Todella haastava, kerrassaan RASITTAVA lapsi

Perheneuvolaan tai sitten jos se on jo koluttu läpi niin veisin yksityisesti lastenpsykiatrille. Voimia sinulle!

ole tuossa tilanteessa juurikaan hyötyä. Ota ihmeessä yhteyttä lastenpsykiatriin! Lapsi saattaa tarvita oman terapian.

nimittelee, uhittelee, näsäviisastelee. Kaupassa vaatii sitä sun tätä, ellen osta, roikkuu käsissä niin että saan hävetä. Minä en enää jaksa. Saa raivokohtauksia. Enkä tosiaan onnistu enää sitomaan syliini; on sen verran voimakas. Ja kun vapautuu, tulee ja potkaisee tms. Kenelle tästä voi kertoa? Olen yh, ei minua suojele kukaan.

ammattilaisen taholta, että lapseni huono ja aggressiivinen käytös johtuu siitä, että minä käyn töissä.

kommentti omalle paikalleen ja antaa sille se arvo mikä sille kuuluu. Eli eihän mikään ole noin yksiselitteistä. Minkä alan ihminen oli kyseessä? Vaikka olisi terveydenhuollon ammattilainen niin, jos erikoistumisalana ei ole psykiatria tai lastenneurologia niin en paljoa tuollaisia kommentteja kuuntelisi.

Vaadi lähetettä lastenpsykiatrin juttusille vaikka koulun terveudenhoitajan kautta, jos homma ei koulussa suju. Mitä sanoo oma opettaja? Pärjääkö tavan luokalla? Ota uudelleen yhteys erityisopettajaan, ja kerro, että kuvio on todella vaikea kotona.



Älä vaan missään nimessä luovuta! En itse usko siihen että joku diagnoosi tekee kenestäkään onnellisemman saati lääkkeet, mutta ehkä saat neuvoja/apua siihen, mitä saada arki sujumaan lapsesi kanssa.



Ymmärrän hyvin että jaksaminen on koetuksella, etenkin kun aikaa haluaisi irrottaa myös pienemmille. Ja että kaikessa hässäkässä välillä myös kokee syyllisyyttä siitä, että rakastaako lastaan enää ollenkaan.



Voimia ja jaksamista!! Kaikilla lapsilla on omat erityispiirteensä ja vaikeutunsa, muista se, täydellisen helppoja lapsia on vain saduissa!

olen poikkeus ja kenties lapsen käytös juontuukin siitä, että on erilainen perhe kuin muilla täällä. :)

kommentti omalle paikalleen ja antaa sille se arvo mikä sille kuuluu. Eli eihän mikään ole noin yksiselitteistä. Minkä alan ihminen oli kyseessä? Vaikka olisi terveydenhuollon ammattilainen niin, jos erikoistumisalana ei ole psykiatria tai lastenneurologia niin en paljoa tuollaisia kommentteja kuuntelisi.

hetki päivässä jokaiselle lapselle erikseen riittää.



Pystyisitkö löytämään jokaisesta päivästä edes yhden tilanteen, jossa te kummatkin (9 v. ja sinä) olisitte hyvällä mielellä?



Joku tilanne/hetki, jossa vain sinä ja 9 v. olitte kahden tai kommunikoitte keskenään ilman muiden sisarusten puuttumista tilanteeseen?



Jos et löydä tällaista hetkeä, niin laita tietsikka pois päältä juuri nyt ja mene halaamaan lastasi.

tai ei saa huomiota tarpeeksi. Ei nyt järin poikkeavalta kuulosta muihin 9 vuotiaisiin verrattuna. Varmaan on vielä jatkuvasti väsynyt ja koulussa voi olla kiusattu. Ei se vikojen etsintä ja diagnoosit ihmisen loppuelämää auta. Pitää keksiä positiiviset toiminta ja käytösmallit vanhemman puolelta, ja pysyä niissä. Ei pidä arvostella lasta. Lueppa A. Wahlgrenin lapsikirjasta: "9-vuotias", hämmästyt!

ap:n sinne perheneuvolaan pitäs mennä, eikä sen lapsen.

http://www.omaisten.org/index.php?option=com_content&view=article&id=33…



On joku opaskirja ja pääkaupunkiseudulla kai ryhmäkin haastavien lasten kasvatukseen. Tästä puhuttiin vanhempainillassa, mut meni vähän ohi...

joistakin kommenteista, että toisilla ei ole minkäälaista käsitystä siitä mitä on olla oikeasti haastavan lapsen vanhempi. Kaikki myötätunto ap.lle, meillä on myös jatkuvasti vaikeaa vähän vanhemman lapsen kanssa. Perheneuvola, kuraattori, koulupsykologi ja koulun terveydenhoitaja voisivat osata auttaa. Selkeä ennakointi, tehtävien pilkkominen, palkitseminen ei rankaisu, kannustus ja kehuminen voivat auttaa. Hyvin vaikeaa välillä, tiedän.

Kaikki muu on ihan hömppää ja ne ne raivarit johtuu tunteiden säätely ongelmasta.

Meillä vähän samanlainen poika ja pyysin lääkitystä ja se auttoi.

Lääkitys poistaa myös noi raivarit ja me saatiin lääke, kun sanoin,että sen haluan.

Meillä luultavasti add.

Kuuntelemisen ongelma ja raivarit kotona.

Opiskelee normaalilla luokalla ja hyvin pyyhkii.

Ollaan käyty kaikki muu hömppä lävitse, joten tiedän mistä puhun.

Adhd liittostakin sanoivat, että raivarit ei mene ohi, kun lääkityksellä.

lapselle, että ympäristölle. Liputan lääkkeen puolesta ja olen nähnyt muitakin lapsia, joiden perhe vannoo lääkkeen nimeen.

Elämä muuttuu yhdestä pilleristä onneen.

Hienoa kun puhutte asiasta, josta teillä ei ole minkäänlaista kokemusta.

T.17

jo taaperona auttaa tuohon. että ei saa kohdella vanhempia tai muitakaan miten sattuu ja rajat on.

ei se lääkitys auta muutakuin vanhempia jos ei hermostollista vikaa. miksi rauhoittaa lääkkeillä lapsensa joka on vaan rajaton ja siksi testaa sua kokoajan.

SIinä on oikeasti toimivia keinoja päästä lapsen kanssa päämäärään - jos ei yhdellä keinolla niin sitten toisella. Kannattaa lukea ja ajatuksella.



Meillä on muuten adhdlapsi, jonka raivarien lopettamiseen ei tarvittu lääkettä. Lääkettä tarvittiin vasta yläkoulussa ihan sen motorisen liikkumistarpeen ja keskittymisen parantamiseeen, mutta raivareita ei tässä vaiheessa ewnää ollut. Me pääsimme tähän sturuktuurilla ja ennakoinnilla - kaikki mahdollinen selitetään, sovitaan ja aikataulutetaan etukäteen, ja sillä että myös opet kävi nepsykurssilla ja oppivat sen tärkeimmän eli sanomaan ääneen mitä lapselta halusivat sen sijaan että johdattelisivat tai odottaisivat, että tämä arvaisi itse. Ja tietty myös sitkeällä tunteiden hallinnan ja rakentavan ilmaisun opettelulla.

jo taaperona auttaa tuohon. että ei saa kohdella vanhempia tai muitakaan miten sattuu ja rajat on.

ei se lääkitys auta muutakuin vanhempia jos ei hermostollista vikaa. miksi rauhoittaa lääkkeillä lapsensa joka on vaan rajaton ja siksi testaa sua kokoajan.

eikä se rauhoita lasta, jolla ei ole adhd:ta vaan "on vaan rajaton ja testaa". ADHD:lääkkeet on piristeitä ja niiden vaikutus prustuu siihen, että ne parantavat keskittymiskykyä ja vähentävät motorista oheissähellystä (joka taas johtuu siitä, että nivelten liike tuottaa dopamiinia, jonka vajaus adhd on. Myös tuo lääke lisää dopamiinin määrää aivoissa, joten jatkuvaa liikettä ei tarvita kun on lääkitys).

Oletteko olleet yhteydessä ADHD-keskukseen? Me saimme sieltä apua, vaikka lapsella ei diagnoosia olekaan. Perheneuvola oli pelkkää ajanhukkaa, puitiin parisuhdetta ja omaa lapsuutta eikä saatu mitään käytännön neuvoja.

Ensinnäkin hurjasti voimia ja jaksamista sinulle.



Jaksamista on minulle antanut se että ajattelen ettei lapsi käyttäydy ilkeyttään huonosti vaan oikeasti purkaa omaa pahaa oloaan näin kun ei osaa sitä sanoiksikaan purkaa.



Meidän esikoisen kanssa oli aikalailla samanlaista. Siis levottomuutta, hermostui välillä ihan mitättömistä asioista tosi kovin, raivareita syyttä suotta jne.



Meillä vähän vahingossa huomattiin että ruokavaliolla oli tilanteeseen vaikutusta. Aina kun poika söi pähkinöitä tuli järkky raivokohtaus noin kahden tunnin kuluttua. Sitten kun pidettiin ruokapäiväkirjaa ja oirepäiväkirjaa ja seurattiin tilannetta ja kokeiltiin syödä mahdollisimman yksinkertaista ruokaa (vähän erilaisia ruoka-aineita, vähän mausteita ja nekin yksittäisiä ei sekoituksia, ei lisäaineita jne) ja kierrätettiin käytössä olevia ruokia siis tyyliin ei jokapäivä omenaa, banaania jne. Yleisallergisoivat jätettiin selvityksen ajaksi pois.



Kun sopiva ruokavalio löytyi muutti meille normaali lapsi. Toki edelleen riidellään ja lapsi raivoakiin joskus mutta se on normaalia ei sellaista tajutonta ja jatkuvaa kuten ennen ruokavalioa. Lapsi jaksaa keskittyä, uhittelu on tosi vähäistä jne.



Olen myös lukenut että joillakin ihan refluksikin on oireillut vähän noin. Jos se on jatkunut kauan niin lapsikaan ei osaa edes sanoa että rintaa puristaa jne kun ei muista edes parempaa oloa. Joillakin on refluksilääkityksen aloituksen jälkeen lapsen käytös parantunut paljon. Eräällä lapsi oli kertonut ekana lääkkeen aloituksen jälkeisenä aamuna että äiti mulla ei purista enää rintaa ja on helppo hengittää...



Minusta ekaksi pitäisi kokeilla ruokavalioa ja muutenkin tutkia että onko kyse jostain fyysisestä vaivasta. Minä ainakin tunnustan olevani paljon hankalampi silloin kun astma vaivaa tai olen jostakin kipeä. Jos mitään fyysistä syytä ei löydy niin sitten kannattaisi lähteä etsimään apua muilta ammattilaisilta (joista minä en osaa antaa vinkkiä).



Kovasti jaksamista. Toivottavasti tilanne helpottaa pian teillä.