Missä ihmeen ammateissa te olette jotka viihdytte loistavasti?

keskussairaalassa.

Erikoistu tosiaan johonkin, mikä sinua ap kiinnostaa! Itse olen tehnyt yleislääketieteen ja psykiatrian el-tutkinnot ja kyllä kannatti. Psykiatrialla työ on mielekästä, haastavaa ja kiinnostavaa. Kannatti vaihta tk:sta, siellä en olisi jaksanut työn raskauden takia. Toisaalta raskasta tämäkin on, mutta viihdyn silti tosi hyvin.

Tykkään työkavereistani hirveästi, meillä on tosi hauskaa yhdessä. Ja oppilaat ovat kivoja. En osaa kuvitella työtä, johon tämän vaihtaisin. Itse asiassa juuri juttelimme töissä, että jos saisimme lottovoiton, emme varmaan sittenkään töitä lopettaisi.

Mutta siis, viihdyn siinä määrin, että aina on kiva lähteä uuteen työvuoroon, koen työn mielekkääksi ja tunne olevani omalla alalla. Kyllä minä nautin myös vapaapäivistä ja lomista -työ ja perhe ovat minulle toisiaan täydentävä pari.



Niin ja olen ammatiltani lähihoitaja, työskentelen vanhusten hoivakodissa, jossa asuu ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevia ikääntyneitä. Suurin osa on muistisairaita, lisäksi muutama aivohalvaus-"potilas".

Joka päivä on kiva mennä töihin. Kivat työkaverit ja aina erillainen päivä. Missä muussa työssä sinua joustaan iloisesti vatsaan ja halataan kun tulet töihin.:) Monesti minulta kysytty että miks et vaihda alaa kun palkka on huono ja arvostus vielä surkeampi,Kyllähän se välillä harmittaa, mutta en voi kuvitellakkaan työskenteleväni muualla. Erikoistuminen kiinnostaisi sillä olen työskennellyt lähes koko ajan erityisryhmässä. Rankkaa mutta palkitsevaa. Monista perheistä ja lapsista tulee läheisiä.

Pienehkössä lehdessä, pienehköllä paikkakunnalla. Meillä ei ole teematoimituksia, vaan joudun haastattelemaan ihmisiä laidasta laitaan ja tekemään juttuja paikallispolitiikasta pesäpalloon. Työni on vaihtelevaa ja mukavaa. PIdän erityisesti siitä, ettei tarvise viettää koko työviikkoa saman pöydän ääressä, vaan pääsen tien päälle ihmisiä tapaamaan. Viime viikolla tuli eräänäkin päivänä työajoa 165 kilometriä, mikä on toimittajan kaltaiselle konttorirotalle aivan ihanaa vaihtelua:)

Ja yleensä joka viikko tulee jotain tällaista hieman erilaista, mistä taas piristyy.

Mulla se vaikuttaa, että ne aiheet vaihtuu viikosta toiseen, ja koskaan ei ole samaa jurraamista, vaikka se työ, kirjoittaminen, tietty onkin samaa. Mutta aiheet vaihtuvat. Rakastan työtäni!

Viihdyn ihan hyvin enkä keksi muutakaan mitä voisin tehdä.

Töitä riittää, mutta ehdin siltikin lapsetkin hoitamaan siinä sivussa :) Tai työt lasten ohella :)

Nyt vain näyttää siltä että täysin pakko lähteä ulkopuoliselle töihin. Joten saa nähdä miten sitten viihtyy.

En olis ikinä uskonut, että tämä homma vie mennessään..ehdin jo kouluttautua ihan muualle ja nyt tosiaan näyttää siltä, että koulutuksesta on hyötyä, mutta kirpasee niin hemmetisti laittaa lapset pk:hon ja jättää isäntä yksin hommiin...:(

olen työhönikin tosi tyytyväinen. Olen töissä aikuiskoulutuksen parissa, hallinnon puolella. Tosi mielenkiintoinen ja vaihteleva työnkuva, jonka sisltöön itse myös paljon vaikutan. Tapaan päivittäinen kivoja ja fiksuja ihmisiä ja teen heidän kanssa yhteistyötä. Pystyn itse rukkaaamnaan työaikoja ja pitämään lomani silloin kun haluan.

On hienoa, kun ponnistelee ja saa jonkun uuden ongelman ratkaistua. Ja siitä maksetaankin mukavasti.

Meille kuuluu siis esh:n ja pth:n päivystys sekä meillä on 3 paikkainen valvonta.



Voin sanoa, että viihdyn työssäni loistavasti. Mutta en sitä harrastukseksi voi sanoa, kyllä se on raakaa työtä. Eikä koskaan ole sellaista oloa, etteikö lomaa malttaisi pitää.



Niin ja teen 3-vuorotyötä.

Ja rakastan työtäni ;)

Sopivassa suhteessa Suomessa toimistotyötä ja ulkomaan komennuksia.

Ja rakastan työtäni! Opiskelijat on aivan mahtavia, tunnelma tunneilla vapautunut ja välitön, enkä usko, että monessakaan aineessa pääsee keskustelemaan sen tason asioista kuin uskonnossa: elämän tarkoituksesta, etiikan kysymyksistä jne. On hienoa, että heillä on tilaa pohtia näitä asioita omakohtaisesti!



Toki työssä viihtyvyyteen liittyy myös se, että päivät ovat yleensä lyhyitä ja lomat pitkiä. Jää aikaa tuntien suunnittelulle (nautin myös itsenäisestä työskentelystä) ja perheelle, mikä on tärkeintä! Lasten päivät hoidossa ovat lyhyitä tai vähintäänkin kohtuullisia.



En keksi yhtäkään ammattia, jossa viihtyisin paremmin tai jota voisin edes itselleni kuvitella :)

Kyllä maltan ihan hyvin pitää lomia ja vapaita viikonloppuja. Työ on epävarmaa (myös toimeentulo), vaikeaa ja ahdistavaakin, mutta erittäin antoisaa, jännittävää ja riemukasta.

Perheessä lisäkseni taiteilijamies ja kolme lasta.

17 vuotta työuraa takana ja vielä ei ole kahta samanlaista päivää tullut vastaan. Tässä työssä on haastetta ja joustavuutta, töitä voi tehdä missä vain, tapaa mahtavia ihmisiä, saa toteuttaa monipuolisia luovia proggiksia ja matkustella paljon ympäri maailmaa. Työnantajia ei ole joka nurkan takana tarjolla ja ala on pieni, mutta onneksi on toistaiseksi töitä riittänyt, tosin on takana joitakin työttömyysjaksojakin mutta ne olen käyttänyt lisäopintoihin. Joka päivä on edelleen erittäin mukava mennä töihin enkä voisi kuvitella itselleni mitään muuta ammattia.

Jahah, kai se on sitten asennekysymys.

Ap

pelkkä asenne riitä. Työn pitää olla mielekästä ja sopivan haasteellista. Jotain uuttakin on hyvä välillä tulla mukaan.

Hyvä ja miellyttävä työympäristö hyvine työtovereineen vaikuttaa paljon. Myös asiakaskunnalla, jos sellainen on, on suuri merkitys työn mielekkyyden kannalta.

Mutta silti - omalla asenteella on suuri merkitys. Niin omaan kuin työkavereidenkin työviihtyvyyteen, asiakkaista puhumattakaan.

Työskentelen elokuva- ja televisioalalla ja rakastan työtäni. Ikinä ei ole samanlaista päivää ja pääsee näkemään ja kokemaan sellaista mitä muuten ei koskaan pääsisi. Välillä tulee mieleen, että "tällaisestako mulle maksetaan palkkaa" kun saa tehdä jotain aivan hassua ja hulvatonta :)

Ei ole kellokorttia ja työaika on nykyisessä työssäni erittäin liukuva. (tämä tosin vaihtelee siitä mikä tuotanto on käynnissä).



En kuitenkaan suosittele alaani, muille kun pk-seudulla tai Tampereella asuville, sillä työllisyys on mitä on. Vakioduunista voi vain haaveilla ja kilpailu on kovaa.

toisaalta en ihmettele että täällä on monta kirjastonhoitajaa, jotka viihtyy työssään. Meillä on naapurissa iso kirjasto ja siellähän niitä hoitajia on pilvin pimein. Nykyisin kun sekä lainaus että palautus on ulkoistettu automaateille ja kirjastossa on koneet joista toivotaan asiakkaiden katsovan itse jos jotakin kirjaa etsivät..niin eipä noilla hoitajilla oikeen mitään muuta tekemistä näytä olevan kun istua tietokoneen ääressä surffailemassa netissä. Se on sinänsä siinä mielessä erikoista että saman kaupungin muilta työntekijöiltä on jyrkästi kielletty netin käyttö työaikana.

toisaalta en ihmettele että täällä on monta kirjastonhoitajaa, jotka viihtyy työssään. Nykyisin kun sekä lainaus että palautus on ulkoistettu automaateille niin eipä noilla hoitajilla oikeen mitään muuta tekemistä näytä olevan kun istua tietokoneen ääressä surffailemassa

Jos joku tuommoista päivät pitkät tekee ja kehuu viihtyvänsä niin mikäpä siinä mutta itse en viihtyisi. Omassa työpäivässä pitää olla sisältöä ja onneksi onkin (olen nrolla 46 kirjoittanut) sillä tylsistyisin tekemisen puutteeseen.