Voisitko olla suhteessa jonkun kanssa, joka inhoaisi esimerkiksi musiikkimakuasi?
Tuli näin monen mielestä varmaan merkityksettömistä pikkuasioista mieleen, että voisitko kuvitella aloittavasi parisuhteen jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka olisi muuten aivan loistava tyyppi, mutta ei pitäisi lainkaan esimerkiksi samanlaisesta musiikista tai elokuvista tai tv-sarjoista kuin sinä ja toisi myös mielipiteensä asiasta selvästi esille, niin että et oikein koskaan voi kuunnella tai katsoa mitään pitämääsi silloin kun hän on paikalla ilman että hän on nyrpeänä asiasta.
Tai sama päinvastoin. Tai sitten niin että ette kumpikaan pidä toistenne mausta yllämainituissa asioissa, vaikka asiat muuten ovat välillänne hyvin ja sovitte yhteen luonteidenne yms puolesta.
Kommentit (10)
Ei mun puoliso voi sietää suurinta osaa mun kuluttamasta viihteestä enkä itse ole erityisen kiinnostunut death metallista. Meillä kuitenkin on keskinäistä kunnioitusta ja kummallekin löytyy tilaa ja aikaa kuluttaa omaa viihdettään. Ei mollata toisen makua puolin eikä toisin. Sellaista en kestäisi.
Voisin. Jos toinen tykkää kuunnella kuoromusiikkia niin siitä vain kunhan minun ei tarvitse sitä kuunnella.
En missään tapauksessa. Toisen musiikkimaku on erittäin tärkeä asia. Kaikista samoista jutuista ei tarvitse pitää, mutta riittävästi pitää olla yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Kyllä pystyn hankin toisen teeveen ja katson mitä haluun, ja hän katsoo mitä hän haluu helpoo.😃😃
Ei yhteinen musiikkimaku kovin korkealla puolisonvalinnan kriteereissä ole. Toki on mukavaa, että nykyisellä puolisolla on samanlainen musiikkimaku.
Minä olen varmaan kammottava musana#si, jäänyt ilmeisesti teini-iästä päälle myös identiteetin rakentaminen populaarimusan kautta? Kuuntelemaani musiikkia saa vapaasti inhota, mutta ongelma on se, että minua juurikin häiritsee toisten ihmisten mielestäni huono musamaku.
Pyrin usein mahd. nopeasti selvittämään toisen musamaun ja menetän mielenkiinnon välittömästi, jos toinen kuuntelee pas#kaa musaa - siis minun mielestäni.
Tämä koskee myös ystävyyssuhteita osittain - ajattelen heti ettemme ole samalla levelillä, jos musamaut täysin erilaiset.
Hassua oikeastaan, olen siis jo 50.
Helposti!
Ehkä voisi jopa oppia jotain puolin toisin, kunhan turhasta genrepelleilystä pääsee, vaikka kuinka en tykkäis jostain.
Mun vanhemmat inhos toistensa musa makua ja riitelivät jatkuvasti. Etenkin kun olivat vähän ottaneet ja sitten musaa teki mieli kuunnella. Meni nyrkkitappeluiksi välillä ja putkareissuiksi. En muista, että olisivat koskaan edes leffaa tai sarjaa yhdessä katsoneet.
Nuoruudessa joskus sanoin kavereille, että tulevalla miehellä tulee olla samanlainen musan maku kuin mulla. Ne nauro mulle ja mua harmitti. Kerrankin jostain avauduin ja sain paskaset naurut päin naamaa. He vaan ei pitäneet aihetta tärkeenä.
Nyt kolkytvuotta myöhemmin totean, että mulla ja miehellä on paljon yhtäläisyyksiä musiikkimaun kanssa ja kumpikin on utelias moneen suuntaan. Ollaan käyty keikoilla ristiin rastiin ja nautittu seurasta ja musiikista. Eikä kertaakaan tapeltu.
Ei onnistuisi. Kuuluu perusasioihin, joiden pitää toimia suhteessa.