Missä ihmeen ammateissa te olette jotka viihdytte loistavasti?

Jos joku tuommoista päivät pitkät tekee ja kehuu viihtyvänsä niin mikäpä siinä mutta itse en viihtyisi. Omassa työpäivässä pitää olla sisältöä ja onneksi onkin (olen nrolla 46 kirjoittanut) sillä tylsistyisin tekemisen puutteeseen.

Kaikista hirveintä olisi joutua töihin jonnekin missä ei olisi mitään tehtävää. Päivystää vaan päivät pitkät kaiken varalta. Pää siinä hajoaisi.

Työ sisältää vähän väliä iltavuoroa ja paljon typerää byrokratiaa ja muuta säätöä, josta en tykkää (esim. siitä, että nuorisotilojen aukioloaikoja supistetaan juuri silloin, kun nuorilla on koulusta lomaa - ihan älyvapaata, vaikken itse varsinaisesti nuorisotilalla työskentelekään), ja itsensä tosi nuorekkaiksi kuvittelevia eläkeikää lähestyviä ihmisiä, jotka tekevät niitä käytännön päätöksiä sen suhteen, mitä nuorisoalalla oikeasti tehdään, ja kysymättä nuorilta. Eli onhan tässä huonotkin puolensa, mutta sitten ne hyvät puolet kyllä ylittää nämä huonot puolet mennen tullen.



Nykypäivänäkin, vaikka "kaikki" nuoret on heitteillä ja täysiä huligaaneja, useimmilla nuorista on loistava järjen juoksu ja paljon ajatuksia, intoa ja halua tehdä monenlaista ja vaikuttaa asioihin. He haluavat kokea uusia ja erilaisia asioita ja pienellä kannustuksella he ovat valmiita lähtemään mukaan monenlaiseen toimintaan, ymmärtävät etteivät asiat tipu taivaasta valmiina vaan niiden eteen pitää tehdäkin jotain. Samaan aikaan näistä samoista nuorista löytyy se lapsekkuus, jonka vallassa kiivetään kauppakeskuksen katolle ja pidetään sitä tosi hyvänä ajatuksena, tai ajellaan pyörätiellä holtittomasti ilman, että ohikulkijat tulevat mieleenkään. Työpäivistä tekee vaihtelevia juuri se, kun ei tiedä, onko Pekka tänään se fiksu ja kypsä nuori mies, vai ehkäpä sittenkin se lapsellisesti kiukkutteleva teini-ikäinen :)

Hirveintä olisi joutua töihin jonnekin missä ei olisi mitään tehtävää. Päivystää vaan päivät pitkät kaiken varalta. Pää siinä hajoaisi.

Olen ollut tehtaalla valvomassa, että linja pyörii. Käytännössä katkoja tuli harvoin. Arvaa vaan oliko tylsää...

Tykkään työstäni lasten parissa. Toki on useinkin rankkaa mutta myös hyvin antoisaa. Joka päivä saa nauraa, leikkiä ja eläytyä lasten maailmaan. Raskaimmaksi tässä työssä koen ehkä sen, että työtä tehdään niin täysin omalla persoonalla, työpäivien jälkeen on sellainen kaikkensa antanut olo. Mutta suurimmaksi osaksi ihanaa työtä, vaikka en ihan harrastukseksi kutsuisikaan:)

yliopistolla.

Aina uusia haasteita, uusia ihmisiä ja uudet vuodenajat.

Viihdyn työssäni ja työpaikassani, mutta kyllä silti tuntuu ihan työltä ja haluan pitää lomani;)

Siis olen kyllä mut ei tärkeetä. Rakastan työtäni, maisemasuunittelua, opetusta, mullassa möyrimistä jne.

yllättäen kukaan juristi ei ole vastannut tähän;))