Millä oikeudella ADHD-lapsi terrorisoi muita?

mutta mitä voivat vanhemmat tehdä, jos kunta ei tarjoa avustajaa tällaiselle lapselle.



Ap:n kannattaisi kohdistaa agressionsa rehtoriin ja kunnan päättäjiin ja vaatia sitä kautta avustajaa tälle pojalle. Uskon, että vanhemmat ovat jo yritäneet kaikkensa.

ADHD lasta ja tule sitten kertomaan kuinka sait hänet kuriin ja nuhteeseen.

Ei tietenkään kenelläkään, diagnoosilla tai ilman, ole oikeus kiusata muita. Ei se kuitenkaan sen lapsen vika ole, jos hän ei pysty käyttäytymistään hillitsemään. On koulun vastuulla järjestää olot niin, että toisilla on turvallinen olo ja opiskelurauha. Sitä teidän täytyy vaatia, eikä "adhd-lapsen kuriin laittamista". Ja vaatikaakin vaatimasta päästyänne. Koululle on hankala juttu, että täytyisi järjestää erityisopetus tai henkilökohtainen avustaja vaikealle lapselle, mutta jos se on tarpeen MUIDEN vuoksi, se on järjestettävä.

Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla. ap

Perheessäni on as-poika (18 vuotias) ja adhd- poika, 8v. adhd- diagnoosi on tuore, kesällä saatu. Tokihan tiedän pojan ongelmat, tiedän miten vaativa hän on, olenhan elänyt hänen kanssaan jo 8 vuotta! Hän on vaativa kotonakin, ja hänen vuokseen en esim voi tehdä täyttä työpäivää, vaan minun on oltava käytettävissa aamuisin (se aika ennen kouluun lähtöä) ja koulun päätyttyä aina siihen asti että hän menee nukkumaan, joskus myöhäänkin. Vastuun olen todella kantanut, ja silti tiedän että kaltaisesi tuomitsevat hänen käytöksensä, vaativat "paremmille" oppilailleen työrauhaa ja mitälie... Viimeksi tällä viikolla olen ollut kouluun yhteydessä että pidettäisiin palaveria, jotta saataisiin pojalle avustaja, johon hänellä on oikeus lääkärinlausunnon perusteella. Tiedän että poikani vaatii opettajaltaankin paljon, onneksi opettaja ei ole missään vaiheessa asiaan hermostunut, vaan etsinyt kanssamme keinoja pojan auttamiseksi. Pojan paikka ei ole pienryhmässä, koska täällä pienryhmissä on lähinnä vain oppimisvaikeuksisia, ja poikamme on testien mukaan hyvin monessa asiassa vuosia ikäisiään edellä. Hän vaan ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei olla hiljaa, ei istua paikallaan... En odota että koulu yksin keksii keinot lapseni auttamiseksi, mutta mitäköhän sinä, AP tarkoitat tällä viimeisellä "vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla"?

Ja viimeisellä lauseella tarkoitan ihan sitä mitä siinä lukee.

Sinulla ja minulla vanhempana on velvollisuus hoitaa lapsemme kasvatus siten, että hän ei esimerkiksi kiusaa muita.

Jos minä vaadin "paremmalle oppilaalleni" oikeutta käydä koulua ilman, että muutenkin häiritsevästi käyttäytyvät lapset kiusaavat häntä, niin sinä ilmeisesti vaadit tälle omalle erityislapsellesi oikeutta kävellä kaikkien muiden yli pelkän diagnoosin perusteella?

ap

adhd- lapsen ongelma on mm se, että hän tarvitsee toistoja, toistoja, toistoja, paljon! Toki huonoon käytökseen pitää puuttua. Mutta diagnoosi osaltaan selittää sen, miksi hän ei osaa itseään hillitä, tai käyttäytyy tietyllä tavalla. JA vaatii oppiakseen paljon enemmän koin ns normaali lapsi. Ja kappas, nämä ns normaalit lapset kyllä osaavat vetää siitä narusta, mistä saadaan toinen hermostumaan. Tämän ryhmän lapset tulevat helposti kiusatuksi koulussa...

Minusta olisi edelleen todella kiva tietää MITEN MINÄ HOIDAN LAPSENI KASVATUKSEN KUVAAMALLASI TAVALLA???????? JA anteeksi isot kirjaimet, puskista on helppo huudella, kun ei asiaa oikeasti tiedä, eikä ole koskaan joutunut tekemisiin oikeasti haastavan lapsen/ nuoren kanssa. On todella helppo osoittaa syyttävällä sormella heti kotia, ja kasvatusta. Sen lisäksi että istun vuosittain lukuisissa palavereissa, vaadin lapselleni hänelle kuuluvaa apua, juoksen lääkäreissä, hoidan lääkitykset, hoidan muut käytännön asiat ja olen sovittanut työni niin että olen lapseni tukena kun hän ei ole koulussa... minun ilmeisesti pitäisi vielä istua koulussakin vahtimassa ettei hän ole missään tekemisissä ikäistensä kanssa?? siltä varaltä että hän kiusaa tai tulee kiusatuksi?

hmmm... oletkohan nyt ihan järjissäsi?

Ei tietenkään kenelläkään, diagnoosilla tai ilman, ole oikeus kiusata muita. Ei se kuitenkaan sen lapsen vika ole, jos hän ei pysty käyttäytymistään hillitsemään. On koulun vastuulla järjestää olot niin, että toisilla on turvallinen olo ja opiskelurauha. Sitä teidän täytyy vaatia, eikä "adhd-lapsen kuriin laittamista". Ja vaatikaakin vaatimasta päästyänne. Koululle on hankala juttu, että täytyisi järjestää erityisopetus tai henkilökohtainen avustaja vaikealle lapselle, mutta jos se on tarpeen MUIDEN vuoksi, se on järjestettävä.

Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla. ap

Perheessäni on as-poika (18 vuotias) ja adhd- poika, 8v. adhd- diagnoosi on tuore, kesällä saatu. Tokihan tiedän pojan ongelmat, tiedän miten vaativa hän on, olenhan elänyt hänen kanssaan jo 8 vuotta! Hän on vaativa kotonakin, ja hänen vuokseen en esim voi tehdä täyttä työpäivää, vaan minun on oltava käytettävissa aamuisin (se aika ennen kouluun lähtöä) ja koulun päätyttyä aina siihen asti että hän menee nukkumaan, joskus myöhäänkin. Vastuun olen todella kantanut, ja silti tiedän että kaltaisesi tuomitsevat hänen käytöksensä, vaativat "paremmille" oppilailleen työrauhaa ja mitälie... Viimeksi tällä viikolla olen ollut kouluun yhteydessä että pidettäisiin palaveria, jotta saataisiin pojalle avustaja, johon hänellä on oikeus lääkärinlausunnon perusteella. Tiedän että poikani vaatii opettajaltaankin paljon, onneksi opettaja ei ole missään vaiheessa asiaan hermostunut, vaan etsinyt kanssamme keinoja pojan auttamiseksi. Pojan paikka ei ole pienryhmässä, koska täällä pienryhmissä on lähinnä vain oppimisvaikeuksisia, ja poikamme on testien mukaan hyvin monessa asiassa vuosia ikäisiään edellä. Hän vaan ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei olla hiljaa, ei istua paikallaan... En odota että koulu yksin keksii keinot lapseni auttamiseksi, mutta mitäköhän sinä, AP tarkoitat tällä viimeisellä "vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla"?

Ja viimeisellä lauseella tarkoitan ihan sitä mitä siinä lukee. Sinulla ja minulla vanhempana on velvollisuus hoitaa lapsemme kasvatus siten, että hän ei esimerkiksi kiusaa muita. Jos minä vaadin "paremmalle oppilaalleni" oikeutta käydä koulua ilman, että muutenkin häiritsevästi käyttäytyvät lapset kiusaavat häntä, niin sinä ilmeisesti vaadit tälle omalle erityislapsellesi oikeutta kävellä kaikkien muiden yli pelkän diagnoosin perusteella? ap

adhd- lapsen ongelma on mm se, että hän tarvitsee toistoja, toistoja, toistoja, paljon! Toki huonoon käytökseen pitää puuttua. Mutta diagnoosi osaltaan selittää sen, miksi hän ei osaa itseään hillitä, tai käyttäytyy tietyllä tavalla. JA vaatii oppiakseen paljon enemmän koin ns normaali lapsi. Ja kappas, nämä ns normaalit lapset kyllä osaavat vetää siitä narusta, mistä saadaan toinen hermostumaan. Tämän ryhmän lapset tulevat helposti kiusatuksi koulussa... Minusta olisi edelleen todella kiva tietää MITEN MINÄ HOIDAN LAPSENI KASVATUKSEN KUVAAMALLASI TAVALLA???????? JA anteeksi isot kirjaimet, puskista on helppo huudella, kun ei asiaa oikeasti tiedä, eikä ole koskaan joutunut tekemisiin oikeasti haastavan lapsen/ nuoren kanssa. On todella helppo osoittaa syyttävällä sormella heti kotia, ja kasvatusta. Sen lisäksi että istun vuosittain lukuisissa palavereissa, vaadin lapselleni hänelle kuuluvaa apua, juoksen lääkäreissä, hoidan lääkitykset, hoidan muut käytännön asiat ja olen sovittanut työni niin että olen lapseni tukena kun hän ei ole koulussa... minun ilmeisesti pitäisi vielä istua koulussakin vahtimassa ettei hän ole missään tekemisissä ikäistensä kanssa?? siltä varaltä että hän kiusaa tai tulee kiusatuksi? hmmm... oletkohan nyt ihan järjissäsi?

Samalla tavalla sinä huutelet puskista minulle, että minun pitää hyväksyä tyttäreni kokema koulukiussaminen siksi, että kiusaajalla on diagnoosi?

Osaatko itse katsoa asioita meidän muidenkin kannalta?

"Aina syytetään koulua. Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla. ap" Ei vanhempi voi olla vastuussa siitä, miten lapsi käyttäytyy koulussa, sillä vanhempi ei ole koulussa. Eikä vanhempi ole vastuussa lapsen vammaisuudesta/sairaudesta/erityisvaikeudesta. Koulun velvollisuus on tarjota opiskelupaikka myös erityisoppilaalle. Erityisluokat ja erityiskoulut takaisin! Erityisoppilaiden integrointi normaaliin luokkaan lopetettava.

Että koulun pitäisi kasvattaa lapset, joille vanhemmat eivät kykene antamaan minkäänlaisia elämän eväitä? Jos minun lapseni kiusaavat koulukavereitaan, aivan varmasti kannan kasvattajana vastuuni tapahtumasta enkä sysää sitä kenellekkään muulle. ap

Anteeksi nyt vaan ap mutta sä olet ihan tavattoman tyhmä.

että adhd-lapselle saadaan asianmukainen oppimisympäristö, ettei muut tule häirityksi. Täysin hedelmätöntä syytellä kotia, vanhempia ym. En siis ole tuon edellisen kommentin kirjoittaja, sivullisena näen asian näin.

Ei tietenkään kenelläkään, diagnoosilla tai ilman, ole oikeus kiusata muita. Ei se kuitenkaan sen lapsen vika ole, jos hän ei pysty käyttäytymistään hillitsemään. On koulun vastuulla järjestää olot niin, että toisilla on turvallinen olo ja opiskelurauha. Sitä teidän täytyy vaatia, eikä "adhd-lapsen kuriin laittamista". Ja vaatikaakin vaatimasta päästyänne. Koululle on hankala juttu, että täytyisi järjestää erityisopetus tai henkilökohtainen avustaja vaikealle lapselle, mutta jos se on tarpeen MUIDEN vuoksi, se on järjestettävä.

Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla. ap

Perheessäni on as-poika (18 vuotias) ja adhd- poika, 8v. adhd- diagnoosi on tuore, kesällä saatu. Tokihan tiedän pojan ongelmat, tiedän miten vaativa hän on, olenhan elänyt hänen kanssaan jo 8 vuotta! Hän on vaativa kotonakin, ja hänen vuokseen en esim voi tehdä täyttä työpäivää, vaan minun on oltava käytettävissa aamuisin (se aika ennen kouluun lähtöä) ja koulun päätyttyä aina siihen asti että hän menee nukkumaan, joskus myöhäänkin. Vastuun olen todella kantanut, ja silti tiedän että kaltaisesi tuomitsevat hänen käytöksensä, vaativat "paremmille" oppilailleen työrauhaa ja mitälie... Viimeksi tällä viikolla olen ollut kouluun yhteydessä että pidettäisiin palaveria, jotta saataisiin pojalle avustaja, johon hänellä on oikeus lääkärinlausunnon perusteella. Tiedän että poikani vaatii opettajaltaankin paljon, onneksi opettaja ei ole missään vaiheessa asiaan hermostunut, vaan etsinyt kanssamme keinoja pojan auttamiseksi. Pojan paikka ei ole pienryhmässä, koska täällä pienryhmissä on lähinnä vain oppimisvaikeuksisia, ja poikamme on testien mukaan hyvin monessa asiassa vuosia ikäisiään edellä. Hän vaan ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei olla hiljaa, ei istua paikallaan... En odota että koulu yksin keksii keinot lapseni auttamiseksi, mutta mitäköhän sinä, AP tarkoitat tällä viimeisellä "vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla"?

Ja viimeisellä lauseella tarkoitan ihan sitä mitä siinä lukee. Sinulla ja minulla vanhempana on velvollisuus hoitaa lapsemme kasvatus siten, että hän ei esimerkiksi kiusaa muita. Jos minä vaadin "paremmalle oppilaalleni" oikeutta käydä koulua ilman, että muutenkin häiritsevästi käyttäytyvät lapset kiusaavat häntä, niin sinä ilmeisesti vaadit tälle omalle erityislapsellesi oikeutta kävellä kaikkien muiden yli pelkän diagnoosin perusteella? ap

adhd- lapsen ongelma on mm se, että hän tarvitsee toistoja, toistoja, toistoja, paljon! Toki huonoon käytökseen pitää puuttua. Mutta diagnoosi osaltaan selittää sen, miksi hän ei osaa itseään hillitä, tai käyttäytyy tietyllä tavalla. JA vaatii oppiakseen paljon enemmän koin ns normaali lapsi. Ja kappas, nämä ns normaalit lapset kyllä osaavat vetää siitä narusta, mistä saadaan toinen hermostumaan. Tämän ryhmän lapset tulevat helposti kiusatuksi koulussa... Minusta olisi edelleen todella kiva tietää MITEN MINÄ HOIDAN LAPSENI KASVATUKSEN KUVAAMALLASI TAVALLA???????? JA anteeksi isot kirjaimet, puskista on helppo huudella, kun ei asiaa oikeasti tiedä, eikä ole koskaan joutunut tekemisiin oikeasti haastavan lapsen/ nuoren kanssa. On todella helppo osoittaa syyttävällä sormella heti kotia, ja kasvatusta. Sen lisäksi että istun vuosittain lukuisissa palavereissa, vaadin lapselleni hänelle kuuluvaa apua, juoksen lääkäreissä, hoidan lääkitykset, hoidan muut käytännön asiat ja olen sovittanut työni niin että olen lapseni tukena kun hän ei ole koulussa... minun ilmeisesti pitäisi vielä istua koulussakin vahtimassa ettei hän ole missään tekemisissä ikäistensä kanssa?? siltä varaltä että hän kiusaa tai tulee kiusatuksi? hmmm... oletkohan nyt ihan järjissäsi?

Samalla tavalla sinä huutelet puskista minulle, että minun pitää hyväksyä tyttäreni kokema koulukiussaminen siksi, että kiusaajalla on diagnoosi?

Osaatko itse katsoa asioita meidän muidenkin kannalta?

ja hän saa nyt kaiken tuen, mitä koulun on mahdollista antaa, ja mihin hän on diagnoosillaan oikeutettu: 2 h erityisopetusta viikossa ja luokassa resurssiopettaja 4 h viikossa. Ja se resurssiope on siis koko luokkaa varten, ei vain tätä yhtä tapausta varten.



Joten lopun aikaa hän sitten terrorisoi luokkaa, ellei ope käytä leijonanosaa huomiostaan vain häneen.



Reiluako?



t. kehyskunta

Kuinka paljon vietät aikaa poikasi kanssa? Aivan kahdestaan?

Minun huonosti käyttäytyvällä pojallani epäillään samaa (ADHD) eikä ole todellakaan mikään päänsilityksen paikka! Minä en kuitenkaan pysty tekemään tällä hetkellä yhtään mitään asialle- olen puhunut pojan kanssa käytöksestä, siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Kuuroille korville menee! Onneksi olemme saaneet ajan lääkärille...

En tunne yhtäkään vanhempaa, joka sallisi lapsensa huonon käytöksen diagnoosin vuoksi. Uskon, että suurimmalle osalle vanhempia ADHD-lapsi on suuri, raskas taakka juuri siksi ettei käytökselle voi ulkopuolinen juuri mitään!

Onko muiden kiusaaminen yksi ADHD:n oireista?

Ei tietenkään kenelläkään, diagnoosilla tai ilman, ole oikeus kiusata muita. Ei se kuitenkaan sen lapsen vika ole, jos hän ei pysty käyttäytymistään hillitsemään. On koulun vastuulla järjestää olot niin, että toisilla on turvallinen olo ja opiskelurauha. Sitä teidän täytyy vaatia, eikä "adhd-lapsen kuriin laittamista". Ja vaatikaakin vaatimasta päästyänne. Koululle on hankala juttu, että täytyisi järjestää erityisopetus tai henkilökohtainen avustaja vaikealle lapselle, mutta jos se on tarpeen MUIDEN vuoksi, se on järjestettävä.

Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla. ap

Perheessäni on as-poika (18 vuotias) ja adhd- poika, 8v. adhd- diagnoosi on tuore, kesällä saatu. Tokihan tiedän pojan ongelmat, tiedän miten vaativa hän on, olenhan elänyt hänen kanssaan jo 8 vuotta! Hän on vaativa kotonakin, ja hänen vuokseen en esim voi tehdä täyttä työpäivää, vaan minun on oltava käytettävissa aamuisin (se aika ennen kouluun lähtöä) ja koulun päätyttyä aina siihen asti että hän menee nukkumaan, joskus myöhäänkin. Vastuun olen todella kantanut, ja silti tiedän että kaltaisesi tuomitsevat hänen käytöksensä, vaativat "paremmille" oppilailleen työrauhaa ja mitälie... Viimeksi tällä viikolla olen ollut kouluun yhteydessä että pidettäisiin palaveria, jotta saataisiin pojalle avustaja, johon hänellä on oikeus lääkärinlausunnon perusteella. Tiedän että poikani vaatii opettajaltaankin paljon, onneksi opettaja ei ole missään vaiheessa asiaan hermostunut, vaan etsinyt kanssamme keinoja pojan auttamiseksi. Pojan paikka ei ole pienryhmässä, koska täällä pienryhmissä on lähinnä vain oppimisvaikeuksisia, ja poikamme on testien mukaan hyvin monessa asiassa vuosia ikäisiään edellä. Hän vaan ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei olla hiljaa, ei istua paikallaan... En odota että koulu yksin keksii keinot lapseni auttamiseksi, mutta mitäköhän sinä, AP tarkoitat tällä viimeisellä "vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla"?

Ja viimeisellä lauseella tarkoitan ihan sitä mitä siinä lukee. Sinulla ja minulla vanhempana on velvollisuus hoitaa lapsemme kasvatus siten, että hän ei esimerkiksi kiusaa muita. Jos minä vaadin "paremmalle oppilaalleni" oikeutta käydä koulua ilman, että muutenkin häiritsevästi käyttäytyvät lapset kiusaavat häntä, niin sinä ilmeisesti vaadit tälle omalle erityislapsellesi oikeutta kävellä kaikkien muiden yli pelkän diagnoosin perusteella? ap

adhd- lapsen ongelma on mm se, että hän tarvitsee toistoja, toistoja, toistoja, paljon! Toki huonoon käytökseen pitää puuttua. Mutta diagnoosi osaltaan selittää sen, miksi hän ei osaa itseään hillitä, tai käyttäytyy tietyllä tavalla. JA vaatii oppiakseen paljon enemmän koin ns normaali lapsi. Ja kappas, nämä ns normaalit lapset kyllä osaavat vetää siitä narusta, mistä saadaan toinen hermostumaan. Tämän ryhmän lapset tulevat helposti kiusatuksi koulussa... Minusta olisi edelleen todella kiva tietää MITEN MINÄ HOIDAN LAPSENI KASVATUKSEN KUVAAMALLASI TAVALLA???????? JA anteeksi isot kirjaimet, puskista on helppo huudella, kun ei asiaa oikeasti tiedä, eikä ole koskaan joutunut tekemisiin oikeasti haastavan lapsen/ nuoren kanssa. On todella helppo osoittaa syyttävällä sormella heti kotia, ja kasvatusta. Sen lisäksi että istun vuosittain lukuisissa palavereissa, vaadin lapselleni hänelle kuuluvaa apua, juoksen lääkäreissä, hoidan lääkitykset, hoidan muut käytännön asiat ja olen sovittanut työni niin että olen lapseni tukena kun hän ei ole koulussa... minun ilmeisesti pitäisi vielä istua koulussakin vahtimassa ettei hän ole missään tekemisissä ikäistensä kanssa?? siltä varaltä että hän kiusaa tai tulee kiusatuksi? hmmm... oletkohan nyt ihan järjissäsi?

Samalla tavalla sinä huutelet puskista minulle, että minun pitää hyväksyä tyttäreni kokema koulukiussaminen siksi, että kiusaajalla on diagnoosi?

Osaatko itse katsoa asioita meidän muidenkin kannalta?

Kuten jo aiemmin sanoin, huonoon käytökseen pitää puuttua! Ja kusaamista ei pidä hyväksyä, ei erityislapsen eikä muidenkaan kohdalla. Mutta sinä osoitat kovin syyttävällä sormella vain kotiin päin. Minä en lapsilleni näitä ongelmia pyytänyt, niin kovin paljon helpommalla me kakki pääsisimme, jos he olisivat ns normaaleita lapsia. Kaikkeni kuitenkin teen, että heistä saataisiin yhteiskuntakelposia. Samalla tiedostaen, että esim adhd- lapsen kohdalla on todella suuri riski johonkin aivan muuhun...

Ja edelleen siis korostan (koska sinulta ilmeisesti meni aiemmissa vastauksissani ohi) että huonoon käytökseen pitää puuttua. MUTTA vastuu siitä mitä koulussa tapahtuu ei ole yksin vanhemmilla. Kyllä minullakin on oikeus luottaa siihen, että lapseni on turvassa koulussa. Ilman että minun on mentävä hänen mukanaan kouluun ja istuttava vieressä vahtimassa (koska vastuu on vanhemmilla?).

Toivottavasti tuo lapsi saa sopivat lääkkeet..

En enää edes jaksa alkaa vääntämään teidän kanssanne lasten väärästä lääkitsemisestä (ts. kun ei ole hengenvaarasta kysymys - ja itse diagnoosikin voi olla monissa tapauksissa vähintäänkin kyseenalainen!), mutta ääneen ihmettelen, että ettekö te ihmisparat ymmärrä, että lääkitys sisältää aina myös sivu- ja haittavaikutuksia terveyteen? Sillä voi myös olla sellaisia pitkäaikaishaittavaikutuksia, joista emme ole vielä tänäpäivänä tietoisia. Kuka on niin yksinkertainen, että asettaa OMAN LAPSENSA tälle kaikelle alttiiksi?

Lääkäritkään eivät ole Jumalia, eivät hekään tiedä kaikkea ja iso osa heistä on lääkefirmojen taskussa saaden erilaisia etuuksia lääkemyynnin vauhdittamisesta.

Ette te tajua. Ei voi mitään!

=(

usein nämä adhs-lasten vanhemmat ovat kovin kiireisiä ja ura menee lasten edelle; ainakin ajallisesti.



Lapset purkavat sitten huomiontarvettaan koululuokassa ja repivät huomiota vaikka sitten opettajalta tai muilta oppilailta.

Diagnooseista en tiedä, mutta omalla luokallani oli ala-asteella todella levotonta. Luokallamme oli muutama todella häirikkö poika. Kyllä ne terrorisoi muiden oppimista ja itsestäni tuntuu, etten muista noilta parilta vuodelta juuri mitään muuta kuin tunnilla häiriköinnin.



Kaikki aika meni opettajilla luokkarauhan ylläpitämiseen.....ja opetusta ei sitten juuri ollutkaan.

Kuten jo aiemmin sanoin, huonoon käytökseen pitää puuttua! Ja kusaamista ei pidä hyväksyä, ei erityislapsen eikä muidenkaan kohdalla. Mutta sinä osoitat kovin syyttävällä sormella vain kotiin päin. Minä en lapsilleni näitä ongelmia pyytänyt, niin kovin paljon helpommalla me kakki pääsisimme, jos he olisivat ns normaaleita lapsia. Kaikkeni kuitenkin teen, että heistä saataisiin yhteiskuntakelposia. Samalla tiedostaen, että esim adhd- lapsen kohdalla on todella suuri riski johonkin aivan muuhun... Ja edelleen siis korostan (koska sinulta ilmeisesti meni aiemmissa vastauksissani ohi) että huonoon käytökseen pitää puuttua. MUTTA vastuu siitä mitä koulussa tapahtuu ei ole yksin vanhemmilla. Kyllä minullakin on oikeus luottaa siihen, että lapseni on turvassa koulussa. Ilman että minun on mentävä hänen mukanaan kouluun ja istuttava vieressä vahtimassa (koska vastuu on vanhemmilla?).

sysätään vastuuta usein vain koululle. Riippumatta siitä, onko lapsella diagnoosia vai ei.

Sinä tuskin olet vanhempana vastapuolella tässä meidän koulun tapauksessa, mutta ADHD-lapsenkaan vanhempi ei voi syyttää koulua siitä, että hänen lapsensa kiusaa muita.

Koululla ei ole paljoa resursseja puuttua kiusaamiseen, mikäli vanhemmat eivät kanna vastuuta omasta kasvattajan roolistaan, vaan vetäytyvät aina ja kaikessa lapsen diagnoosin taakse.

Levottomuuden olen vielä näiltä erityislapsilta ymmärtänyt. Ajattelen, että se kuuluu "taudin kuvaan". Ymmärrän, että vanhemmat eivät voi kitkeä sitä kasvattamalla pois lapsestaan. Edelleenkään en kuitenkaan hyväksy sitä, että nämä levottomat oppilaat häiritsevät muiden työskentelyrauhaa koulussa jatkuvasti. Siitä en kuitenkaan voi syyttää vanhempia tai lapsia. Vika siihen löytyy nykyisestä koulusysteemistä ja liian tiukoista budjeteista. Ymmärrän, että tämä nykyinen systeemi ei takaa ADHD lapsellekaan parasta mahdollista oppimisympäristöä ja -tuloksia.

Kiusaamiseen on kuitenkin varmasti olemassa myös muita syitä, kuin pelkkä ADHD. Näistä tulisi vanhempien kantaa oma vastuunsa riippumatta siitä onko lapsella diagnoosia vai ei.

ap

Toivottavasti tuo lapsi saa sopivat lääkkeet..

En enää edes jaksa alkaa vääntämään teidän kanssanne lasten väärästä lääkitsemisestä (ts. kun ei ole hengenvaarasta kysymys - ja itse diagnoosikin voi olla monissa tapauksissa vähintäänkin kyseenalainen!), mutta ääneen ihmettelen, että ettekö te ihmisparat ymmärrä, että lääkitys sisältää aina myös sivu- ja haittavaikutuksia terveyteen? Sillä voi myös olla sellaisia pitkäaikaishaittavaikutuksia, joista emme ole vielä tänäpäivänä tietoisia. Kuka on niin yksinkertainen, että asettaa OMAN LAPSENSA tälle kaikelle alttiiksi?

Lääkäritkään eivät ole Jumalia, eivät hekään tiedä kaikkea ja iso osa heistä on lääkefirmojen taskussa saaden erilaisia etuuksia lääkemyynnin vauhdittamisesta.

Ette te tajua. Ei voi mitään!

=(

Joskus pitäisi vain vanhemmankin ajatella muidenkin etua, eikä vain omaansa. Itse olen opena nähnyt, miten toimiva lääkitys voi tehdä levottomasta häiriköstä kiitettäviä numeroita saavan mukavan tyypin.

Itse olen sitä mieltä, että jos lapsi sopeutuu elämäänsä ilman lääkkeitä, ja oppii toimintaterapiassa ym hallitsemaan käytöstään, niin lääkkeitä ei pidä käyttää. Mutta jos mikään muu ei auta, niin sitten ne lääkkeet. Ihan turha väittää, ettei mitään voi, jos ei edes yritä.

nyt on viesteissä lähinnä kouluun liittyvät ongelmat, miten vapaa-aika?

jos lapsi on pihapiirinsä vanhin,käy aina muihin lapsiin fyysisesti kiinni, jos hänen tavallaan ei asioita tehdä..taitava selittämään ja syyttämään muita, mm. kuristanut kahta lasta hupusta vetämällä, nostanut hiuksista ilmaan niin, että päänahka on vielä kaksi päivää tilanteen jälkeen kipeänä,estänyt kotiin tuloa jne. ja äidin selitys on, että on adhd, ja kehityksessä omalta tasoltaan muutaman vuoden jälessä.. ei saa mitään rajoja lapselle, karkailee, ei pysy hallinnassa oikein millään tavalla... ja äiti ei mielestäni edes rajoja yritä asetella, selittää vaan diagnoosia, joka ei minusta oikeita silti koskaan fyysiseen väkivallan käyttöön...

Milläpä siihen pystyy ulkopuolinen puuttumaan?? toisinaan tyttö on kuitenkin myös ihan rakastettava, ainakin jos on meillä valvonnan alla leikkimässä..

Ei tietenkään kenelläkään, diagnoosilla tai ilman, ole oikeus kiusata muita. Ei se kuitenkaan sen lapsen vika ole, jos hän ei pysty käyttäytymistään hillitsemään. On koulun vastuulla järjestää olot niin, että toisilla on turvallinen olo ja opiskelurauha. Sitä teidän täytyy vaatia, eikä "adhd-lapsen kuriin laittamista". Ja vaatikaakin vaatimasta päästyänne. Koululle on hankala juttu, että täytyisi järjestää erityisopetus tai henkilökohtainen avustaja vaikealle lapselle, mutta jos se on tarpeen MUIDEN vuoksi, se on järjestettävä.

Vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla.

ap

Perheessäni on as-poika (18 vuotias) ja adhd- poika, 8v. adhd- diagnoosi on tuore, kesällä saatu. Tokihan tiedän pojan ongelmat, tiedän miten vaativa hän on, olenhan elänyt hänen kanssaan jo 8 vuotta! Hän on vaativa kotonakin, ja hänen vuokseen en esim voi tehdä täyttä työpäivää, vaan minun on oltava käytettävissa aamuisin (se aika ennen kouluun lähtöä) ja koulun päätyttyä aina siihen asti että hän menee nukkumaan, joskus myöhäänkin. Vastuun olen todella kantanut, ja silti tiedän että kaltaisesi tuomitsevat hänen käytöksensä, vaativat "paremmille" oppilailleen työrauhaa ja mitälie...

Viimeksi tällä viikolla olen ollut kouluun yhteydessä että pidettäisiin palaveria, jotta saataisiin pojalle avustaja, johon hänellä on oikeus lääkärinlausunnon perusteella. Tiedän että poikani vaatii opettajaltaankin paljon, onneksi opettaja ei ole missään vaiheessa asiaan hermostunut, vaan etsinyt kanssamme keinoja pojan auttamiseksi.

Pojan paikka ei ole pienryhmässä, koska täällä pienryhmissä on lähinnä vain oppimisvaikeuksisia, ja poikamme on testien mukaan hyvin monessa asiassa vuosia ikäisiään edellä. Hän vaan ei osaa toimia sosiaalisissa tilanteissa, ei olla hiljaa, ei istua paikallaan...

En odota että koulu yksin keksii keinot lapseni auttamiseksi, mutta mitäköhän sinä, AP tarkoitat tällä viimeisellä "vastuu omista lapsistaan on vanhemmilla"?

pidä se äpäräsi sitten kotona muita kiusaamasta. Vie vaikka lopetettavaksi, ihan sama. Tai lääkitse niin, että pysyy aisoissa. IHan sama mulle, kunhan ei häiritse mun elämääni.

Olen niin kyllästynyt kaltaisiisi "voi nääs nääs kun meidän piltti on niin lahjakas, mutta sitä vaan huvittaa hyppiä seinille koko ajan eikä me voida sille mitään"-vanhempiin.

Ajakaa vaikka autolla seinään.

"Kiusaamiseen on kuitenkin varmasti olemassa myös muita syitä, kuin pelkkä ADHD. Näistä tulisi vanhempien kantaa oma vastuunsa riippumatta siitä onko lapsella diagnoosia vai ei. ap"



Ap, sinun kannattaisi alkaa luennoimaan aiheesta lääkäreille, erityisopettajille, vanhemmille jne, kun olet niin fiksu. Monella neurologisesti oireilevalla lapsella on jo runsaasti tukitoimenpiteitä (terapioita yms) ja paljon on tehty. Mutta usein ammattilaisetkin ovat neuvottomia asioiden suhteen.



ADHD:n tapauksessa en osaa ottaa kantaa, mutta kysynpä aspergerin syndroomaan liittyen, mitä voisivat olla ne muut syyt, joiden eteen vanhempien pitäisi tehdä jotakin, jolloin lapsi muuttuisi "normaaliksi" ja lakkaisi esim. kiusaamasta muita, puhumasta oppitunnilla kun pitäisi olla hiljaa, juoksemasta päättömästi autotielle aiheuttaen vaaratilanteita, ei menisi koskemaan yllättäen täysin tuntemattomaan ihmiseen kaupassa/kadulla (kysymysluetteloa voisi jatkaa...)



Ja mitä tuohon ajan antamiseen lapselle tulee, toinen vanhempi on jo luopunut työstään ja jäänyt omaishoitajaksi. Joten ei voi syyttää ainakaan ajanpuutteesta. Tykkäisitkö siitä, että tämä vanhempi tulisi kouluun koko päiväksi jokaisena viikonpäivänä ja alkaisi aktiivisesti puuttua lapsensa käytökseen sekä muihin oppitunnilla tapahtuviin asioihin (sillä kaikki asiathan luonnollisesti vaikuttavat toisiinsa)?

Toivottavasti tuo lapsi saa sopivat lääkkeet..

En enää edes jaksa alkaa vääntämään teidän kanssanne lasten väärästä lääkitsemisestä (ts. kun ei ole hengenvaarasta kysymys - ja itse diagnoosikin voi olla monissa tapauksissa vähintäänkin kyseenalainen!), mutta ääneen ihmettelen, että ettekö te ihmisparat ymmärrä, että lääkitys sisältää aina myös sivu- ja haittavaikutuksia terveyteen? Sillä voi myös olla sellaisia pitkäaikaishaittavaikutuksia, joista emme ole vielä tänäpäivänä tietoisia. Kuka on niin yksinkertainen, että asettaa OMAN LAPSENSA tälle kaikelle alttiiksi?

Lääkäritkään eivät ole Jumalia, eivät hekään tiedä kaikkea ja iso osa heistä on lääkefirmojen taskussa saaden erilaisia etuuksia lääkemyynnin vauhdittamisesta.

Ette te tajua. Ei voi mitään!

=(

ottaa sulta huostaan. Ja sut pistää jonkun lääkitsemättömän psykopaatin käsiteltäväksi, kun "eihän nyt sitä väkivaltaista pikku perkelettä voi lääkitä, kun siitähän voi tulla vaikka paha mieli"

Hyi saatana kun sylettää kaltaisesi, mutta itsehän kannat perheeseesi kohdistuvan VIHAN.

opekokemuksella olen todennut seuraavaa (enkä ole yksin havaintojeni kanssa): suurin osa ns adhd-lapsista on lapsia joiden vanhemmat eivät ole läsnä. Toisten vanhemmat ovat jatkuvasti töissä ja harrastuksissaan, ns. yläluokkaisemmat. Toisen ryhmän muodostavat alkoholi/ja/tai mielenterveysongelmaiset.



Vain pieni osa häirikkölasten perheistä on niitä, joissa lapsille on aikaa, rajoja ja rakkautta. Toki näitäkin on.



- ope (nyt erityispuolella)