Olenko äidileni velkaa sen että kerron ennen hänen kuolemaansa

eipä taida ap olla äitiään yhtään parempi taikka fiksumpi. Siinäpä sitten mätänette kumpainenkin omaan katkeruuteenne tukehtuen.

ja äitiini saattaisin olla yhteyksissä jos se tajuisi mikä paskakasa se on ja matelisi edessäni anteeksiantoa anoen.

Mutta äitini on niin tyhmä, ettei tajua tehneensä mitään väärää ja luulee ansaitsevansa olla mummo.

Mutta eipä aiheesta enempää, en vaihda puhelinnumeroani, teen suoraan rikosilmoituksen jos ämmä vielä ottaa yhteyttä.

ellei se saasta olisi taas tänään soittanut ja ruikuttanut puhelimessa, kunnes läppäsin luurin korvaan.

En ole äitini takia valmis istumaan murhasta, sitä hän ei ansaitse.

kanssa se jää sinua itseäsi kalvamaan. Kannatan keskustelua.

Tunnen ihmisiä, jotka ovat vuosia omissa tuskallisissa muistoissaan marinoiduttuan viimein rohkaistuneet kohtaamaan sen menneisyytensä pahantekijän, sanomaan suorat sanat ja käsittelemään asian. Joskus se toimii. Usein ei! Mieleen tulee parikin tapausta, jolloin tilanne tarjosi vaan sille pahantekijälle vielä yhden tilaisuuden siihen viimeiseen loukaukseen, esim. tyyliin "se oli kaikki sinun oma vikasi", tai "en ikinä oikeastaan rakastanut sinua vaikka lapseni oletkin" tai "kyllä sä sitä halusit" (viimeksimainittu erään raiskaajan uhrilleen sanoma). Ja niinpä kauan kärsinyt ihminen ei kostu koko jutusta muuta kuin uuden haavan, yhden ikävän muiston lisää.

Me ollaan kaikki niin totuttu TV:n ja kirjojen juonenkäänteisiin, joissa pitkän draaman lopuksi tulee se "ratkaisu", vaikkapa keskustelu, pahantekijän anteeksipyyntö, jotain mikä päättää koko jutun niin että siitä voi päästää irti ja sen voi unohtaa. Loppu. Tosielämä ei kuitenkaan useinkaan näitä tarjoile, vaan se asian saaminen päätökseen tapahtuu lähinnä ihmisen omien korvien välissä, hitaasti ja vailla dramatiikkaa. Sillä tavalla että kasvaa ja oppii päästämään irti - joku saattaa lopulta antaa hiljaa mielessään anteeksi, toinen taas hyväksyy sen ettei pysty eikä haluakaan, mutta elää silti eteenpäin.

AP ei todellakaan kuulosta minusta siltä, että olisi vaiheessa, jossa kannattaa yrittää kohtaamista tai keskustelua. Ehkä joskus, jonain päivänä. Tai sitten hän voi vaan päättää, ettei tahdo.

niita hoitaisi vaikka aiti olisi kuinka vasynyt. Lapsella on kaksi vanhempaa isa ja aiti jotka lapsen hoitavat. Ei sen mummon todellakaan tarvii perua omaa matkaansa kun sina olet vasynyt ja tarvitset apua lastehoitoon. Asenteesi on aika agressiivinen ja toisaalta sen ymmarran jos "isasi" on ollut alkoholisti. Miksi et halua viettaa aikaa aitisi kanssa niin sen voit kertoa aidillesi ystavallisesti. Turha uhoominen ja rayhaaminen ei johda mihinkaan. Ehka aitisi saa ajateltavaa kun kerrot asian rauhallisesti...ja tajuaa mita on tullut tehtya.

Ajattele nyt hyvä ihminen sitäkin mahdollisuutta, että äitisi kuoleman jälkeen selviää että olet vältellyt häntä paisuneen väärinkäsityksen takia ja sinä et ole antanut hänelle pienintäkään tilaisuutta kertoa miten paljon sinua rakastaa ja miten ikävöi sinua ja kuinka valtavan pahoillaan hän on, vaikka hän on miten monta kertaa yrittänyt soittaa - sinä olet kylmästi vain jättänyt vastaamatta kerta toisensa jälkeen.



Selviäisi että välttelit häntä perusteetta ja ainoa joka toivoi toiselle pahaa oloa ja kurjaa mieltä, olet sinä.

Miltähän sinusta sitten tuntuisi?

Enkä minä ole tuo, joka olisi äitinsä tukea lapsensa synnyttyä halunnut. Minä päinvastoin en halunnut että äitini saa edes tietää lapseni syntymästä, kuuli sen siskoltaan ja tivasi minulta onko asia näin.

Äitini näki vauvan ensimmäistä kertaa, kun vauva oli 2 kk ja silloinkin oli pakko kutsua ämmä ristiäisiin, koska lapsen isä halusi.

Jotkut asiat vaan pitää oivaltaa ajoissa, eikä äitini mikään teko kuittaa menetettyjä vuosia lapsuudestani. Ainoastaan äitini mahdollisimman yksinäinen ja tuskallinen kuolema.

ap

Tuollainen kauna ja katkeruus on varmasti hirvittävän kuluttavaa.

Enkä minä ole tuo, joka olisi äitinsä tukea lapsensa synnyttyä halunnut. Minä päinvastoin en halunnut että äitini saa edes tietää lapseni syntymästä, kuuli sen siskoltaan ja tivasi minulta onko asia näin. Äitini näki vauvan ensimmäistä kertaa, kun vauva oli 2 kk ja silloinkin oli pakko kutsua ämmä ristiäisiin, koska lapsen isä halusi. Jotkut asiat vaan pitää oivaltaa ajoissa, eikä äitini mikään teko kuittaa menetettyjä vuosia lapsuudestani. Ainoastaan äitini mahdollisimman yksinäinen ja tuskallinen kuolema. ap

Ap kuulostaa pahemmalta kuin äitinsä.

en lepää ennen kuin olen kostoni saanut ja elämässäni on sisältö, kostaa äidilleni.

Paljon olen saanut, kun ymmärsin että äitini on syyllinen kaikkeen paskaan elämässäni.

Olen suorastaan kasvanut ihmisenä ja voin huomattavasti paremmin nyt, kun ymmärrän että kaikki on äitini syytä ja minussa ei ole mitään vikaa.

Olen miljoona kertaa parempi äiti ja ihminen, mitä minut synnyttänyt saastakasa on.

en lepää ennen kuin olen kostoni saanut ja elämässäni on sisältö, kostaa äidilleni. Paljon olen saanut, kun ymmärsin että äitini on syyllinen kaikkeen paskaan elämässäni. Olen suorastaan kasvanut ihmisenä ja voin huomattavasti paremmin nyt, kun ymmärrän että kaikki on äitini syytä ja minussa ei ole mitään vikaa. Olen miljoona kertaa parempi äiti ja ihminen, mitä minut synnyttänyt saastakasa on.

ihmiseksi lähti siitä kun ensimmäisen kerran sanoin äidilleni että "tapa ämmä ittes". Ja ymmärsin että äitini ruikutus on yritys syyllistää ja hallita ihmisiä sillä marttyyriydellä.

JA NYT KOTIPSYKOLOGIN ANALYYSI:

AP-lapsi halusi että äiti ostaa merkkivaatteita kulkuneuvon sijasta. Äiti valitsi tavalliset vaatteet ja auton - jolla voi kuljettaa perhettä ja helpottaa koko perheen elämää säästäen aikaa ja vaivaa.

Minun mielestäni äiti toimi oikein. AP olisi itse voinut tienata taskurahoja maksaakseen merkeistä jotka ovat toki "makeita" mutta turhia ja tarpeettomia.



AP:n mielestä äiti ei saa puolustaa juoppoa puolisoaan. AP:n mielestä äiti ei puolustanut lapsiaan (koskaan?) ja toivoo että joku juoppo hakkaisi äidin.

Tapaus on epäselvä. Onko äiti sallinut juopon puolisonsa hakata lapsia? Jos äiti puolusti juoppoa väittämällä että juoppo toimi oikein kun hakkasi lapset, on äiti tehnyt väärin. Jos äiti on koittanut kertoa lapsille että mies rakastaa heitä eikä tahdo heille pahaa vaan alkoholi sumentaa hänen päänsä ja hän tekee pahaa vaikkei oikeasti tarkoitakaan sellaista, ei tarkoita vielä että äiti sallisi lasten hakkaamisen.



AP:n lapsen syntyessä ap pyysi äitiä perumaan lomamatkansa siksi että oli uupunut, äiti ei perunut matkaansa ja siksi ei ansaitse olla mummo. AP:n mielestä äiti ei ansaitse olla mummo ellei matele ap:n edessä ja muuttele suunnitelmiaan ap:n mielen mukaan.



Jokainen väsyy synnytyksestä. Ei ole mummojen velvollisuus hoitaa lapsenlasta juuri silloin kun on odotettu loma jota varten on otettu lomaa töistä, varattu aikoja sitten ja maksettukin matka jo. Lapsella on isä, joka on paljon mummoa velvollisempi hoitamaan lasta. Ei ole mummon syy että isä ei ottanut isyyslomaa. Mitenköhän AP rankaisee lapsen isää joka ei auttanut?

AP:lla oli mahdollisuus pyytää apua muualtakin, äitinsä ei ole tämän maan ainut apuvaihtoehto. Voi palkata jonkun. Pyytää toista mummia, kummia, tätiä, setää, sukulaista. Lastensuojelun kautta saa ilmaista lastenhoitoapua jos sitä tarvitsee.



AP nimittää äitiään saastakasaksi, ämmäksi ja paskakasaksi. AP on selvästi katkera ja nämä käsittelemättömät asiat estävät häntä olemasta onnellinen. Ehdottaisin AP:lle keskusteluapua jota saa terveyskeskuslääkärin tai neuvolan kautta. Sitä kautta saatetaan hyvinkin päästä tilanteeseen jossa AP on tajunnut käytöksensä törkeyden, sallii lapsen tavata mummoaan ja saa äidiltään joskus lapsenhoitoapua (HUOM! Silloin kun MOLEMMILLE osapuolille sopii - eikä vain AP:lle) ja sekä äiti, äidinäiti että lapsi voivat elää sovussa ja rauhassa.

Lapselle sopisi sopu ja rauha. Mummollekin selvästi sopisi. Ainut joka pitää yllä tätä tämänhetkistä tilannetta, on AP itse. Ja siitä on turha syyttää ketään muuta.

minun äitisuhteeseeni. Ja pidän itse huolta siitä, ettei äitini saa enää koskaan lapsenlapsiaan nähdä, jos se minusta kiinni on.

Se akka ei osaa lapsia hoitaa ja en voi olla äitini kanssa samassa tilassa minuuttia ilman että saan raivarit ja nakkaan akan kasseineen pihalle vaikka ilman kenkiä.

Että parempi ettei se ämmä naamaansa täällä enää koskaan näytä tai en mene vannomaan mitä seuraa.

ja poistettava kaikki sukulaiset fb-kavereista, niin tietoja minusta ja lapsista ei kulje äidilleni sitäkään kautta.

.. mutta sen käsityksen mitä sain, niin käyttäydyt typerästi. Jos äitisi on oikeasti kuolemassa, eikö olisi aika antaa anteeksi. Typerintä ja julminta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on ruveta menneitä kostamaan.

enää kuulosta ihan normaalilta...

enää kuulosta ihan normaalilta...

ap on the Psykomamma.

vakava mielenterveyspotilas täällä kirjottelemassa, hae apua ja äkkiä!





Osa apn jutuista ja joku muu (vai sama) vastaaja... huhhuh!



Ja kaikki paska elämässä äidin syytä - tuollainen asenne on juuri päinvastainen ihmisenä kasvamiselle.

Sääliksi käy lapsia jos kyseisella psykolla sellaisia on, toivottavasti otetaan huostaan ja äiti lukkojen taa selvittämään nuppinsa.

Ap, silmäsi ovat vasta auenneet vääryyksille, joita äitisi on tehnyt? Vihan tunne voi olla huumaava ja voitonriemuinen, vihdoinkin tajuat että et ole itse syyllinen lapsuuden kokemuksiin, vaan äitisi oli välinpitämätön lapsiaan kohtaan? Tätä ennen olet ehkä tuntenut itsesi huonoksi, kun ätisi ei ole rakastanut sinua niinkuin uutta aviomiestään? olet juuri saanut lapsen, ja oman lapsuuden muistot tulevat mieleen - koska oma lapsesi on sinulle tärkeämpi kuin mikään muu, et voi ymmärtää, miksei näin ollut äillesi?



Noin ainakin kävi aviomiehelleni lapsemme syntyessä. Mies oli todella, todella vihainen. Ja joskus on hyvä olla vihainen. Viha pitää myös jotenkin purkaa. Muista kuinkin myös, että ei ole hyvä olla vihainen liian kauan, sillä viha alkaa syödä ihmistä.

Kun sain esikoisen, ei äiti tullut sitä hoitamaan kaverina vaan lähti miehensä kanssa ulkomaille kahdeksi viikoksi. Olisin tarvinnut apua, koska olin väsynyt synnytyksestä ja mies ei voinut pitää isyyslomaa. Mutta ei, ei perunut matkaansa, vaikka pyysin.

MIKSI isä ei pysty pitämään isyyslomaa? Se on ihan lakisääteinen oikeus, joten muu puhe on puppua. Eri asia on, jos hän ei halunnut pitää.

Kuulostat ap katkeralta ja keskenkasvuiselta.