Ongelmanratkoja paikalla, antakaas tulla!

helvetillä jaksan taas suhata koko talven vittumaiseen duunipaikkaani ja kotiin 100 km päivässä? Olen hakenut töitä lähempää ja päässyt myös haastatteluihin mutta vielä ei ole tärpännyt.



Miten "oppisin" sietämään sitä itsekeskeistä, joka asiasta vinkuvaa ja turhasta pätevää työkaveria, joka tekee työpaikan ilmapiiristä niin kamalan?

sairastumme. tapeltu oikeudessa ja voitettu vähän, rahaa koko remppaan ei ole, oikeudesta saatiin ehkä 10% kokonaisremonttikuluista. Minä sairastan koko ajan. Kukaan ei osta homeläävää. Vuokralle ei ole rahaa muuttaa kun pankki haluaa joka kuukausi lyhennyksen. Mitä teen?

- kysy mahdollisuutta tehdä osa ajasta etänä.

- jos mahdollista ota lomia esim. joka toinen perjantai niin viikot ei ole niin pitkiä ja ankeita.

- onko mahdollisuutta kimppakyytiin jonkun viihdyttävän matkaseuralaisen kanssa? tai julkisiin joissa voisit vaikka lueskella tai surffailla av-palstalla matkat?

- jaksa uskoa että se uusi paikka vielä tapahtuu. hae hommia ihan eri alalta jos sellaisia saisi lähempää.



Sitä vinkujaa ei tarvi opetella sietämään, vaan olemaan huomaamatta. Tai sitten voit vastata jokaiseen murinaan jotain positiivista - saat huomata ettei kauan jaksa marista jos vastassa on voivottelun sijaan auringonpaistetta. tai lapsellisesti voit itse päteä takaisin kahta kauheammin - vai niin, mutta minulle kävi vielä pahemmin... blaablaablaa. Luulis turvan tukkiutuvan.

- onko mahdollista hakea konkkurssia? siirtäkää ensin tietysti kaikki mahdollinen omaisuus turvaan esim. lasten nimiin.



- voitteko saada jostain virastosta sellaisen paperin jossa talo todetaan asuinkelvottomaksi ja mahdollisesti määrätään poltettavaksi korjaamattomissa olevan homeongelman vuoksi?



- onko homeläävä mahdollista vuokrata eteenpäin ja muuttaa niillä rahoilla vuokralle? johonkin tilaipäiseen esim. harrastus/ulko-tarkoitukseen jossa altistus ei olisi 24h/vrk. omakotitalo? vaikka autoharrastajille?



- jos pystytte ottamaan lisää lainaa purkakaa koko hoito ja rakentakaa tilalle mahdollisimman edullinen pakettitalo.



lisäinfo ois paikallaan, eli onko omakotitalo, millaisella alueella? kuukautiset tulot/kuinka iso lainalyhennys?

ei valitettavasti kuulu tuttuu aihepiiriin, ongelmanratkoja delegoi tämän jollekin miesten it-keskustelupalstalle jossa asiaan vihkiytyneiltä saa parhaat neuvot.

Itse vielä kestän ilkeilyn ja asiattomuudet, mutta lapsi kärsii.

en ole ketjun aloittaja

Olen ilmeisesti loukannut ihmistä jonka kanssa olin aiemmin seurustelusuhteessa. En ole uskaltanut selvittää välejä vaan olen odottanut hänen lähestymistään. Olisiko järkevämpää yrittää selvittää asiaa vai antaa olla? Minulla olisi nyt tilaisuus muuttaa toiselle paikkakunnalle enkä tiedä kannattaisiko aloittaa alusta siellä. Asiaa mutkistaa se että meillä on tosi paljon yhteisiä ystäviä joten tultaisiin törmäämään paljon jatkossakin jos ei seurusteltaisi. Itse haluaisin toimivan rakkaussuhteen tämän ihmisen kanssa mutta omat ongelmani ovat estäneet sen syntyä ja nyt vielä päälle tuo riitely joka eskaloitui loukkaantumisiksi. En tiedä mistä loittaisin selvittämään tätä vyyhtiä - pyytäisinkö ensin anteeksi riitelyä ja loukkaamista ja sitten kertoisin noista asioista mistä en aiemmin uskaltanut puhua ja mitkä olivat suhteemme tiellä, vai pyytäisinkö anteeksi ja odottelisin miten tilanne kehittyy. Vai muuttaisinko muualle ja yrittäisin unohtaa - tämä tietysti tarkoittaisi että välit vanhoihin ystäviin menisi enemmän tai vähemmän katki.

no et tietenkään muuta toiselle paikkakunnalle karkuun tuosta syystä. jos olisit ihan muutenkin muuttamassa, olisi hyvä silti selvittää tilanne tuon exän kanssa ennen muuttamista.



Tapaa tuon tyypin kanssa mahdollisimman pian, pyydä anteeksi ja sano ettet tarkoittanut loukata, että sinulla on "luurankoja kaapissa" tms. ja sano ihan suoraan että haluaisin yrittää jatkaa suhdetta. Elä kuitenkaan samantien luota hänelle asioita joita et ole ennen uskaltanu kertoa kenellekään, ennenkuin olet ihan varma ja luotat häneen ja siihen että suhde vielä onnistuu.

Kuinka pahasti häntä loukkasit? Ehkä hän ja tulevaisuutenne ansaitsee selityksen, mutta se riittää aluksi jos sanot että sinulla on menneisyydessä käsittelmättä jääneitä asioita.



Sanot että olet ilmeisesti loukannut häntä? Ilmeisesti? Eli asiasta ei ole keskusteltu sen koommin? hänkään ei ole yrittänyt selvittää asiaa? Ehkei sentään kaikki vika ole sinussa pelkästään.



Jos hän on se oikea, hän osaa varmasti olla kärsivällinen kanssasi kunhan sitä pyydät. Jos hän ei ole siihen valmis, tulet katumaan vain enemmän jos suinpäin avaudut hänelle kaikkein intiimeimmistä asioistasi.



Jaksa uskoa että asia järjestyy parhain päin, elä jätä sitä enää leijumaan. Miten hyvänsä käykin, se on parempaa kuin epävarmuus ja voit jatkaa elämääsi ilman tuota selvittämättä jäänyttä asiaa.

Katkeraan exään ja toimintaansa voi olla mahdotonta vaikuttaa jos hän on sen tyylinen ihminen.



Mutta aina voi yrittää. Loukkasiko ero exää? esim. pettäminen tai uusi suhde heti eron jälkeen - useimmiten katkera exä syntyy toisen uudesta suhteesta?



Olisiko mahdotonta tavata ja keskustella, sanoa ettet haluaisi jatkaa vihamiehinä, pyytää anteeksi aiheuttamaasi loukkausta (?) Vastata kysymyksiin joita exällä saattaa olla (arvailen vain, jos hän ajattelee miksen minä ollut kyllin hyvä jne) - mihinkään tenttiin ei tarvi alistua mutta jos hänellä on kysymyksiä ja kaivamaan jääneitä asioita niistä voisi yrittää puhua.



Yritä pysyä mahdollisiman rauhallisena, eikä missään nimessä saa sortua syyttelemään häntä vaikka vikaa olisikin ollut. Kestä vain hammasta purren vaikka pienet haukutkin koska lopulta rauhoittunut exä tekee elämästä paljon helpompaa.



Jos exän saa vakuutettua ettei vika ollut hänessä, tai ylipäänsä vikaa kummassakaan, on mahdollista että hän ymmärtää ja hyväksyy että ihmiset vain ovat sellaisia kuin ovat, suhteet eivät aina onnistu, ja hän voi lakata tuntemasta katkeraa epäonnistumista ja kaunaa sinun suhteesi.

no et tietenkään muuta toiselle paikkakunnalle karkuun tuosta syystä. jos olisit ihan muutenkin muuttamassa, olisi hyvä silti selvittää tilanne tuon exän kanssa ennen muuttamista.

Tapaa tuon tyypin kanssa mahdollisimman pian, pyydä anteeksi ja sano ettet tarkoittanut loukata, että sinulla on "luurankoja kaapissa" tms. ja sano ihan suoraan että haluaisin yrittää jatkaa suhdetta. Elä kuitenkaan samantien luota hänelle asioita joita et ole ennen uskaltanu kertoa kenellekään, ennenkuin olet ihan varma ja luotat häneen ja siihen että suhde vielä onnistuu.

Kuinka pahasti häntä loukkasit? Ehkä hän ja tulevaisuutenne ansaitsee selityksen, mutta se riittää aluksi jos sanot että sinulla on menneisyydessä käsittelmättä jääneitä asioita.

Sanot että olet ilmeisesti loukannut häntä? Ilmeisesti? Eli asiasta ei ole keskusteltu sen koommin? hänkään ei ole yrittänyt selvittää asiaa? Ehkei sentään kaikki vika ole sinussa pelkästään.

Jos hän on se oikea, hän osaa varmasti olla kärsivällinen kanssasi kunhan sitä pyydät. Jos hän ei ole siihen valmis, tulet katumaan vain enemmän jos suinpäin avaudut hänelle kaikkein intiimeimmistä asioistasi.

Jaksa uskoa että asia järjestyy parhain päin, elä jätä sitä enää leijumaan. Miten hyvänsä käykin, se on parempaa kuin epävarmuus ja voit jatkaa elämääsi ilman tuota selvittämättä jäänyttä asiaa.

Olipa hyviä neuvoja. Taidat olla oikeassa. Olen tosi huono konfliktien kanssa, mieluummin pakoilen ja välttelen vaikka itselleenhän siitä vaan pahan mielen saa.

En oikeen tiedä kuinka paha tuo loukkaaminen on ollut. Meillä on ollut muutama riita pitemmällä aikavälillä, minusta syy oli siinä ettei tavata riittävän usein eikä keskustella asioista ja sittewn tilanteet eskaloituvat helpommin. Useimmiten riitamme, kuten tuokin, ovat olleet väärintulkintoja ja -käsityksiä - hän on ymmärtänyt jonkun sanomani ihan päinvastoin kuin olen tarkoittanut jne. Olen huono ilmaisemaan itseäni suoraan ja se on kyllä myös yksi ongelma.

Kiitos erityisesti tuosta etten heti mene kertomaan aroista asioista. Tuntuu kyllä että ne ovat olleet esteenä suhteemme syvenemisessä ja olen jotenkin ajatellut että kun uskallan kertoa niin sitten hän osaa suhtautua oikein ja kaikki menee eteenpäin. Eihän siinä välttämättä niin käy. Ehkä on paras aloittaa tuosta selvittelystä ja katsoa miten asiat sujuvat. Kiitos.

Ja juu, hänkään ei ole selvittänyt asioita kummemmin, tuntuu että hänenkin käytöksessään olisi parantamisen varaa.

Kurja tilanne kyllä - monet asiat hänen kanssaan ovat ihanampia ja minulle sopivampia kuin muiden kanss a ikinä , siis että en olisi ikinä voinut kuvitellakaan että tuollaista ihmistä on edes olemassa, mutta jotenkin sitten kun tulee erimielisyyksiä niin se on tällaista.

En uskalla ottaa sitä puheeksi miehen kanssa sillä pelkään, että aavistukseni osuvat oikeaan eikä mies ehkä ole innostunut lapsesta.



Rakastaa yli kaiken kaksivuotiastamme. Pelkään, että hän ei uskalla ottaa riskiä nykyisen mukavan elämämme pilallemenosta. Hän on huolissaan monista asioista- pelkään, että häntä huolettaisi se, miten jaksaa kahden lapsen kanssa ja se, miten tulisimme taloudellisesti toimeen (maksaa elareita kahdesta isommasta ja itse olen hoitovapaalla). Lisäksi joutuisimme aloittamaan hoidot, ilman niitä lasta ei tule.



Miten ottaisin asian puheeksi?



Itse kaipaan lasta kovasti. Olen sanonut, että meidän pitäisi puhua siitä, menemmekö hoitoihin, mutta sen pitemmälle emme ole asiassa päässeet.. yleensä puhumme kaikesta.



Miten itse pääsen eteenpäin surussani, jos mies ei haluakaan lasta..?