Ketkä tarvitsevat lastensuojelua?

Mutta ylivoimaisesti eniten ne, joiden perheessä on tavalla tai toisella mukana huumeet ja/tai mielenterveysongelmat.

kun teinipoika alkoi pinnata, oli öitä pois kotoa ja varasti rahaa. Olemme ihan normaali perhe, kukaan ei käytä huumeita ja alkoholiakin marginaalisesti. Olen lasteni koulun johtokunnassa, aina mukana leirikouluissa valvojana, nuorisotyössä vapaaehtoisena, töissä toimihenkilönä. Ei työttömyyttä, ei sosiaalitapauksia suvussa, ei lasten pahoinpitelyitä, ei mitään joka altistaisi.

lastensuojelu oli mukana minun synnytyksen jälkeisen masennukseni vuoksi. Eli periaatteessa mielenterveysongelmien takia.



Tarkennuksena nyt vielä, että haimme ihan itse apua sieltä, kukaan ei siis tehnyt meistä ilmoitusta.

Mutta myös yh-perheitä, joissa äiti yksinkertaisesti uupuu (ilman, että on selkeä mielenterveysongelma). Ja sitten niitä, joissa murrosikäinen lapsi alkaa oireilla ilman, että perheen vanhemmat olisivat mitenkään moniongelmaisia. Mutta nämä murkut ovat yleensä sekaantuneet huumeisiin.



Ihan pikkuvauva-perheitä harvemmin, (tosin niitäkin on, jos huumetaustaa vanhemmilla), mutta usein esim. raskaudenajan masennus diagnosoidaan neuvolan kautta ja äiti saa apua, ja yleensä isä on kykeneväinen hoitamaan lastaan tai äiti pääsee äiti&lapsi -paikalle sairaalaan. Eli ei mene ls:n kautta.

ennen kuin lapsi syntyi.

Tilanne oli siis se, että mies jätti ilman mitään ennakkovaroitusta ja jäin ihan tyhjän päälle.



Terveydenhoitajan avustuksella pääsin siis ls:n piiriin, josta sitten autettiin ja varmistettiin, että pääsimme alkuun vauvan kanssa ja että kaikki sujui hyvin (ettei tullut masennuksia tms.).

Perhetausta normaali, ei mt-ongelmia tai päihdekuvioita, mutta tytär alkoi jo esimurkku-iässä ajautua huonoihin piireihin. Ensin tuli näpistykset ja viina, sitten nopeasti kannabis ja yläasteen aikaan amfetamiini, varkaudet ja aivan vääränlainen seura, aikuisia miehiä, jotka jopa olivat parittaneet tätä teini-ikäistä tyttöä muutaman kerran. Siis aivan hirveä juttu, jolle ei löytynyt mitään "luonnollista" selitystä. Tytär on nyt Pohjois-Suomessa koulukodissa ja on päässyt huumeista eroon, koulunkäynti sujuu, on saanut terapiaa ja ilmeisesti siitäkin on ollut apua. Tyttö on kovin herkkä, ja jotain vain meni vikaan, vaikka perhetausta oli normaali, eikä käsittääkseni ollut koulukiusaamistakaan.



Perhe on suunnitellut muuttavansa toiselle paikkakunnalle ennen kuin tytär pääsee koulukodista, asuvat siis nyt Helsingissä ja ekoja kertoja kun tyttö oli lomalla niin oli heti tiensä Kurvin piritorille ja Itiksen tallinnanaukiolle löytänyt. Perhe on niin järkyttynyt, että kunhan töitä löytyy, niin vaihtavat ympäristöä, jotta tytär ei ainakaan palaisi entiseen seuraan.



Tosi surullinen tapaus.

- lapsen ADHD

- vanhemman masennus

- yrityksen konkurssin aiheuttama velkakierre

haluan ensinnäkin sanoa, että ls:n piiriin ei "jouduta" vaan päästään - siis saadaan apua vaikeaan tilanteeseen. On hyvä lukea täältä näitä ns. tavallisten perheiden kokemuksia, ne antavat laajemman kuvan asiasta. Lastensuojeluun turvautuminen ei pitäisi olla tabu, ja käsitys siitä, että lapsi "napataan" heti huostaan, jos vain uskaltaa mainitakaan ongelmistaan, on ihan väärä. Kyllä kaikenlaiset muut tukitoimet tehdään ensiksi!



Mutta kyllä se on niin, että päihdeperheet tai mielenterveysongelmaiset (siis psykoositasoiset ongelmat tai vakava masennus) ovat kasvavassa määrin taustalla. Haluan myös muistuttaa, että päihdeäidit eivät leikkipuistoissa tai perhekerhoissa näy, eivätkä juuri nettipalstoillakaan kirjoittele, perheen arki on jotain ihan muuta ja yleensä lapsi otetaan huostaan melko nopeasti.

sijaiskoteja pyörittävät, erilaiset sosiaaliyrittäjät, "asiantuntijat", virkamiehet...

Ilmoitus todettu aiheettomaksi.

Sillä on niin vanhanaikainen kaiku, että se herättää negatiivisia tunteita. Jopa ls-ilmoituksen teossa on rima korkeammalla kuin jos käsite olis esim. "huolenpitoilmoitus" tai lapsen hyvinvointia koskeva ilmoitus tms..

Kuule se rima on matala ja niitä ilmoituksia tehdään ilkeämielisesti.

50% todetaan aiheettomaksi.

Niin missä se rima silloin kulkee?

Miltä susta tuntuisi, kun susta tehtäisiin huolenpitoilmoitus?

Perhe, jossa yh-äiti ja kolme kouluikäistä lasta.

Äiti sairastuu masennukseen.



Perhe, jossa isä sairastuu vakavasti ja äiti uupuu taakan alla.

kriiseissä. Osa maahanmuuttjia, osa voi olla hieman tietämättömiä/taitamattomia lastenkasvatuksessa niin että on kaltoinkohtelua tai perushuolenpidosta puutetta.



Monenlaisia perheitä.

tarvitsevat lastensuojelua. Aikuinen tai perhe ei voi tarvita lastensuojelua vaan lapsi.

"normaalit" perheet, joissa lapsi yhtäkkiä oireilee johtuvat joko siitä että

a) lapsi on todella ollut syntymästään asti psyykkisesti sairas

b) perheessä on tosiaankin tehty normaaleja asioita: on harrastusta ja huonetta ja vaatetta ja peliä ja laitetta MUTTA emotionaalinen läsnäolo on ollut poissa. Siksi lapset hakevat huomion muualta tai oireilevat aikuisten poissaoloa (vaikka siis ovatkin paikalla).



Syyllistäminen ei tosiaan auta sitten kun ongelmille pitää jo jotain tehdä, siinä vaiheessa pitäisi kaivaa esiin ne omat voimavarat jostain ja nähdä se polku taakse ja haluta muutosta ja jaksaa vielä se.



Mutta näille arjen sankareille joiden mielestä lapset ei tajua siitä mitään kun isillä on suhde tai äiti asuu puoliksi mökillä, niin, murrosiässä tilit sitten tasataan...sittenhän ne onkin kaikki normaalille perheelle yllätyksiä että miten meille kävikin näin vaikka kaikki lätkä- ja futistreenit kierrettiin?

joille pitää saada siistiä sisätyötä ja paaaaaaljon valtaa.

50% todetaan aiheettomaksi.

osastolle "ei aiheuta toimenpiteitä". Esim. koska ei ole resursseja. Täysin aiheeton ei välttämättä ole sillloinkaan, mutta kun ei ole rahaa ei ole rahaa. En muista enää mikä oli se luku joka kuvasi oikeasti aiheettomia kiusantekotyyppisiä ilmoituksia, olisko ollut 4 prosenttia.

tarvitsevat lastensuojelua. Aikuinen tai perhe ei voi tarvita lastensuojelua vaan lapsi.

"normaalit" perheet, joissa lapsi yhtäkkiä oireilee johtuvat joko siitä että a) lapsi on todella ollut syntymästään asti psyykkisesti sairas b) perheessä on tosiaankin tehty normaaleja asioita: on harrastusta ja huonetta ja vaatetta ja peliä ja laitetta MUTTA emotionaalinen läsnäolo on ollut poissa. Siksi lapset hakevat huomion muualta tai oireilevat aikuisten poissaoloa (vaikka siis ovatkin paikalla). Syyllistäminen ei tosiaan auta sitten kun ongelmille pitää jo jotain tehdä, siinä vaiheessa pitäisi kaivaa esiin ne omat voimavarat jostain ja nähdä se polku taakse ja haluta muutosta ja jaksaa vielä se. Mutta näille arjen sankareille joiden mielestä lapset ei tajua siitä mitään kun isillä on suhde tai äiti asuu puoliksi mökillä, niin, murrosiässä tilit sitten tasataan...sittenhän ne onkin kaikki normaalille perheelle yllätyksiä että miten meille kävikin näin vaikka kaikki lätkä- ja futistreenit kierrettiin?

jonka takia tehtiin töitä urakalla monta vuotta mutta se jätti jäljet poikaan. Sinä et voi tajuta että vanhemmat VOIVAT olla ihan syyttömiä, todettu lastensuojelussakin erittäin hyviksi vanhemmiksi. Joskus 105% läsnäolokaan ei auta, lapsiin vaikuttavat myös kodin ulkopuolella olevat iohmiset. Mutta sinä olet mielestäsi kaikkivoipa ja se on pelottava ajatus.