Jättäisitkö työsi, jos se olisi taloudellisesti mahdollista?

sellaista ratkaisua.

21 ei ole hairstorella tuskin heidän palveluihin on eduskunnassa puututtu :) Tai palveluita ulkoistettu

Aikaisemmin en ehkä olisi jättänyt työtäni, vaikka siihen olisi ollut taloudellinen mahdollisuus, mutta nyt jättäisin saman tien. Työni on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut kiinnostavasta ja innostavasta painostavaksi ja stressaavaksi ja parin vuoden takainen laki- ja organisaatiomuutos vain pahensi tilannetta. Jos voisin jättää työni, voisin keskittyä kotiin, vapaaehtoistyöhön ja perheestä ja itsestäni huolehtimiseen. Mutta tarvitsisin tosiaankin sen lottovoiton, että voisin työni jättää, joten pakko vain unohtaa haaveilut ja koittaa jaksaa...

Enkä ole päivääkään katunut. Elin aikamoisessa oravanpyörässä, vaikka pidinkin työstäni paljon. Oli ihanaa olla kotona alle kouluikäisten lasten kanssa koko kesä! Viihdyn kotona niin hyvin, etten haluaisi täältä mihinkään. Olen ajatellut perustaa oman yrityksen, jonka avulla voisin jatkaa kotona oloa ja ansaita hiukan.



Kannustan kaikkia tällaisesta irtiotosta haaveilevia tekemään sen ratkaisun, mikäli siihen on taloudelliset mahdollisuudet. :)

ja jotain irtiottoa tuleekin kun kuopuskin on muutaman vuoden päästä käynyt koulunsa ja meidän elatusvelvollisuus päättyy kun lapset on omillaan. Säästöjä on jo reilusti ja vielä muutamassa vuodessa ehtii tulla lisää, joten päämäärä on, mutta tosiaan, tällä hetkellä ei mitenkän mahdollista.

myös? Tuntuu vain, että tämä on aina nasien etuoikeus ja miehen velvolllisuus on käydä töissä hamaan tappiin asti...?

ja tekisin hoitotyötä vapaaehtoistoimintana. Olen tykännyt työstäni, mutta kaikki on niin kiristetty viimeiseen tappiin, että työtä ei voi enää tehdä kunnolla ja se ahdistaa.

lapset ovat jo koulussa, eivät tarvitse minua kotona päivällä, siivouksesta ym. kotitöistä en pidä. Voisin jatkaa osa-aikatyössä pitempäänkin, nyt 6h päivä viimeistä vuotta. Hoitovapailla olin ja rahat riitti, mutta lähinnä lasten takia, itse en siitä erityisesti nauttinut. Työssä tunnen itseni tarpeelliseksi ja työkaverit ovat mukavia. Juuri muita kavereita minulla ei tällä paikkakunnalla olekaan.

mutta meillä käytännössä miehellä on se loistokas ura ja halu myöskin jatkuvasti edetä sillä! En ikinä usko, että pääsisin samaan tulotasoon kuin mieheni (yli viisinkertaiset tulon minuun nähden, vaikken itsekään ole mitenkään alipalkattu).

Meillä tämä ajatus ei edes lähde minusta itsestäni, vaan mies on tätä ehdottanut. Kun oikeasti ne meikäläisen rahat on meidän taloudessa lähinnä taskurahoja, mutta silti työ vie minusta kaikki mehut. Minun tapauksessani mikään työajan lyhennys ei ole vaihtoehto. Eli jos irtioton haluan, niin sitten on pakko jättää nykyinen työpaikka. Kuten alussa kirjoitin, ei tarkoitukseni olisi jättäytyä pelkäksi kotiäidiksi, vaan ehkäpä kouluttautua vähän lisää tai toiselle alalle tms. Mutta samalla pystyisin antamaan enemmän aikaa lapsille ja ottaa mieheltä vastaavasti harteilta arjen vastuuta (lastenhoitoa, lasten kuskaamista, kotitöitä). Tällä hetkellä nuo on hoidettu aikalailla tasan.

ap

myös? Tuntuu vain, että tämä on aina nasien etuoikeus ja miehen velvolllisuus on käydä töissä hamaan tappiin asti...?

Meillä on lapset vaativassa koulussa, jonne heidät kuskata ja osallistua paljon koulunkäyntiin.



Lisäksi on harrastusrumba, vanha talo, kesämökki ja vanha koira.



Töitä olisi ympärivuorokautisesti ihan ilman tätä omaa työtäni.



Mutta mies perusti juuri firman, joten meidän perhe elelee nyt näillä minun tienesteilläni.

myös? Tuntuu vain, että tämä on aina nasien etuoikeus ja miehen velvolllisuus on käydä töissä hamaan tappiin asti...?

Tottakai, ollaan suunniteltukin että jossain vaiheessa realisoidaan omaisuus (tai miehellähän sitä omaisuutta on, mulla vaan cashia) ja heittäydyttäs surffipummeiksi... kivempaahan se yhdessä olisi. Meillä siis ei huollettavia, että eri tilanne kuin täällä useimmilla.