Lue keskustelun säännöt.
Millä oikeudella ADHD-lapsi terrorisoi muita?
16.09.2011 |
Tyttären luokalla on poika, joka kiusaa muita, kiroilee jatkuvasti ja jokaisella tunnilla häiritsee muiden työrauhaa merkittävästi.
Kaikki tämä pitää sallia, sillä pojalla on diagnoosi. Vähintään kiusaamiseen on tultava loppu. Jos ei hyvällä, niin kyllä minä keinot keksin.
Tälläinen ADHD lapsien paapominen ja kaiken salliminen vie sympatiat kaikilta diagnoosia huutavilta vanhemmilta.
Kommentit (69)
Ei tietenkään kenelläkään, diagnoosilla tai ilman, ole oikeus kiusata muita. Ei se kuitenkaan sen lapsen vika ole, jos hän ei pysty käyttäytymistään hillitsemään. On koulun vastuulla järjestää olot niin, että toisilla on turvallinen olo ja opiskelurauha. Sitä teidän täytyy vaatia, eikä "adhd-lapsen kuriin laittamista". Ja vaatikaakin vaatimasta päästyänne. Koululle on hankala juttu, että täytyisi järjestää erityisopetus tai henkilökohtainen avustaja vaikealle lapselle, mutta jos se on tarpeen MUIDEN vuoksi, se on järjestettävä.
Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla.
apPerheessäni on as-poika (18 vuotias) ja adhd- poika, 8v. adhd- diagnoosi on tuore, kesällä saatu. Tokihan tiedän pojan ongelmat, tiedän miten vaativa hän on, olenhan elänyt hänen kanssaan jo 8 vuotta! Hän on vaativa kotonakin, ja hänen vuokseen en esim voi tehdä täyttä työpäivää, vaan minun on oltava käytettävissa aamuisin (se aika ennen kouluun lähtöä) ja koulun päätyttyä aina siihen asti että hän menee nukkumaan, joskus myöhäänkin. Vastuun olen todella kantanut, ja silti tiedän että kaltaisesi tuomitsevat hänen käytöksensä, vaativat "paremmille" oppilailleen työrauhaa ja mitälie...
Viimeksi tällä viikolla olen ollut kouluun yhteydessä että pidettäisiin palaveria, jotta saataisiin pojalle avustaja, johon hänellä on oikeus lääkärinlausunnon perusteella. Tiedän että poikani vaatii opettajaltaankin paljon, onneksi opettaja ei ole missään vaiheessa asiaan hermostunut, vaan etsinyt kanssamme keinoja pojan auttamiseksi.
Pojan paikka ei ole pienryhmässä, koska täällä pienryhmissä on lähinnä vain oppimisvaikeuksisia, ja poikamme on testien mukaan hyvin monessa asiassa vuosia ikäisiään edellä. Hän vaan ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei olla hiljaa, ei istua paikallaan...En odota että koulu yksin keksii keinot lapseni auttamiseksi, mutta mitäköhän sinä, AP tarkoitat tällä viimeisellä "vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla"?
pidä se äpäräsi sitten kotona muita kiusaamasta. Vie vaikka lopetettavaksi, ihan sama. Tai lääkitse niin, että pysyy aisoissa. IHan sama mulle, kunhan ei häiritse mun elämääni.
Olen niin kyllästynyt kaltaisiisi "voi nääs nääs kun meidän piltti on niin lahjakas, mutta sitä vaan huvittaa hyppiä seinille koko ajan eikä me voida sille mitään"-vanhempiin.
Ajakaa vaikka autolla seinään.
Ihan sanattomaksi vetää. Uskomatonta ettei riitä tajua siihen että toisten aivot ovat erilaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sanonpa vielä senkin, että olen aineenope ja ainakaan meillä ei puhuttu mitään adhd:stä ja muista käytöshäiriöistä opiskeluaikana. Ei mitään!
Kaiken olen joutunut itse opiskelemaan myöhemmin.
Ja sille äidille, jolla on adhd-lapsi ja jonka mielestä lapsella on oikeus olla tavallisessa luokassa jne: sitä on todella hankala toteuttaa, vaikka olisi kuinka rautainen ammattilainen! Kun ei siihen lapseen juuri mikään pure ja keinot ovat yleensä sellaisia, että niitä on todella hankala toteuttaa koko luokan kanssa. Jos äidin pitää kotona toistaa samaa asiaa satoja kertoja, niin niin ei vaan voi toimia koulussa!!! EI ONNISTU!!
"pitää hänet siirtää pois kiusaamasta muita."
Kotona vanhemmat laittavatkin lapsen välittömästi omaan huoneeseen. Lapsi ei ulkoile yksin, ja lapsen käytökseen puututaan heti. Mutta miten koulussa? Pitäisikö vanhemman olla jatkuvasti oppitunnilla viikosta toiseen puuttumassa? Vai kenellä on vastuu? Vanhempina olemme ehdottaneet erityiskoulua, erityisluokkaa, avustajaa jne, mutta integrointi on käytäntönä nykyisin ja avustajiin ei taas ole resursseja. Kotiopetukseen ottamistakin on ehdotettu, mutta asiantuntijat ovat tätä vastaan. Opettaja taas ei toivo vanhempien jatkuvaa läsnäoloa oppitunneille.
opekokemuksella olen todennut seuraavaa (enkä ole yksin havaintojeni kanssa): suurin osa ns adhd-lapsista on lapsia joiden vanhemmat eivät ole läsnä. Toisten vanhemmat ovat jatkuvasti töissä ja harrastuksissaan, ns. yläluokkaisemmat. Toisen ryhmän muodostavat alkoholi/ja/tai mielenterveysongelmaiset. Vain pieni osa häirikkölasten perheistä on niitä, joissa lapsille on aikaa, rajoja ja rakkautta. Toki näitäkin on. - ope (nyt erityispuolella)
Usein lääketieteellinen diagnoosi onkin lapsella jotakin ihan muuta, lapsi oireilee kodin tilannetta tms. Ei se lääkityksellä siitä paremmaksi muutu, refleksejä ja tunnemaailmaa vaan turrutetaan tasapaksummaksi, mutta ei se itse lapsen ongelmaan auta tai ole mikään ratkaisu.
Meillä Suomessa kaikkien pitää olla niin tasapaksuja, minkäänlaisia tunnekuohuja ei yksinkertaisesti hyväksytä. Jos et ole ruodussa, sut lääkitään hiljaiseksi. Sama vanhusten hoidossa, sama jo lasten kohdalla.
Hulluutta.
EI OLE, KOSKA SIELLÄ LAPSET LAITETAAN PIENESTÄ PITÄEN TOTTELEMAAN SEKÄ KUNNIOITTAMAAN AIKUISIA!
Siinä kasvatusvinkki: opettakaa lapsenne tottelemaan, niin ei tarvi miettiä diagnooseja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti tuo lapsi saa sopivat lääkkeet..
En enää edes jaksa alkaa vääntämään teidän kanssanne lasten väärästä lääkitsemisestä (ts. kun ei ole hengenvaarasta kysymys - ja itse diagnoosikin voi olla monissa tapauksissa vähintäänkin kyseenalainen!), mutta ääneen ihmettelen, että ettekö te ihmisparat ymmärrä, että lääkitys sisältää aina myös sivu- ja haittavaikutuksia terveyteen? Sillä voi myös olla sellaisia pitkäaikaishaittavaikutuksia, joista emme ole vielä tänäpäivänä tietoisia. Kuka on niin yksinkertainen, että asettaa OMAN LAPSENSA tälle kaikelle alttiiksi? Lääkäritkään eivät ole Jumalia, eivät hekään tiedä kaikkea ja iso osa heistä on lääkefirmojen taskussa saaden erilaisia etuuksia lääkemyynnin vauhdittamisesta. Ette te tajua. Ei voi mitään! =(
ottaa sulta huostaan. Ja sut pistää jonkun lääkitsemättömän psykopaatin käsiteltäväksi, kun "eihän nyt sitä väkivaltaista pikku perkelettä voi lääkitä, kun siitähän voi tulla vaikka paha mieli" Hyi saatana kun sylettää kaltaisesi, mutta itsehän kannat perheeseesi kohdistuvan VIHAN.
Nyt kannattaa jättää se viinukkapullo hetkeksi syrjään, myös ne napit.
Mua ei vois kuule vähempää kiinnostaa sun vihas tai vihaamatta jättämises; ihan sama mulle. Sinä et minkään sosiaalisen kontrollin pelotteella laita mua tekemään mitään mikä on potentiaalisesti vahingollista mun lapselle. Capish?!
"Vain pieni osa häirikkölasten perheistä on niitä, joissa lapsille on aikaa, rajoja ja rakkautta. Toki näitäkin on. - ope (nyt erityispuolella)"
Ikävä sana tuo häirikkölapsi :(
Miten "häirikkölapsi" määritellään? Eikö diagnoosi merkitse mitään? Onko aspergerin syndrooman omaava lapsi häirikkölapsi? Entä kehitysvammainen? Autisti? Laaja-alaisesti kehitysviiveinen? Dysfaattinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vain pieni osa häirikkölasten perheistä on niitä, joissa lapsille on aikaa, rajoja ja rakkautta. Toki näitäkin on. - ope (nyt erityispuolella)" Ikävä sana tuo häirikkölapsi :( Miten "häirikkölapsi" määritellään? Eikö diagnoosi merkitse mitään? Onko aspergerin syndrooman omaava lapsi häirikkölapsi? Entä kehitysvammainen? Autisti? Laaja-alaisesti kehitysviiveinen? Dysfaattinen?
Jokainen edellä mainitsemistasi on muita häiritessään "häirikkölapsi", kuten on jokainen "normaalilapsikin", joka häiritsee käytöksellään muita.
Häiriköintiä ei tietenkään ole esimerkiksi pieni levottomuus kyläpaikan kahvipöydässä, mutta jokainen todellinen häiritsevästi käyttäytyvä on häirikkö.
"Usein lääketieteellinen diagnoosi onkin lapsella jotakin ihan muuta, lapsi oireilee kodin tilannetta tms."
Entä se synnytyksessä tullut hapenpuute? Sillä ei ole merkitystä? Pelkkä kotitilanne ja kasvatus määrittää lapsen käyttäytymistä?
Ajatteletko samoin cp-vammankin kohdalla? Lapsi vain oireilee kodin tilannetta? Synnytyksessä tullella hapenpuutteella ei väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onkohan Afrikassa paljon KESKITTYMISKYVYTTÖMIÄ HÄIRITSIJÖITÄ KOULULUOKISSA?? EI OLE, KOSKA SIELLÄ LAPSET LAITETAAN PIENESTÄ PITÄEN TOTTELEMAAN SEKÄ KUNNIOITTAMAAN AIKUISIA!"
Afrikassa kouluun päästään, ei mennä. Oppivelvollisuutta ei pääsääntöisesti ole. Vammaisia lapsia ei (yleensä) kuntouteta. Ei ole tietoa, taitoa eikä resursseja. Moni tavallinenkin, älykäs, lahjakas, hyvinkäyttäytyvä lapsi jää ilman koulutusta, koska vanhemmilla ei ole varaa laittaa lasta kouluun tai lasta tarvitaan hoitamaan pienempiä sisaruksia tai auttamaan peltotöissä.
Ei tarvitse mennä kovin montaa vuosikymmentä taaksepäin, kun Suomessakin erityislapsi vapautettiin oppivelvollisuudesta. Jos lapselle diagnosoitiin esim. kehitysvamma tai autismi, sanottiin usein samalla, että on turhaa laittaa kouluun. Ennen ei ollut erikseen mitään ADHD, dysfasia, oppimisvaikeus, asperger jne diagnooseja. Vanhat diagnoosit olivat "tyhmä", "mykkä" ja "hullu". Nykyisin onneksi ymmärretään paljon enemmän ja osataan kuntouttaa hyvällä menestyksellä neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia. Moni ongelma on kuitenkin ratkaistavissa ja korjattavissa aikuisikään mennessä.
ns. adhd-lasten vanhemmat vois muuten joskus tulla kouluille opettajiksi. Tai vaikka avustajiksi. Sitten varmaan aukeaisi silmät siitä, minkä takia ns. normilasten vanhemmat ei halua teidän kullanmuruja samaan luokkaan.
- koululla jo vuodesta -90
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen perheen ja lapsen jolla on se diagnoosi ja ne kaikki muut joita se em. oppilas kiusaa.
Tyttäreni luokalla on lapsi joka häiritsee joka päivä opetusta ja satuttaa muita oppilaita. oma lapseni pelkää tätä lasta koska hän on niin arvaamaton.
Tässä joitain esimerkkejä häiriköinnistä.
Tämä lapsi on kaatanut pulpetin tunnilla
lyönyt opettajaa.
Lyönyt lastani naamaan
Kiroilee päivittäin,joskus saattaa huudella koko tunnin ajan kirosanoja.
Hakkaa pulpettia koko tunnin ajan ettei kukaan saisi keskityttyä tehtäviin.
Huutaa ja riehuu sekä yrittää vahingoittaa opettajaa tai muita oppilaita niin paljon,että hänet täytyy poistaa luokasta
Kun ei muuta voi huutaa suoraa huutoa käytävässä saaden koko luokan pois tolalataan.
Piilottaa liikunta tunnilla välineet jottei kukaan voisi urheilla jos hän ei halua.
Ja niin edelleen...... lista on loputon.
MItä arvelette kuka tai ketkä siinä kärsivät eniten?
Koko luokan koulunkäynti kärsii tästä yhdestä raivokkaasta lapsesta.
Ja sitäkö pitäisi sietää vuosia???
Nyt on jo kolme vuotta opiskelua takana ja homma jatkuu yhtä hulluna kuin aiemminkin.
"vanhemmat vois muuten joskus tulla kouluille opettajiksi. Tai vaikka avustajiksi. Sitten varmaan aukeaisi silmät siitä, minkä takia ns. normilasten vanhemmat ei halua teidän kullanmuruja samaan luokkaan."
Voi kuule, ei sinne koululle tarvitse mennä, jotta tuon ymmärtäisi. Sen ymmärtää kyllä jo ennen koulun alkuakin. Mutta ymmärtävätkö koulun henkilökunta ja toisten lasten vanhemmat, miten vaikeaa on saada lapsi erityiskouluun/erityisluokalle kun tätä järjestelmää puretaan ja kaikki lapset pyritään integroimaan tavalliselle luokalle oli siihen edellytyksiä tai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppivelvollisuun ja oikeus meillä on, joten kouluun on lapsen mentävä. Helppo on syyttää vanhempia kun eivät "etänä" pysty vilkasta lastaan valvomaan. Koulun tapa hoitaa ongelmat kyvyttömyyttään on vanhempien syyllistäminen ja uhkailu minun kokemukseni mukaan. Sama metodi näyttää esiityvän joillakin tällä foorumilla.
Jos lapsi on diagnosoitu pitäisi paikka erityiluokalle olla mahdollinen. Ei erityislapsella sielläkään välttämättä helppoa ole, mutta opettajat ovat varmasti tilanteet osaavia ja huolehtivat koko luokan hyvinvoinnista. Ongelmatilanteisiin tartutaan, hoidetaan asiat kuntoon ja jatketaan opiskelua. Ei tarvitse enään vanhemman omatunto pohjalla asioida opettajien kanssa eikä toistuvasti tulla uhkailujen saattelemana hakemaan lasta koulusta kesken päivää. Jos koulunkäynti onnistuu, tukee se elämää koulun ulkopuolellakin.
Ja opettajille jotka täällä itkevät kohtaloaan ja haukkuvat erityislasten vanhempia voin sanoa että, keskustelkaa ongelmistanne työnantajanne kanssa. Viran voi myös aina luovuttaa ammattilaiselle, jos ei itse kykene.
"Niin tässä asiassa on aina kaksi puolta. Sen perheen ja lapsen jolla on se diagnoosi ja ne kaikki muut joita se em. oppilas kiusaa. Tyttäreni luokalla on lapsi joka häiritsee joka päivä opetusta ja satuttaa muita oppilaita. oma lapseni pelkää tätä lasta koska hän on niin arvaamaton"
Totta. Siksi tilanne pitäisi ratkaista kaikkien osapuolien kannalta parhaalla tavalla. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen paikka ei ole tavallisessa luokassa, mikäli opettaja ei kykene tarjoamaan riittävästi tukea oppilaalle ja takaamaan työrauhaa kaikille (ja tähän ei yleensä opettaja ymmärrettävästi kykene, kun luokassa on yhteensä noin 20 oppilasta ja opettaakin pitäisi).
Voisitteko varovasti tunnustella (syyttelemättä) erityislapsen vanhempien mielipidettä lapsen luokkasijoituksen suhteen? Erityislapsen vanhemmat ovat voimattomia koulun "virkamieskoneistoa" vastaan yksin. He tarvitsevat opettajan ja muiden vanhempien apua saadakseen lapselleen riittävän tuen (siirtämisen erityisopetukseen/erityisluokkaan/erityiskouluun/avustajan hankkimiseen). Päivän sana on integrointi normaaliluokkaan. Tämä ei ole kaikkien mielestä hyvä juttu. Osa opettajista on vastaan, osa erityislasten vanhemmista on vastaan, osa tavallisten lasten vanhemmista on vastaan, mutta raha sanelee, ei lasten etu.
Uskon, että koulu suhtautuisi vakavammin lapsen tuen tarpeisiin, jos vaatijoina olisi muitakin kuin erityislapsen vanhemmat. Jos paikalla olisi vaikkapa erityislapsen vanhempien lisäksi opettaja ja luokkatovereiden vanhempia, jotka yhdessä toisivat esille tukitoimien riittämättömyyden erityislasta syyllistämättä, ja vaatisivat koulua miettimään uudelleen, mikä olisi oikea tapa järjestää tukitoimenpiteet/erityislapsen opetus.
On 6-vuotias. Lääkäri on sitä mieltä että lääkitystä ei vielä aloiteta vaikka muut äidistä lähtien on ihan toista mieltä, muilla tarkoitan psykologia ja muita aikuisia ihmisiä jotka on häntä tarkkailleet.
No, itse en voi sietää poikaa. Toisaalta ymmärrän että se ei ole paha itseessään, mutta silti suorastaan vituttaa kun jo näenkin pojan. Eihän se usko mitään, puolminuttia ja taas on pahoja tekemässä tai kiellettyjä asioita.
Oma ratkaisu on ollut se että mä en enää pyydä heitä kylään ja omia lapsia mä en sen pikkupirun lähelle vie. Ei mun lapsetkaan halua sitä kylään tai mennä niille kylään tai ylipäätään leikkiä sen pojan kanssa, eikä tarttekaan.
Lääkityksestä sen verran että olen kuitenkin ymmärtänyt niin että se on aika tehokas, jos ottaa lääkkeitä niin voi elää suht rauhallisena ja jopa onnellisena ihmisenä.
19 tavallista lasta. Nämä kaksi vievät kaiket resurssit, kiusaavat, hakkaavat, meluavat.
Näistä kahdesta ei tule silti tuottavia yhteiskunnan jäseniä, vaikka kaikki resurssit heihin käytetään. Nämä 19 tulevat hommaamaan ammatin ja tekevät töitä ja ovat yhteiskunnalle tuottavia.
Ketä siellä luokassa oikeastaan pitäisi tukea? Ja pikkuhiljaa alkaa ymmärrys loppua siihen tukemiseen kun vuosi vuoden jälkeen näkee tätä, että kaikki pyörii näiden muutaman erityisoppilaan ympärillä ja tavallisten lasten pitää pärjätä ilman tukea. Mutta heistä pitäisi tulla niitä veronmaksajia, jotka maksaa sitten näiden erityislasten asumistuet ja sossumaksut ja eläkkeet.
opekokemuksella olen todennut seuraavaa (enkä ole yksin havaintojeni kanssa): suurin osa ns adhd-lapsista on lapsia joiden vanhemmat eivät ole läsnä. Toisten vanhemmat ovat jatkuvasti töissä ja harrastuksissaan, ns. yläluokkaisemmat. Toisen ryhmän muodostavat alkoholi/ja/tai mielenterveysongelmaiset.
Vain pieni osa häirikkölasten perheistä on niitä, joissa lapsille on aikaa, rajoja ja rakkautta. Toki näitäkin on.
- ope (nyt erityispuolella)
Omat kokemukseni ovat aivan erilaisia. En todellakaan voi yleistää ADHD oppilaita johonkin tiettyyn perheeseen tyypillisesti sopivaksi.
Terv. toinen ope, joka opiskelee tällähetkellä erityisluokanopettajaksi
ja hämmästyttävän paljon näitä tapauksia tulee sellaisista perheistä, missä vanhemmat ei paskaakaan välitä lapsistaan. Tämä ehkä johtuu siitä, että ADHD on periytyvää. Lapsia sikiää ja samassa perheessä on monta tällaista. Niiden perään ei katsota, ei pidetä rajoja. Voisi sanoa, että on kuin katsoisi villieläinlaumaa, missä isä ja äiti on ihan yhtä hukassa.
opekokemuksella olen todennut seuraavaa (enkä ole yksin havaintojeni kanssa): suurin osa ns adhd-lapsista on lapsia joiden vanhemmat eivät ole läsnä. Toisten vanhemmat ovat jatkuvasti töissä ja harrastuksissaan, ns. yläluokkaisemmat. Toisen ryhmän muodostavat alkoholi/ja/tai mielenterveysongelmaiset.
Vain pieni osa häirikkölasten perheistä on niitä, joissa lapsille on aikaa, rajoja ja rakkautta. Toki näitäkin on.
- ope (nyt erityispuolella)
Omat kokemukseni ovat aivan erilaisia. En todellakaan voi yleistää ADHD oppilaita johonkin tiettyyn perheeseen tyypillisesti sopivaksi.
Terv. toinen ope, joka opiskelee tällähetkellä erityisluokanopettajaksi
Kiusaaminen on asia, jota ei tule missään tilanteessa tai mittakaavassa hyväksyä. Jos lapsesi on niin kovapäinen, että mikään ei tepsi, pitää hänet siirtää pois kiusaamasta muita.
Kiusaaminen - oli se ruumiillista tai henkistä - rajoittaa aina toisen yksilön koskemattomuutta. Mikäli lapsi tähän syyllistyy, pitää antaa rangaistuksia tai eristää ryhmästä niin kauan kunnes toisen ihmisen oikeudet toteutuvat. Se millaiset rangaistukset ja kasvatusmenetelmät auttavat ja tepsivät parhaiten on tapauskohtaista.