Voiko hautajaisiin jotenkin valmistautua henkisesti? Pelkkä ajatuskin puistattaa...

Isäni hautajaisista on aikaa alle puoli vuotta.

Siihen tohottamiseen(kukat/vaatteet) jne saa kyllä suunnattua huomiotansa hyvinkin mutta siellä tilaisuudessa se ei enää auta,ja miksi pitäisikään?

Hautajaisissa itketään jos siltä tuntuu ja sitten se on ohi.

sitä tilannetta ei kannata yrittää hallita, koska se on koko suruprosessin tärkeä osa.

Minusta parempi mennä tilanteessa mukana, antaa surun näkyä ja tuntua, koska sitä et pysty peittelemään. Hautajaiset on sellainen konkreettinen juttu, mistä sitten se surutyö oikeastaan alkaa vasta.



Mummon hautajaiset oli 4 vuotta sitten, koko aamun oli tosi paha olo, vatsaa väänsi ja kävelin vain ympyrää suunnilleen. Hautajaisissa itkin kuin vesiputous, muistotilaisuus oli ihan kamalaa sekin kun serkku luki laatimani puheen lastenlasten puolesta.. ihan kamalaa..



Veljeni haudattiin 3 vuotta sitten ja vaikkei sekään yllätyksenä tullut, veljen ystävien suru oli jotenkin järkyttävän suurta. Tuntui ahdistavalta katsoa, kun aikuiset miehetkin itkivät lohduttomasti. Ei, ei siihen voi valmistautua mitenkään.

eli mitä enemmän on kuolemaan kohdannut, sitä paremmin sen jaksaa. Nykytrendi piilottaa kuolema vaikuttaa siihen, että ihmiset eivät kestä hautajaisia ja ajatuskin puistattaa.