Erityisopettajat, mikseivät "tavallisetkin"
Millaista nimittelyä olette saaneet osaksenne oppilailta? Kyselee erityisopettajaksi valmistuva, joka tekee työtä opintojen ohessa. Ja saa kuulla päivittäin järkyttäviä nimityksiä. Eli kohtalotovereita kaipaan.
Kommentit (45)
sympatia ei auta vaan ap tarvitsisi työnohjausta, lisää avustajaresurssia/aikuisia luokkaan. Rehtori turvaa viime kädessä työrauhan, niin oppilaiden kuin työntekijöiden! Jos rehtori ei auta asiassa, ole yhteydessä työsuojeluvaltuutettuun.
puolella on tullut tutuksi huora ja kusipää. Myös naisen sukupuolielintä on kehotettu usein haistamaan ja muussa yhteydessä sopimatonta kieltä saa kuulla aika usein. Näitä löytyy.
enkä kuullut koskaan mitään nimittelyä.
Kunnioitin oppilaita ja he kunnioittivat minua.
Yritin ymmärtää oppilasta ja hänen mahdollisia taustojaan, mistä hän on lähtöisin/mitä hän on kokenut...
Kuuntelin oppilaiden huolia ja murheita ja kuuntelin heidän kertomuksiaan milloin mopojen korjaamisista ym. Välillä jutut eivät kiinnostaneet pätkääkään, mutta kuuntelin silti ja oppilaat kertoivat.
Erään oppilaan kanssa kävin liikkumassa luonnossa ja muut opet ihmettelivät, miten uskalsin hänen kanssaan liikkua, eikö minua pelottanut (vaikea tapaus) Mutta minua ei oikeasti pelottanut hänen seurassaan. Tämäkin poika oli vaan vailla aikuisen huomiota ja läsnäoloa. Hän oli kokenut hyvin kovia ja hän kaipasi aikuisen tukea, turvaa ja läsnäoloa.
Hän "kokeili" minua usein. Laitoin tiukat rajat tiettyihin asioihin ja väljensin rajoja, jos pystyin joissakin asioissa.
Uskon, että oppilaat luottivat minuun.
Oletko sinä kenties jotenkin ylimielinen tai jotain oppilaita kohtaan? Miksi he eivät kunnioita sinua?????
En erityisopettajana enkä tavallisena.
Opetusharjoittelussa minulle kerran sanottiin: "Painu helevettiin vittu saatana kyttäämästä", mutta se oli ihan ainutkertainen juttu. Sen jälkeen en ole mitään vastaavaa enkä edes niitä nimittelyjä kuullut.
Olen ollut vuosikausia erityisluokanopena useissa eri kouluissa, eikä minua ole koskaan päin naamaa nimitelty (siis selän takanahan oppilaat voi puhua mitä haluavat - sille en mitään voi eikä se oikeastaan minua kiinnostakaan). Kyllä tulee olemaan raskas ura eo:na jos ei yhtään ole auktoriteettia eikä itsekunnioitusta. Kaikki lähtee siitä, että vaatii sitä kunnioitusta (ja toisaalta itse kunnioittaa niitä oppilaita).
en koskaan. Olen erityisopettajana 4-6 luokilla.
neljättä vuotta. Kyllähän tuota törkykieltä tulee kuultua. Kuuluu työnkuvaan, ainakin tällä oppilasaineksella ;) Mutta päin naamaa ei minua ole nimitelty kuin joskus tosi harvoin esim. "tyhmäksi" tms aika kesyä.
Totta kai se on oma vika... Eli unohda nuo joidenkin av-opettajien mahtavat kunnioitukset.
oppilaat 7-9 lk, en kuullut koskaan nimittelyä. Karmeeta kieltä käyttivät kyllä toisilleen, ja varsinkin muille oppilaille käytäville. Ja kuraattorista puhuivat varsin rumasti varsinkin yksi poika yhden episodin jälkeen, jossa kuraattori oli ollut todella epäoikeudenmukainen ja olin tosi vihainen kun käyttäytyi todella epäeettisesti ja epäammattimaisesti.
mutta siinäpä se. Nuokin tilanteet ovat selkeästi johtuneet jostain syystä, ja ne on saatu puhuttua oppilaan kanssa läpi jälkeenpäin, eikä sen jälkeen ole ollut enää ongelmia.
Mutta ei työ varsinkaan alkuvuosina mitään helppoa ollut. Ehkä siinä vaiheessa kun oppi olemaan avoin kaikelle kritiikille, mitä oppilailta tulee, mutta yhtä aikaa pitämään huolta, että se ei vaikuta itsetuntoon tai auktoriteettiin, niin alkoi sujua paremmin. Mitä enemmän sulkeutuu sille, mitä oppilaat sanovat, sitä vahvemman vastareaktion onnistuu yleensä aiheuttamaan.
jos minulle toisesta opettajasta puhutaan niillä nimityksillä, niin toki puutun asiaan, keskenään puhuvat mitä puhuvat, eikä siihen voi vaikuttaa. Pakko myöntää, että yleensä oppilaiden inhoamat opettajat ovat niitä, jotka opettajanhuoneessakin aiheuttavat eniten ärsytystä, vaikka eihän sitä oppilaille voikaan sanoa.
hienosti. Olen empaattinen ja kuuntelen lasten huolia ja pyrin ymmärtämään. Koskaan en ole huutanut tms. Ehkäpä olen väärällä alalla sitten, kun saan p..kaa niskaani. Sinänsä ihmeellistä, että koska hain kohtalotovereita, niin minua tultiin haukkumaan, olen opettajahuoneen ärsyttävin, tossukka tai ylimielinen. Aika hyvä arvio yhden lauseen perusteella.
Minä saan tosiaan kuulla päivittäin haistattelua ja minua on nimitelty ties miksi. Tosin suurin osa oppilasmateriaalista on sellaista, että suurin osa ollut sairaalajaksolla, ja suurin osa mm. käynyt kiinni opettajiin, kun ovat olleet tavallisessa koulussa(kuristamista, henkistä väkivaltaa jne.) Olin työharjoittelussa joskus rauhallisemmassa erityiskoulussa ja he olivat enkeleitä verrattuna näihin.
Ap, joka kiittää ja poistuu, sain vain pahemman mielen täältä
todellakaan riipu opettajasta, vaan enemmän oppilasaineksesta. Nykyisin tunne-elämän kuntouttavilla luokilla (ja välillä tavallisillakin) on oppilaita, joiden oikea paikka olisi sairaalakoulussa tai muussa hoitopaikassa. Siinä ei kunnioituksia kysellä eikä anneta. Ja määrärahoja pienennetään jatkuvasti kunnes joku tällainen oppilas oikeasti vahingoittaa pahasti muita oppilaita.
Been there, seen that, nykyisin aineenopettajana...
todellakaan riipu opettajasta, vaan enemmän oppilasaineksesta. Nykyisin tunne-elämän kuntouttavilla luokilla (ja välillä tavallisillakin) on oppilaita, joiden oikea paikka olisi sairaalakoulussa tai muussa hoitopaikassa. Siinä ei kunnioituksia kysellä eikä anneta. Ja määrärahoja pienennetään jatkuvasti kunnes joku tällainen oppilas oikeasti vahingoittaa pahasti muita oppilaita.
Been there, seen that, nykyisin aineenopettajana...
ap
voisin auttaa. Ei varmaan helpota yhtään se, jos liityn tuossa edellä puhuneiden jatkoksi ja kerron, että olen ollut kymmenisen vuotta töissä näiden tämän maan ääriaineksen kanssa erityisopettajana ja minulle on kerran yksi oppilas erään vakavamman episodin (eristys) aikana sanonut huoraksi. Ja tätäkin on jälkeenpäin pyydellyt anteeksi useampaan otteeseen.
Millä nimityksillä ja missä yhteydessä sinua haukutaan? Miten reagoit nimittelyyn?
Jos osattaisiin antaa jotain ihan käytännön vinkkejä sinne arkeen?
Voin suoraan sanoa, että en arvosta paskan vertaa näitä "mua ei koskaan ole nimitelty, koska olen niin hyvä opettaja" -tyyppejä.
Itse olen hyvinkin pidetty opettaja, mutta silti on pari kertaa tullut vastaan oppilaita, joilla ei ole mitään estoja. Siis olen saanut kuulla olevani esim. valehtelija (kun en ole ymmärtänyt oppilaan kysymystä vaan vastannut siihen, mitä luulin hänen kysyneen).
Olen opettanut paljon sekä erityisluokilla että tavallisilla. Harvoin näitä tulee vastaan, mutta silloin olen ottanut asian vakavasti. Olen pyytänyt (ihan nätisti) oppilasta jäämään tunnin jälkeen ja puhunut siitä, millaisia asioita toiselle voi sanoa. Esim. että toista ei nimitellä valehtelijaksi kovin heppoisin perustein. Olen kertonut nämä asiat ystävällisesti, mutta jämptisti. Ainakin sen verran on tehonnut, että itse en ole kuullut samoilta tyypeiltä enää nimittelyä.
Tsemppiä! Muista, että oppilas ei välttämättä ymmärrä loukkaavansa sinua, vaan saattaa itse unohtaa nimittelyn saman tien. Sinun ei silti tarvitse eikä kannata painaa asiaa villaisella, vaan teet oppilaalle selväki, että opeakin satuttaa tuollainen.
nämä idiootit jotka kertovat ettei heille koskaan ja mitään, voisivat miettiä että heidän liibalaaba-kommenttinsa olisivat ehkä auttavampia jos he voisivat antaa vaikka esimerkin keskustelusta miten opettaja voisi toimia
täydennä:
oppilas: vittu oot vitun idiootti huora läskiperse vittu
opettaja:
koska täydellisinähän tiedätte heti sen tavan joka toimii jokaisen oppilaan kanssa eli kertokaatten kiitos
ja terveisiä näille kaikille "ääriaineksen" kanssa työskennelleille, tässä maassa on tasan kolme "ääriainespaikkaa", minä olen ollut niistä töissä kahdessa. Joko te
a) olette kaikki muut olleet siinä kolmannessa, jolloin sattuneesta syystä tunnen teidät
b) olette olleet kollegoitani, mitä en usko
c) jauhatte pelkkää paskaa
ylimielisyys ei auta ketään, omista virheistä kertominen ja jälkiviisaus niihin liittyen joskus, joskus terve järki ja joskus pelkkä empatia.
enkä kuullut koskaan mitään nimittelyä.
Kunnioitin oppilaita ja he kunnioittivat minua.
Yritin ymmärtää oppilasta ja hänen mahdollisia taustojaan, mistä hän on lähtöisin/mitä hän on kokenut...
Kuuntelin oppilaiden huolia ja murheita ja kuuntelin heidän kertomuksiaan milloin mopojen korjaamisista ym. Välillä jutut eivät kiinnostaneet pätkääkään, mutta kuuntelin silti ja oppilaat kertoivat.
Erään oppilaan kanssa kävin liikkumassa luonnossa ja muut opet ihmettelivät, miten uskalsin hänen kanssaan liikkua, eikö minua pelottanut (vaikea tapaus) Mutta minua ei oikeasti pelottanut hänen seurassaan. Tämäkin poika oli vaan vailla aikuisen huomiota ja läsnäoloa. Hän oli kokenut hyvin kovia ja hän kaipasi aikuisen tukea, turvaa ja läsnäoloa.
Hän "kokeili" minua usein. Laitoin tiukat rajat tiettyihin asioihin ja väljensin rajoja, jos pystyin joissakin asioissa.
Uskon, että oppilaat luottivat minuun.
Oletko sinä kenties jotenkin ylimielinen tai jotain oppilaita kohtaan? Miksi he eivät kunnioita sinua?????
jäi sen verran mietityttämään tää aihe, että pakko vielä kysyä, että miten omasta mielestäsi reagoit siihen nimittelyyn tai uhkauksiin? Eli se välitön reaktio? Hermostutko, pelästytkö, vihastutko, oletko "viilipytty", nauratko? Reaktioihan voi tulla monenlaisia, ihan henkilöstä riippuen.
Ja monesti se oma, ehkä tiedostamatonkin reaktio voi kovastikin vaikuttaa siihen, miten nuoret sinulle jatkossa puhuvat. Voivat aluksi testailla ja jos huomaavat, että aikuisella on esimerkiksi aika herkkä nahka, he helposti siihen piikittävät sitä omaa pahaa oloaan.
Jokaisella meistä on varmasti se oma persoonallinen tapa pitää nuoret hyppysissä ja nykiä naruista. Ja tosi kurja kuulla, että oma alkava urasi ko. koulussa on jo tässä vaiheessa aika raskaan kuuloinen.