Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni pystyy olemaan lapsestaan viikonkin erossa tuntematta raastavaa ikävää?
15.03.2011 |
Myönnän, olen varmaan huono äiti, mutta mulla ei tule kovinkaan kummoinen ikävä, ketään, ei edes lapsiani jos ovat vaikka viikon mummolassa.
Nuorempi 5v ei ole vielä ollut kuin 3 yötä pisimmillään serkkujen luona kylässä mutta vanhempi oli joku kesä kaksi viikkoa mummolassa niin että kävi viikonlopun kotona. No hän olisi joutunut olemaan yksin kotona kun me oltiin töissä ja itse halusi mummolaan.
En ole koskaan kieltänyt lapsiani menemästä isovanhmmille jos sinne haluavat ja isovanhemmille se sopii.
Monesti mun vanhemmat oikein pyytää lapsia sinne että saavat touhuta kaikkea kivaa lasten kanssa.
Mua vaan otti päähän kun kaverini ei PÄÄSTÄ lastaan oikein minnekään siksi koska hän ei pysty olemaan lapsesta erossa.
Mietin vaan että minkälainen lapsesta sitten isona tulee, liimaantuuko äidin kylkeen vai kasvaako tälläisestäkin lapsesta itsenäinen?
En tarkoita että minun kasvatustapani olisi oikea mutta olen nähnyt paljon lapsia jotak eivät osaa isompana alkaa elämään omaa lämää kun ovat niin vanhemmissaan kiinni.
Olenko jotenkin huono ja julma äiti kun mun sydäntäni ei erossa olo raasta?
Kommentit (31)
Olen äiti ja haluan olla läsnä lasteni arjessa ja elämässä. En halua, että lapset muistelevat aikuisena, kuinka äiti ja isä olivat aina töissä, aina omissa harrastuksissa, matkalla, aina poissa kotoa.
Miksi äidit haluavat niin kovasti eroon pienistä lapsistaan? Mikä niissä lapsissa on vikana? Miksi lapset pitää lähettää tämän tästä mummolaan, pois jaloista? Voisiko äiti tai isä jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin, kun lapset ovat pieniä? Voisiko työssäkäyvä äiti ja isä pitää kesälomiaan vuorotellen? Näin pienet koululaisetkin saisivat viettää lomat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen äiti ja haluan olla läsnä lasteni arjessa ja elämässä. En halua, että lapset muistelevat aikuisena, kuinka äiti ja isä olivat aina töissä, aina omissa harrastuksissa, matkalla, aina poissa kotoa. Miksi äidit haluavat niin kovasti eroon pienistä lapsistaan? Mikä niissä lapsissa on vikana? Miksi lapset pitää lähettää tämän tästä mummolaan, pois jaloista? Voisiko äiti tai isä jäädä muutamaksi vuodeksi kotiin, kun lapset ovat pieniä? Voisiko työssäkäyvä äiti ja isä pitää kesälomiaan vuorotellen? Näin pienet koululaisetkin saisivat viettää lomat kotona.
Minä yksi ikävää tuntematon äiti olen kyllä kotiäiti... jo kuudetta vuotta. Ja ehkä juuri siksi satunnainen lapsista erossa olo on vain helpotus..!
-29
viikossa ikävä tulee, aiemminkin.
Olen kotiäitinä reilu 2 v. ja 1 v. lasten kanssa, ei tulis kyl ikävä jos viikon olisivat jossain hoidossa. Kävimme puolisoni kanssa Italiassa pitkän viikonlopun ja en edes muistanut lapsiani.. mut jos joutuu olee viikonloppuna töissä "hätä-apuna" niin kauhee ikävä!
Esim. teinejä tai nuora aikuisia ei varmaan tule raastava ikävä viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat pari kesää sitten isänsä luona 5 viikkoa. Oltiin kyllä yhteydessä aika usein, mutta siinä tuli kyllä jo aika ikävä. Tosin siihen ikäväänkin tottui ja sitten rupesi vaan nauttimaan siitä ihanasta omasta ajasta. Mutta kyllä oli ihana saada lapset taas kotiin. Sitä tunsi itsensä aika hyödyttömäksi ja turhaksi, kun kukaan ei kokoajan pyytänyt palvelua :-)
tosi usein, päivittäin. Olen töissä, lapsi 2,5 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en voisi jättää 5-vuotiasta lasta kolmeksi yöksi kylään. Enkä todellakaan jättäisi tätä vanhempaakaan lasta kahdeksi viikoksi mummolaan! Minä en halua olla erossa lapsistani pitkiä aikoja. Onneksi siihen ei ole tarvettakaan.
Oletko Sinä huono ja julma äiti, kun sydäntäsi ei erossa olo raasta? Ajattelen lapsista ja lapsenhoidosta hyvin eri tavoin kanssasi. Minusta lastenhoito ja vastuu lapsista kuuluu äidille ja isälle! EI suinkaan isovanhemmille tai muille sukulaisille.
Minusta ei ole ihan tervettä, että lapsi viihtyy kylässä tai mummoloissa paremmin kuin kotonaan. Tai jos lapsi pitää isoäitiä "äitinään" ja isoisää "isänään".
Minusta lapsen perusturvallisuuteen kuuluu, että lasta ei pienenä pidetä pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan. Viikon tai kahden viikon erossaolo on aivan liian pitkä alle kouluikäisille lapsille.
Koti-ikäväiselle lapselle jo yhden yön nukkuminen poissa kotoa voi olla kauhistus. Eroahdistuksesta tulleita traumoja kärsitään myöhemmin. Esimerkiksi lapsena koetttu sairaalahoito, sairaalaan yksin jääminen ilman äitiä ja isää, voi ahdistaa voimakkaasti vielä aikuisiässä.
Lapset voisivat minun puolestani vaikka "unohtua" kylään... kuukausiksi tai vuosiksi.
Ihmettelen suuresti, miksi olet halunnut lapsia? Haluatko elää perheellisenäkin sinkkuelämää? Vai haluatko sysätä lapset mummojen vastuulle 24/7??!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
tulisi vielä viikossa ikävä. Lapset 6, 4 ja 2. Ihan viikkoa eivät ole toissa poissa olleetkaan mutta viiden päivän ero talvilomalla ei todellakaan tuntunut missään! ; ) Eivätkä lapsetkaan onneksi ikävöineet meitä. Viihtyvät niin hyvin mummulassa meidänkin tapauksessa.
Täytyy myöntää, että olen joskus miettinyt, että kuinka pitkään sitä oikeastaan voisikaan olle erossa lapsistaan ilman ikävää..? Ja sama koskien aviomiestä... en ihan heti häntäkään ikävöisi!!