsetunnon ja paremman miehen.
Kuten sanoin kyllä ne kilot itseänikin kiusaavat. Ja kertokaa ihmeessä, miten muka pystyisin laihduttamaan yh:na kun taloudellinen tilanne olisi vielä huonompi (ei ole työpaikkaa johon palata, alallani työllisyystilanne tosi huono) ja lastenhoitoa ei olisi silloin senkään vertaa kuin nyt!
Tässä välissä muuten kiitos siitä, että useimmat ovat kirjoittaneet tosi ihania ja kannustavia viestejä!!
Niin on mulla ja monella muullakin!
Jos ei kelpaa, nii painukoon vittuun!!!
Mä en ainakaan rupee ulkonäkööni minkään vitun miehen takii muuttaa!!!
Kelpaan nykyiselle tämmösenä
vaan jätä se ääliö. Sitten voit laihduttaa mielin määrin ja saada hyvän itsetunnon ja paremman miehen.
Kuten sanoin kyllä ne kilot itseänikin kiusaavat. Ja kertokaa ihmeessä, miten muka pystyisin laihduttamaan yh:na kun taloudellinen tilanne olisi vielä huonompi (ei ole työpaikkaa johon palata, alallani työllisyystilanne tosi huono) ja lastenhoitoa ei olisi silloin senkään vertaa kuin nyt!
Tässä välissä muuten kiitos siitä, että useimmat ovat kirjoittaneet tosi ihania ja kannustavia viestejä!!
ei ole miestä esteenä ;)
saat ilmaisen päivähoidon, asumistuen, yh:lisät ja työttömyyskorvaukset.
pointti on se, että laihdutat ittes takia,et miehen, joten jätä se ääliö ensin. teet itselles palveluksen, vaikka aluksi tuntuisikin pahalta ;)
On todella raukkamaista mieheltä väittää, että yrität syyllistää häntä pyytämällä liikunta-aikaa! Mikä tuossa on oikeasti taustalla? Miksei mies halua joustaa yhtään? Hänellä on kuitenkin nyt perhe, eikä hän voi käyttäytyä yhtä itsekkäästi kuin ennen lasta. Onko hän muissakin asioissa yhtä keskenkasvuinen? Miksi hänen menot ja harrastukset ovat tärkeämpiä kuin sinun??
Sulla ei varmaan ole muuta vaihtoehtoa kuin samalla ovenavauksella lähteä harrastuksiisi kun millä mies tulee kotiin.
Jätä se kusipää.
Ansaitset miehen joka rakastaa sua sellasena kun oot.
Mä oon läski ja ruma, mut mun mies silti kehuu mua kauniiksi joka päivä. Kun valitan makkaroitani, tuumaa vaan, ettei ulkonäöllä oo väliä.
Jos et heti samanlaista miestä löydä, elä huolestu! Sun on parempi yksin, ku tommosen kanssa. Piste!
Oot hieno ihminen ja äiti! Et ansaitse tommosta vittuilua!
Voimia sisko!