Lue keskustelun säännöt.
Mikä mussa on vikana.,
18.09.2011 |
kun en kykene parisuhteeseen? Nyt menossa elämäni neljäs pidempi parisuhde ja vielä lapseni isän kanssa, mutta ei tästä mitään tule. Ja ikää 35-vuotta. Arki periaatteessa toimii ja seksi on hyvää, mutta silti tämä on ahdistavaa. Jotenkin mies on tylsä. Ei halua tehdä mitään mun tai meidän kanssa ja samalla valittaa elämänsä tylsyyttä. En enää tiedä olenko minä niin kamala kuin mies väittää vai onko miehellä masennus tms.
Taas ollaan eroamassa ja voin kertoa, ettei pahalta tunnu kuin lapsen kannalta. Mutta silti pelottaa eroaminen. Onko se kuitenkin ainoa oikea vaihtoehto, jos tuntuu, että vanne pään ympäriltä katoaa, kun toinen lähtee vaikka harrastuksiinsa tai reissuun? Välillä on mukavaa yhdessä, mutta välillä todella ahdistavaa.
Kommentit (5)
Olen miettinyt, että minulle ja meille voisi sopia vastaava ratkaisu. Olemme molemmat melko itsekkäitä.
Tuollainenkin ratkaisu kuitenkin mietityttää... Miten sukulaiset teillä ovat suhtautuneet ratkaisuunne? Entä lapset aluksi? Miten vietätte juhlapyhät? Joulut jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se mikään tavalisin ratkaisu ole ja vaikka muiden mielipiteiden ei pitäisi vaikuttaa niin kyllähän ne aina silti vaikuttavat.
Sukulaiset ehkä alkuun ihmettelivät, kuten kaveritkin, mutta nopeasti hekin tähän järjestelyyn tottuivat. Yhdessä mennään aina sukujuhliin ja joulut jne. vietämme yhdessä täällä kotona.
Miehellä on yksiö ja lapset eivät ole siellä oikeastaan kuin käyneet. Lapsetkin suhtautuivat asioihin hyvin. Onhan mies kuitenkin paljon arjessa mukana jne. Paljon asioista juteltiin ja lapsia kuunneltiin niin hyvin on saanut asiat toimimaan ainakin toistaiseksi.
Jos joskus haluan olla vaikka illan rauhassa ja lukea niin vaihdetaan paikkoja. Minä menen sinne yksiöön ja mies tulee tänne lasten kanssa :)
Itse yritin ehdottaa miehelle myös sitä, että muuttaisi omaan asuntoon, mutta emme heti eroaisi (kun hän yhtäkkiä paukautti 11 vuoden yhteiselon jälkeen, että hän ei jaksa enää tätä perhe-elämää). Hän kuitenkin halusi heti erota.
Nyt olen kihloissa uuden miehen kanssa emmekä ole muuttamassa yhteen vielä pitkään aikaan, vaikka meille on tulossa yhteinen lapsikin. Tämä ratkaisu toimii meillä ja kumpikin saa omaa tilaa + emme heti rynnistä uusperhe-elämään, koska siitä voisi tulla helposti ristiriitoja (kummallakin lapsia aikaisemmasta liitosta).
Vaikka ympäristö joskus suhtautuu miten suhtautuu (kyllä meillekin tätä asumisjärjestelyä, vauvan tuloa ym. päivitellään jatkuvasti), niin tehkää kuitenkin niin, miten oma sydän sanoo. Tsemppiä ap!
Olen tässä katsellut päivän asuntoja, niin vuokra- kuin omistusasuntojakin ja ahdistaa. Ei mun tuloilla kovin hääviä kämppää saa. Meillä siis mies jäisi tähän yhteiseen taloon. Mietinkin miten raha-asiat sit menis, jos yhdessä oltais, mut erillään asuttais... Myynkö miehelle asunnonpuolikkaani vai onko meillä edelleen yhteinen koti, joka on kuitenkin oikeasti vain miehen koti. En tosin vielä ole järjestelyä miehelle edes ehdottanut. Epäilen, että ei suostu :(
Jos tästä ero tulee ja joskus taas suosta noustaan, niin en minäkään kyllä ihan helposti kenenkään kanssa enää yhteen muuta. En itseni enkä lapseni parasta ajatellen.
Oma parisuhteeni voi hyvin, mutta emme ole kyllä mikään tyypillinen pariskunta. Asuimme yhdessä 10 vuotta jonka jälkeen muutimme erillemme. Lähinnä sen takia, että kaipaan enemmän omaa tilaa.
Olin alunperin suunnittelemassa eroa, kun mikään ei oikein enää toiminut joten päätimme kokeilla saisimmeko vähän etäisyyttä tilanteeseen asumuserolla. Ja oikeastaan kaikki osa-alueet parantuivat nopeasti. Mies on täällä paljon päivisin lasten kanssa puuhailemassa. Joskus jää yöksikin. Ja en tiedä, sellainen alkukipinä löytyi uudestaan kun piti sopia että tulisiko hän katsomaan vaikka illalla leffaa tms. :)