Oletteko huomanneet että eräällä blogistilla on 2 au pairia

Jos se sitten vaikka tekee 12 h:n työpäiviä tyypillisen yrittäjän tapaan. Ja äidille on hankittu useampi apulainen lepytykseksi.

Ihmisillä on joiku ihme luulo, että kun työskentelee kotona, voi siinä samalla hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Jos työ on yhtään vaativaa, niin siihen pitää voida keskittyä, oli työhuone kotona tai jossain muualla.

On tosiaan outoa kuvitella, että töitä tehdessä siinä sivussa voi hoitaa lapsia. Ei voi, jos täytyy tosiaan keskittyä siihen, mitä tekee. Kovin tuottavaa ei olisi kotoa käsin tehty työ, jos se kuluisi lastenhoidossa ja kotitöissä. Ainakaan yksityisyrittäjällä ei leipä kyllä tuosta tulisi.

Ai Kaunis Pieni Elämä? Sehän selittäisi kaiken.

ei ainakaan työskentele kotona.

nelilapsisen perheen lapset mua työllisti. Lapset olivat eri ikäisiä, ja siellä koulusssa ei saanut ruokaa. Lapset ja perheen isä tulivat syömään kotiin. Toinen lapsista tuli itse bussilla usein sen 7 km kotiin, toinen erityislapsi haettiin yli 10 km päästä kotiin ja vietiin sitten takaisin, tän hoiti äiti. Äiti vei myös lapset aamulla kouluun ja tietty haki kotiin. Kun äiti tuli kotiin, mä vein sit 5v lapsen päiväkerhoon kolmeksi tunniksi kävellen, n 1 km. Ja haen sitten puoliltapäivin kotiin. Apulainen oli tehnyt ruuan, äitihän hoiti ostokset ja kaikki juoksevat asiat pankkiyms, koska perheenisää ei juuri kotona nähty (lääkäri, joka teki myös kotikäyntejä). Silloin ei ollut nettiä, ja Saksassa noi oli aika jäykkiä ja vaati henkilökohtaisen käynnin pankissa. Iltapäivisin erikoislapsi tarvitsi paljon aikaa ja tukea läksyissä. Mä ulkoilin nuorempien kanssa, ja katoin illalla pöydän. Lisäksi päivittäistä siivousta, petausta yms. pientä. Viikonloppuisin hoidin lähinnä vain aamiaset, muua aika oli mun omaa. Mutta si perheenäiti sairastui, ja sitten tein paljon. Apulainen hoiti sit koulukyyditykset yms.

Äidille jäi oikeasti aikaa olla lapsien kanssa, ja sanoi perheen olevan valmis maksamaan siitä, ettei äidin koko aika mennyt ison talon ja kodinhoidon parissa.

Mutta Suomessa lapset saa ruoan koulussa ja kyydityksenkin kunnalta, jos matka on pitkä.

Toki voihan olla että tämä kyseinen blogisti ei asukaan Suomessa vaan jossain muussa maassa.

nelilapsisen perheen lapset mua työllisti. Lapset olivat eri ikäisiä, ja siellä koulusssa ei saanut ruokaa. Lapset ja perheen isä tulivat syömään kotiin. Toinen lapsista tuli itse bussilla usein sen 7 km kotiin, toinen erityislapsi haettiin yli 10 km päästä kotiin ja vietiin sitten takaisin, tän hoiti äiti. Äiti vei myös lapset aamulla kouluun ja tietty haki kotiin. Kun äiti tuli kotiin, mä vein sit 5v lapsen päiväkerhoon kolmeksi tunniksi kävellen, n 1 km. Ja haen sitten puoliltapäivin kotiin. Apulainen oli tehnyt ruuan, äitihän hoiti ostokset ja kaikki juoksevat asiat pankkiyms, koska perheenisää ei juuri kotona nähty (lääkäri, joka teki myös kotikäyntejä). Silloin ei ollut nettiä, ja Saksassa noi oli aika jäykkiä ja vaati henkilökohtaisen käynnin pankissa. Iltapäivisin erikoislapsi tarvitsi paljon aikaa ja tukea läksyissä. Mä ulkoilin nuorempien kanssa, ja katoin illalla pöydän. Lisäksi päivittäistä siivousta, petausta yms. pientä. Viikonloppuisin hoidin lähinnä vain aamiaset, muua aika oli mun omaa. Mutta si perheenäiti sairastui, ja sitten tein paljon. Apulainen hoiti sit koulukyyditykset yms.

Äidille jäi oikeasti aikaa olla lapsien kanssa, ja sanoi perheen olevan valmis maksamaan siitä, ettei äidin koko aika mennyt ison talon ja kodinhoidon parissa.

oli tasan 1 lapsi. ja sillä au pairilla riitti silti tekemistä ja me vanhemmat olimme lapsen kanssa au pairista huolimatta. Ihme ininää tästäkin aiheesta joku saa keksittyä...

lapset oppivat kieliä ja kasvavat aidosti kansainvälisyyteen. Vanhemmat ehtivät nauttia lapsistaan kun on auttavia käsiä pyörittämässä arkea. Kolmen lapsen kanssa riittää tekemistä. Kuljettaa harrastuksiin ja viedä eskariin/kouluun/kerhoon.