Miksi kotivanhemman pitää hoitaa yöheräilyt? Kotiäiti työskentelee yksin

Kaikki äidit pystyvät nukkumaan päiväunia!! Ei kaikki vaan pysty siihen.

ovat jo sen ikäisiä, että ne eivät nuku päiväunia enää ollenkaan. Tiedoksi vaan niille, jotka ehdottivat päiväunien synkronoimista.



Puolen tunnin päiväunilla ei myöskään paikata pitkäaikaista yöunivajetta. Yöllä tulisi saada nukkua noin 3-4 tuntia putkeen, jotta se virkistäisi. Kotonaolevien äitien univajetta ja -ongelmia vähätellään usein. Ei tajuta, että ne voivat johtaa vaikeasti korjaantuvaan väsymys- ja masennustilaan. Silloin typerin lause mitä voi ulkopuolinen suustaan päästää on juuri se "nuku kun vauvakin nukkuu".

Jos on useampi lapsi, kannattaa ehdottomasti säätää lasten päiväunet samanaikaisiksi, ei se mikään mahdottomuus ole.

Jos yksi niistä lapsista on vauvaikäinen tai muutenvaan huonosti nukkuva, niin kyllä se kuule on mahdottomuus. Mutta hienoa sulle, että olet niin erinomainen, että saat kenet tahansa nukkumaan just sillon kun se sulle sopii. Oletko ajatellut uraa vaikkapa rauhansovittelijana lähi-idässä? Sekinhän on mahdollista. Sinällään.

Nuku, kun vauva nukkuu -lausahdus toimii tasan silloin, kun vauvoja on yksi ja se on vielä niin pieni, että nukkuu väkisinkin edes ne yhden päikkärit. Sitten kun niitä on useampi tai kyseessä on taapero, jolla on omaa tahtoa vaikka muille jakaa, niin monesti päiväunet on nimenomaan se mahdottomuus.

Ja itse aiheeseen sen verran, että itse hoidan yöheräilyt, sillä olen se, joka kärsii vähemmän univelasta. Hoitaisin yöheräämiset yksin vaikka molemmat olisimmekin töissä, sillä mies on sitä tyyppiä, ettei edes muista nimeään, ellei saa unta vähintään 8 tuntia yössä ja itse pärjään viikkokausia n.3 tunnin unilla/yö.

Jos minua väsyttäisi liikaa, niin jättäisin kaikki kotityöt tekemättä. Tv:ssä näin yhden stand-upia esittävän kotiäidin, jonka mies oli kuulemma kysynyt eräänä päivänä kotiin saapuessaan, että "oletko tosiaan vieläkin yöpuvussa?!" ja äiti vastasi yhteenpurtujen hampaidensa välistä osoittaen lapsiaan "nämä kaksi tässä. ne hengittävät. sano kiitos". Minusta se oli hyvin osuvasti sanottu. Jos mies ei osallistu mihinkään kotona ja äiti ei jaksa, niin se, että lapset hengittävät päivän päätteeksi on mielestäni tarpeeksi.

tästäkin aiheesta pitää alkaa aikuisten ihmisten riitelemään :D eiköhän jokainen perhe tee niinkun tekee, ja jos joku nukkuu päkkärit niin antaa nukkua, jos joku ei halua tehdä kotitöitä kun vauva on hereillä niin sitten ei halua... huhhuh, ei aina uskoisi että aikuiset täällä kirjoittelee toisilleen:)

Minä olen kyllä käytännössä melkeimpä hoitanut...vaikka lähes joka yö herätään. Välillä kyllä väsyttää, mutta ei tämä mulle mikään suuri ongelma ole. Menen iltaisin aikaisin nukkumaan. Mies ei enää oikein edes herää vauvan huuteluihin ja mun mielestä tuntuisi jotenkin tyhmältä alkaa häntä herättämään. Mähän olen kuitenkin jo hereillä! Jos on ihan mahdottomia öitä, niin sitten kyllä tuupin miehen välillä hoitamaan homman.

ja sitten kun toisella vanhemmalla on vapaata töistä, hän osallistuu ja antaa kotivanhemmalle tilaisuuden purkaa univelkojaan.

jos vain haluaa. Mutta saa sitä käyttää aikaansa av.lla roikkumiseen ja valittamiseenkin. Ihmisellä on onneksi vapaus valita, mitä tekee elämästään.

Jos on useampi lapsi, kannattaa ehdottomasti säätää lasten päiväunet samanaikaisiksi, ei se mikään mahdottomuus ole.

Jos yksi niistä lapsista on vauvaikäinen tai muutenvaan huonosti nukkuva, niin kyllä se kuule on mahdottomuus. Mutta hienoa sulle, että olet niin erinomainen, että saat kenet tahansa nukkumaan just sillon kun se sulle sopii. Oletko ajatellut uraa vaikkapa rauhansovittelijana lähi-idässä? Sekinhän on mahdollista. Sinällään.

Nuku, kun vauva nukkuu -lausahdus toimii tasan silloin, kun vauvoja on yksi ja se on vielä niin pieni, että nukkuu väkisinkin edes ne yhden päikkärit. Sitten kun niitä on useampi tai kyseessä on taapero, jolla on omaa tahtoa vaikka muille jakaa, niin monesti päiväunet on nimenomaan se mahdottomuus.

Ja itse aiheeseen sen verran, että itse hoidan yöheräilyt, sillä olen se, joka kärsii vähemmän univelasta. Hoitaisin yöheräämiset yksin vaikka molemmat olisimmekin töissä, sillä mies on sitä tyyppiä, ettei edes muista nimeään, ellei saa unta vähintään 8 tuntia yössä ja itse pärjään viikkokausia n.3 tunnin unilla/yö.

Jos minua väsyttäisi liikaa, niin jättäisin kaikki kotityöt tekemättä. Tv:ssä näin yhden stand-upia esittävän kotiäidin, jonka mies oli kuulemma kysynyt eräänä päivänä kotiin saapuessaan, että "oletko tosiaan vieläkin yöpuvussa?!" ja äiti vastasi yhteenpurtujen hampaidensa välistä osoittaen lapsiaan "nämä kaksi tässä. ne hengittävät. sano kiitos". Minusta se oli hyvin osuvasti sanottu. Jos mies ei osallistu mihinkään kotona ja äiti ei jaksa, niin se, että lapset hengittävät päivän päätteeksi on mielestäni tarpeeksi.

Elämästään voi tehdä sellaisen kuin haluaa. Voi sitä nostaa käsiään pystyyn koko elämän ja huokailla kun mikään ei onnistu.

ovat jo sen ikäisiä, että ne eivät nuku päiväunia enää ollenkaan. Tiedoksi vaan niille, jotka ehdottivat päiväunien synkronoimista.

Puolen tunnin päiväunilla ei myöskään paikata pitkäaikaista yöunivajetta. Yöllä tulisi saada nukkua noin 3-4 tuntia putkeen, jotta se virkistäisi. Kotonaolevien äitien univajetta ja -ongelmia vähätellään usein. Ei tajuta, että ne voivat johtaa vaikeasti korjaantuvaan väsymys- ja masennustilaan. Silloin typerin lause mitä voi ulkopuolinen suustaan päästää on juuri se "nuku kun vauvakin nukkuu".

Käypäs sitten unikouluttamassa av:n mammojen huonosti nukkuvat vauvat kun kerran olet niin hyvä.

Elämästään voi tehdä sellaisen kuin haluaa. Voi sitä nostaa käsiään pystyyn koko elämän ja huokailla kun mikään ei onnistu.

meillä välillä lapsi herättänyt monta kertaa yössä, jos vaikkapa nähnyt painajaista. Sitten pitääkin itse herätä, että ehtii töihin. Ei silloin kovin tehokas ole töissäkään ja tekee helpommin virheitä. Anteeksi vaan väitän kyllä, että kotona pystyy päivällä hieman lepäämään. ja itse otan päikkärit viikonloppuna ja mies hoitaa lapsia sen aikaa.

Laittanut lapsen leikkikehään tai pinnasänkyyn, perään kasan leluja, telkkarin päälle ja itse pään tyynyyn. Vartin vedän zetoria ja olen kuin uusi ihminen sen jälkeen. Ja lapsi ei tuosta taatusti ole traumatisoitunut. Siinä vieressähän mä olen koko ajan ollut. Totta on, ettei vartin päikkärit paikkaa univajetta, mutta kyllä se sen verran piristää, että jaksaa sen loppupäivän siihen asti kun isukki tulee kotiin. Töissä ei kuitenkaan tuollaisia vartin päikkäreitäkään pysty ottamaan.



Olen myös nukkunut lapsen katsoessa dvd:ltä elokuvaa tai tehdessä muuta keskittymistä vaativaa hommaa. Kyllä sitä sen verran koiranunta nukkuu, että kuulee lapsen koko ajan silti.



Mutta tokihan sitä voi käyttää aikansa päivisin vaikka kodin puunaamiseen, gourmet-ruokien loihtimiseen miehelle, ynnä muuhun vapaaehtoispuuhaan. Kukin tekee itse valintansa ja elää sen mukaan.

minä todellakin hoidan lapset yöllä (ja tietysti päivällä) mukisematta, kun kerta kotiin olen lapsien vuoksi jäänytkin. Miehen töistä ei tulisi yhtään mitään, jos hän ei saisi nukkua. Olisi vaaraksi itselleen ja muille ilman kunnon yöunia. Onneksi viikonloppuisin on minun vuoroni nukkua :)

jos vain haluaa. Mutta saa sitä käyttää aikaansa av.lla roikkumiseen ja valittamiseenkin. Ihmisellä on onneksi vapaus valita, mitä tekee elämästään.

Edelleen onnea vaan sulle. Ja tietääkseni sä et myöskään tiedä yhtään mitään missä mä milloinkin "roikun" ja käsittääkseni en myöskään ole valittanut. Jos sulla on noin naiivit käsitykset lasten nukuttamisesta, niin ei sulla lapsia taida ollakaan tai sitten olet pelotellut raukat hiljaisiksi sänkyynsä. Onhan sekin tapa saada ne pysymään siellä, mutta ei se niiden unirytmiä muuta.

Mut joo, antaapa olla. En edes viitsi sääliä sua, tuntuu olevan omat käsitykset niin oikeita, ettet sä mitään mistään tuu koskaan tajuamaankaan.

hoitaa yöheräilyt, viikonloppuna tai vapaapäivinä voi hoitaa yhdessäkin. Hoitakaa naiset kuntoanne niin jaksatte paremmin tehdä useitakin asioita ilman että väsyttää.

äidillä on mahdollisuus levätä päivällä. Työtä tekevällä ei sitä mahdollisuutta ole. Kotiäiti voi itse sanella päivärytminsä, työvanhempi ei voi.

Varsinkin toi: "en olisi työkykyinen, jos joutuisin heräilemään yöllä..." Kuitenkin ns. kotivanhempi pysyy työkykyisenä päivälläkin heräilystä huolimatta?:D



Näistä paistaa myös niin selvästi läpi, että ei oikein tiedetä kuinka rankkaa sillä toisellakin osapuolella voi olla. Työssäkäyvä ei ymmärrä kuinka sitovaa ja raskasta vauvan kanssa oleminen voi olla, eikä kotivanhempi ehkä muista kuinka väsynyt työpäivän jälkeen voi olla.



Me ollaan tehty miehen kanssa niin, että toinen nukkuu vuoroyöt sohvalla rauhassa ja toinen hoitaa heräilyt. Näin valvominen ei pääse kaatamaan kumpaakaan. Viikonloppuisin aina toinen saa nukkua pitkään jompana kumpana aamuna (la-su). Hyvin ollaan jaksettu.

Me ollaan tehty miehen kanssa niin, että toinen nukkuu vuoroyöt sohvalla rauhassa ja toinen hoitaa heräilyt. Näin valvominen ei pääse kaatamaan kumpaakaan. Viikonloppuisin aina toinen saa nukkua pitkään jompana kumpana aamuna (la-su). Hyvin ollaan jaksettu.

Me tehdään myös näin. Tai no molempien lasten kanssa olen yöimetykset hoitanut mutta sen jälkeen kun ne ovat loppuneet niin vuorovedoin. Itse olen ollut aina näiden imetyskuukausien jälkeen tosi poikki vaikka perhepedissä olen vauvojen kanssa nukkunutkin. En vain ole ikinä ollut sitä mainostettua tyyppiä että "laitat vaan tissin suuhun ja jatkat unias..." Ja meillä molemmat vauvat ovat heräilleet muutenkin kuin vain ruuan perään öisin.

Olen myös ollut töissä ekan ja tokan lapsen välissä. Monesti tuli lähdettyä töihin 2-3 tunnin unienkin jälkeen kun lapsi oli kipeä tai muuta. Ei se herkkua ollut mutta ei se kyllä herkkua ole sekään, että yksin vetää monta kuukautta putkeen max 6-7 tunnin unilla, joihin kuuluu 4-8 heräämistä/yö. Minulle on ainakin ihan sama siinä vaiheessa onko töissä vai "vain" kotona. Puolikullut väsymyksestä sitä on eikä se ole kenekään mielelle eikä fysiikalle hyväksi.

Pitää myös muistaa se, että niissä perheissä missä se mies osallistuu öihin myös, se miehen univelka ei ole todellakaan samaa luokkaa kuin äidin. Mieshän saa silti vetää kunnon yöunia joka toinen yö tai useamminkin.

Mies hoitaa vauvaa päivisin ja muutenkin tekee osaltaan kotihommia.



Toinen lapsi on sen verran iso koululainen, että häntä ei tarvitse sillä tavalla hoitaa. Tarkoituksella näin.

Kaikki heräilevät useamman kerran yössä (jooh, olen itse entinen kamala yöheräilijä ja niin on mieskin, joten lapsilla on sen suhteen huono geenikombinaatio!) joten miehen on käytännössä pakko hoitaa osa heräilyistä tai pimahtaisin. Hoidan kyllä suuremman osan, koska muuten mies ei jaksaisi päivätöitään.



Mutta vaikka meillä ei olisikaan näin hankala tilanne, olen silti sitä mieltä, että miehen pitää hoitaa osa öistä. Vaikkapa vapaapäiviään edeltävät yöt, kun ei tarvitse olla töissä skarppina aamulla. Kotiäitikin tarvitsee lepoa.

käydä rauhassa kusella, ei syödä ruokaansa rauhassa, ei istua sohvalla kahvitauolla.

Jos lapsia on enemmän kuin yksi ja ovat eri-ikäisiä eivätkä nuku päiväunia.

Se on järjestelykysymys. Mä makasin joka päivä sohvalla lukemassa lehtiä ja lapset siinä ympärillä pyöri leikeissään. Me leikittiin nimittäin kotia ja minä esitin isähenkilöä...

Vessassa käydessä pistin oven lukkoon aina. Eikä tarvinut olla huolissaan siitä, missä lapset sinä aikana ovat ja mitä tekevät: siinähän ne oli oven takana kaikki huutamassa.