Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus on hiipinyt elämääni töissä - Mitä kannattaisi tehdä
05.01.2024 |
Olen korkeakoulutettu ja oman alani hommissa hyvällä palkalla. On vastuuta ja vapautta. Ennen tykkäsin työstäni, tämä oli vielä viisi vuotta sitten unelmieni työpaikka ja unelmieni työ.
Viime vuodet eivät ole olleet helppoja. Yksityiselämässäkin on ollut raskasta, mutta töissä varsinkin. Oma esimieheni on ollut lähes kaksi vuotta poissa ja hänen työnsä ovat osittain siirtyneet minulle. Sijastamassa on ollut vähän kuka milloinkin, lähinnä nimellisesti paperilla, aitoa apua ja tukea pomon sijaisista ei minulle ole juuri ollut.
Omassa yksikössäni väki vaihtuu jatkuvasti. On opintovapaita, vanhempainvapaita, sairauslomia... En muista, että koska olisi viimeksi ollut sellainen tilanne, että kaikki ovat ihan normaalisti vahvuudessa - kai sellaisia viikkojakin syksyn aikana oli. Käytönnössä näiden poissaolijoidenkin työt liukuvat minun pöydälleni ja vastuulleni, osa enemmän, osa vähemmän.
Huomaan tulleeni jotenkin katkeraksi. Minussa on marttyyrin piirteitä. Muut ne sairastaa ja opiskelee ja mitä milloinkin sekoilee, minä se koitan tässä jotenkin pitää puljua pystyssä. Olo on väsähtänyt ja työmotivaatiota ei oikein ole. Rahan takii jne.
Miksi minusta tuli tällainen kärtty marttyyri ja mikä avuksi?
Kommentit (12)
Itse koen, että jaksan samassa työpaikassa pysyä motivoituneena max. 2 vuoden ajan. Sen jälkeen ainakin pitäisi itse vaihtaa työtä, mutta olen tietysti ollut samoissa tehtävissä pidempääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän sama tilanne ja olen miettinyt kyllä vaihtoa. Olen tehokas, mutta joka päivä tekisi mieli laskea rimaa kun kerran muutkin tekee sen...
Tatti otsassa työskentely on tuttua. Voisitko mennä ensalkuun työterveyteen työpsykologille? Jos sellainen kuuluu teillä työterveyteen. Saisit vähän purkaa ja punnita ajatuksiasi jonkun ammattilaisen kanssa. Olen käynyt, eivät ne ole heti mitään lääkkeitä ja diagnooseja tyrkyttämässä jos kyse on veetutuksesta.
Kyllä jonkun pitäisi myös ottaa vastuu tuosta, että sinulle kuulumattomia töitä valuu pöydällesi. Onko pomon pomoa? Voisit ehkä vielä korjata asian rakentavasti mutta jämäkästi.
Muussa tapauksessa työpaikanvaihto on varteenotettava ajatus, mutta muista, että ojasta voi mennä allikkoon. Jos käsitin oikein, sinulle voisi tähän kohtaan uraa olla hyvin luontevaakin etsiä jotain uutta. Sinun pitää vain olla varma, mihin tartut. Ethän halua enää samaa sirkusta.
Opiskele sinäkin. Ota selvää kaikista henkilöstökoulutuksista mitä työnantaja tarjoaa ja käytä niitä. Kyllä ne aina jotenkin tuulettavat näköalaa. Harkitse vakavasti myös opintovapaata. Uusi työpaikkakin voi auttaa, mutta varmemmin jos ei tarvi aloittaa ihan samasta pisteestä kuin nyt.
ja tärkeintä: pidä huolta siitä, että sulla on muuta (hyvää ja nautittavaa) elämää kuin työ. Älä päästä sitä elämäsi tärkeimmäksi tekijäksi.
mun mielestä työterveyteen ja psykologille ohjaaminen on vaan on yritys siirtää vastuuta työntekijälle siitä, että työ on esim. heikosti palkattua, työympäristö on surkea ja työ on liian stressaavaa. Oikeille ongelmille ei tarvitse tehdä mitään ja parantaa työympäristöä, kun työntekijät vaan ohjataan psykologeille puhumaan tunteistaan. Se tunteista jauhaminen ei muuta mitään, jos työnantajalla ei ole kiinnostusta parantaa työoloja ja organisoida toimintaansa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaihdoin työpaikkaa n 7 vuoden välein, nyt olen viihtynyt pidempään. Töissä ois hyvä viihtyä jos mahdollista.
Kuulostaa että tarvitset :
-rehellistä irtiottoa eli kunnon lomaa
- jos sinulla on lapsia jotka alle 10v, aloita osittainen hoitovapaa ja tee 80% työaikaa
- tarvitset muuta ajateltavaa kuin työ. Aloita uusi harrastus kun ensin olet hankkinut enemmän vapaa-aikaa eli vähemmän töitä
- jos olet itse esihenkilöasemassa, tee ryhtiliike alaisten puoleen. Määrittele asiat selkeästi , vedä linjauksia . Muista että jokainen voi muuttua, se kuka olit eilen ei määrittele sinua tänään.
- jos et ole esihenkilöasemassa, jaottele työ ja selkeytä työnkuvaa. Sano ääneen ja tuo esiin vastuut joita sinulla on vaikkei ne sinulle kuulu. Tämä täytyy tehdä häpeilemättä. Pyydä lisää palkkaa. Tee normaali määrä työtä ja keskustele työnjaosta. Pyri saamaan sovitut vastuualueet ja työnjaot. Älä tee toisten töitä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mun mielestä työterveyteen ja psykologille ohjaaminen on vaan on yritys siirtää vastuuta työntekijälle siitä, että työ on esim. heikosti palkattua, työympäristö on surkea ja työ on liian stressaavaa. Oikeille ongelmille ei tarvitse tehdä mitään ja parantaa työympäristöä, kun työntekijät vaan ohjataan psykologeille puhumaan tunteistaan. Se tunteista jauhaminen ei muuta mitään, jos työnantajalla ei ole kiinnostusta parantaa työoloja ja organisoida toimintaansa paremmin.
On totta, että työpsykologi ei ratkaise asioita eikä edes kerro, mitä sinun pitäisi tehdä.
Minä tarkoitin sitä lähinnä ensiavuksi. Pahimpaan veetutukseen.
t. se joka sitä ehdotti. joo, minun ratkaisuni on ollut nostaa kytkintä. mutta nice to know, viimeksi tänään kärsin näistä vuosien takaisista viisaista valinnoistani työhaastattelussa. eipä sillä, terveys edelle.
Perfektionisti yleensä tekee toistenkin työt mielellään, kun ei kestä sitä että joku muu tekee ne kehnommin.
opettele kestämään sitä että muut tekee työt huonommin.
opettele valitsemaan tärkeät asiat ja johtamaan. Sinusta varmaan tulee vielä johtaja. Harjoittele sitä. Usko itseesi ja ole rauhallinen ja rohkea. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan tähän maailmaan. Huonoja johtajia ja niitä ihmisiä jotka peilinä toimimalla tuovat esiin johtajuuden ongelmat , vaikka se olisi kuinka kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuossa olisi ihan kohtuullista sanoa seuraavan pykälän esimiehelle, että sinulle kaatuu liikaa hommia ja alkaa jaksaminen olla koetuksella. Oman esimiehesi sijaistus ainakin pitäisi saada kuntoon, että saisit sen osan pois lautaseltasi.
Aika luonnollinen reaktio, kun kuormitus kasvaa liikaa. Etenkin jos meno lähestyy sitä tasoa, että tuntuu yksin pitävän uppoavaa laivaa pinnalla.
Itse hyppäsin pakon sanelemana täysin toisenlaisiin tehtäviin. Vaihto on ollut omalla laillaan virkistävää, vaikka ikävöin edelleen vanhoja hommia.
Hyvin moni on samanlaisessa tilanteessa. Työpaikan vaihtoa kannattaa miettiä, jos vaihtamalla todennäköisesti paranee ja sinulla on mahdollisuuksia työllistyä helposti. Työelämä ei kyllä yleisesti ottaen taida olla kovin kaksista.