Onko minulla mahdollisuuksia lähentää lapseni ja isovanhempien suhdetta?

jos oikeasti haluat jotakin asialle tapahtuvan, niin ota puheeksi tämä isovanhempien kanssa. Kerro, että toivot heidän osallistuvan lapsen arkeen ja olevan kiinnostunut hänen tekemisistään. Voisit vaikka yrittää tarjota lasta isovanhemmille hoitoon pariksi tunniksi kerrallaan.



Isovanhemmat joko ottavat porot nokkaan tai ottavat onkeensa.

Että isovanhemmat hoitaisivat lasta ja sinä saisit vapaata? Entä jos koko perhe yhdessä olisitte paljon isovanhempien kanssa, siis myös sinä ja miehesi? Kävisitte koko porukka mökillä, koko porukka lomilla, koko porukka erilaisissa tapahtumissa. Silloin isovanhemmat olisivat luontevasti osa lapsen elämää ja saisivat teiltä apua esim. remonteissa, puutarhanhoidossa ja lomien rahoituksessa.

Vasta sitten voi sanoa jotain.

Lähipiirissä on myös kokemusta isovanhemmista, jotka eivät tee lapsen kanssa yhtään mitään. Ei siinä, jos ei jaksa touhuta, mutta kun ei edes kuulumisia kysytä. Sitten ihmetellään, kun lapsi ei halua kesälomalla lähteä viikkokausiksi isovanhempien kanssa mökille, kun aiemmin ei ole kiinnostanut muu kuin telkkarin katsominen lapsen luona kyläillessään.



Samaa vinkkaan kuin aiempi: nosta kissa pöydälle ja ehdota isovanhemmille jotain yhteistä tekemistä lapsen kanssa, ilman teitä vanhempia.

vaikuttaa. Menkää itse vierailuille useammin, niin oppivat tuntemaan lapsenkin paremmin.

Toivon todella, että isovanhemmat kiinnostuisivat lapsesta ja lapsi isovanhemmista. Lapsi aikansa yritti luoda keskusteluyhteyttä isovanhempiin, mutta huomasi, ettei vastakaikua tule. En tiedä miksi isovanhemmat eivät keskustele lapsen kanssa. Aikuisten kesken kyllä puhutaan vaikka mitä, mutta lapsen kanssa ei mitään. Ei kysellä mitä kuuluu, miten menee päiväkodissa, miten koulussa, mitä harrastat, minkälaisia kaverit ovat, miten meni kesäloma tms.



Isovanhempia on vaikea tavata. Arkena ovat niin väsyneitä, etteivät jaksa käydä missään. Viikonloput viettävät mökillä (minne me ei päästä, kun ei ole autoa). Kerran viime kesänä yritin meitä mökille saada, mutta se viikonloppu ei sopinut. En kehdannut toista kertaa kysyä, kun hekään eivät mitenkään edes harmitelleet, ettei päästy mökille.



Yleensä se olen minä, joka sopii jonkinlaisia tapaamisia. Nykyään niitä onkin harvoin, koska isovanhemmat vain mökkeilevät viikonloppuisin. Tänä vuonna olemme olleet kylässä puolin tai toisin 3 kertaa.



Syntymäpäivinä ja jouluna lasta muistetaan kalliilla joululahjoilla.



Joka kerta, kun olen yökyläilyä yrittänyt sopia, ensin on vaikea saada päätettyä sopivaa viikonloppua, kun pitää olla mökillä, ja sitten on muutenkin kovat ehdot: Lapsi pitää olla täysin terve (esim. nenäkään ei saa vuotaa). Lapsi onkin ollut yökylässä noin kerran vuodessa, ja joka kerta tämä on tapahtunut minun aloitteestani, eli isovanhemmat eivät toivo lasta yökylään.



Olen kovin surullinen tästä kaikesta, kun tämä tuntuu väistämättä johtavan siihen, ettei lapsi saa mitään suhdetta isovanhempiin.



Pitääkö minun vain jatkossakin väkisin sopia kyläilyjä ja yrittää työntää lasta yökylään? Vai luovutanko?

Miksi lapsen pitäisi olla isovanhemmillaan yökylässä?????

Miksi lapsen pitäisi olla isovanhemmillaan yökylässä?????

ihan samanlaista. Ollaan jo luovutettu. Isovanhemmat meillä käydessään istuvat sohvalla ja hätistelevät lapsia kauemmaksi "kun aikuiset yrittävät keskustella". Yleensä käyvät vain lasten syntymäpäivillä, kai sosiaalisen painostuksen vuoksi, että voivat tuttavilleen näyttää valokuvia. Tällöin meillä yleensä muitakin vieraita, joiden kanssa juttelevat. Meillä näin sekä minun että miehen vanhempien kanssa. JOs ollaan mummoloissa kylässä, katsovat lähinnä telkkaria, eivät vietä aikaa tai jutustele juurikaan meidän kanssa. Eipä tuonne paljoa innosta edes mennä. Toiset isovanhemmat vasta jääneet eläkkeelle, toiset vielä työelämässä. Me emme kaipaa lastenhoitoapua, lapset jo koululaisia. Kun olivat pienempiä, käytettiin maksullista hoitajaa. Koskaan ei isovanhempien ole tarvinnut lapsia hoitaa. Kaikkia ei vain lapset kiinnosta. Kun minä ja veljeni olimme lapsia, äitini hoidatti meitä kyllä mummolla kesät ja nuoremmilla siskoillaan viikonloppuisin. Ei tuntunut silloinkaan lastenhoito oikein kiinnostavan. Nykyään lapset jäävät yleensä kotiin kun käymme jomman kumman vanhemmilla, eivät halua lähteä mukaan. Vähän surullista mutta minkäs teet.

jarjestaa tapaamisia ja puhua molemmista osapuolista toisille positiiviseen savyyn (vaikka itsea harmittais). Jos toivot muutosta niin voit kertoa isovanhemmille aivan konreettisesti mita toivot. Ei siis vaan etta toivon laheisempia valeja, vaan etta toivon yokylailya 2x vuodessa sekä etta soittaisitte kerran viikossa mita lapselle kuuluu.



Valitettavasti loputtomiin ei voi aikuisten ihmisten kaytokseen vaikuttaa. Siihen miten he puhuvat lapselle tms. on vaikea vaikuttaa. Toiset ei osaa olla pienten lasten kanssa tai halua. Jos omat isovanhempasi olivat samanlaisia, niin ehka tuo on se, minka mallin he ovat saaneet. Ehka he eivat osaa muuta. Siina tapauksessa, toivottavasti lapsesi (ja sina) voisitte loytaa muita turvallisia aikuisia lapsesi ymparille. Ymmarran etta harmittaa!

vuodesta toiseen? Luuletko, että puhumalla, tekemällä yms. lopputulos olisi mieluinen? Ja miksi oletat, että nämä isovanhemmat olisivat niin hyvä asia lastesi elämässä?

että isovanhemmat ovat lapsen kanssa keskenään? Minulla ei ole tuollaista kokemusta lapsuudesta, enkä osaa sellaista omille lapsille vaatia. Sen sijaan koko perheenä olimme paljon tekemisissä isovanhempien ja setien, tätien, serkkujen kanssa. Koko perhe lomaili yhdessä enkä kertaakaan muista edes harkitun ääneen, että lapset menisivät muualle kuin vanhemmat.



Minkälaiset ovat sinun välisi miehen ystävien kanssa? Tapaatko heitä paljon ilman miestäsi tai käytkö esim. miehen serkun luona yksinäsi? Eli onko sinulle tärkeää, että olet yksin (ilman miestä) tekemisissä miehen suvun ja ystävien kanssa vain sittenkin miehen kanssa yhdessä. Lapselle tekee ihan hyvää nähdä vanhemmat ja isovanhemmat yhdessä eikä niin, että lapset viedään mummolaan ja jätetään sinne keskenään.

Oliko lapsi siinä mukana, otitko lapsen mukaan keskusteluun, kerroitko isovanhemmille lapsesta tms. olitko itse aktiivinen? Vai saiko lapsi ottaa palan kakkua ja mennä leikkimään?

keskenään, mutta ei se välttämättä lähennä heidän välejään. Itse unohtaisin nuo yökyläilyt ensimmäisenä. Ei ole kenenkään etu saada lapsi paikkaan jonne häntä ei haluta



Meillä on tilanne, että mummo on niin täystyöllistetty toisten sisarusten lasten hoitamisesta, että meille ei riitä paljoakaan aikaa. ei tulisi mieleenkään pyytää häneltä varsinaista apua, sillä hänellä on työtä ihan tarpeeksi muutenkin. Ilmeisesti niin paljon että hän ei enää kykene ajattelemaan tilannetta kaikkien kannalta, siis tasapuolisuuden nimissä.



Me olemme pyrkineet hakeutumaan hänen seuraansa lapsen kanssa, ilman sen suurempia velvoitteita. Emme siis mene kylään ja yritä itse häipyä vaivihkaa paikalta... vaan vaikkapa pelaamme tai pyydämme hänet mukaan vaikka huvipuistoon. katsotaan miten tämä tästä kehittyy ja kuinka kauan jaksamme. mielestäni olemme kuitenkin edistyneet vähän vaikka edelleen kaikki yhteydenpito tulee meidän suunnasta.

lapsi taitaa olla jo isompi, kun kertoi että eivät kysele koulukuulumisia. Voi olla jo myöhäistä alkaa mitää läheisiä suhteita luomaan, tuon ikäinen jo hyvin vaistoaa jos ei vastapuoli ole kovin kiinnostunut.

Oliko lapsi siinä mukana, otitko lapsen mukaan keskusteluun, kerroitko isovanhemmille lapsesta tms. olitko itse aktiivinen? Vai saiko lapsi ottaa palan kakkua ja mennä leikkimään?

minulla ei ollut oikein mitään kontaktia häneen. Kerran sitten kouluikäisenä jäin hänen luokseen useammaksi yöksi ihan spontaanisti. Emme oikein osanneet tehdä yhdessä mitään, lähinnä lueskelin yksinäni... Mutta kyllä meillä joku yhteys oli ja kun olin lähdössä kotia kohti bussilla, rupesi hän itkemään. Tuo on niitä ainuita muistoja mummostani ja kaikessa ankeudessa jotenkin lohduttava. Kyllä hän välitti vaikkei osannutkaan sitä oikein ilmaista.



jotkut ei vaan osaa, jotkut ei halua. haistele vielä vähän ilmaa että tiedät kummasta on kyse ja päätätte jatkosta sitten.

keskenään, mutta ei se välttämättä lähennä heidän välejään. Itse unohtaisin nuo yökyläilyt ensimmäisenä. Ei ole kenenkään etu saada lapsi paikkaan jonne häntä ei haluta Meillä on tilanne, että mummo on niin täystyöllistetty toisten sisarusten lasten hoitamisesta, että meille ei riitä paljoakaan aikaa. ei tulisi mieleenkään pyytää häneltä varsinaista apua, sillä hänellä on työtä ihan tarpeeksi muutenkin. Ilmeisesti niin paljon että hän ei enää kykene ajattelemaan tilannetta kaikkien kannalta, siis tasapuolisuuden nimissä. Me olemme pyrkineet hakeutumaan hänen seuraansa lapsen kanssa, ilman sen suurempia velvoitteita. Emme siis mene kylään ja yritä itse häipyä vaivihkaa paikalta... vaan vaikkapa pelaamme tai pyydämme hänet mukaan vaikka huvipuistoon. katsotaan miten tämä tästä kehittyy ja kuinka kauan jaksamme. mielestäni olemme kuitenkin edistyneet vähän vaikka edelleen kaikki yhteydenpito tulee meidän suunnasta.

Kamalaa, jos yhteys isovanhempaan on vain sitä, että yritetään kehittää orastavaa hoitosuhdetta.

onko hän vain lapsen kanssa sillä aikaa kun sinä juot yksiksesi kahvia? Eli ovatko kaikki muut tuntemasi aikuiset ensisijaisesti lapsesi kanssa vai teidän aikuisten? Oletatko isovanhemmilta asioita, joita et odota ystäviltäsi?