Lue keskustelun säännöt.
Meidän ekaluokkalainen sai uuden kaverin mutta minä en tykkää yhtään.
16.09.2011 |
Tyttäremme on oikein mukava, kiva ja fiksu tyttö.
Hän on kuitenkin hieman ujo, ja sen takia välillä muitten vietävissä.
Nyt hän on saanut uuden kaverin samalla luokalla olevasta varsin suurisuisesta ja päällekäyvästä tytöstä.
Ihmettelin kun tytär ilmoitti yhetnä iltana, ettei hän enää halua käyttää koulureppua, vaan tahtoo mustan olkalaukun. Sitten tuli vaatimus saada "samanlainen rannerengas kuin Klaaralla ja sinulla (äidillä) on". Ilmeni että tytär tarkoitti litteää, hopeista korua jossa on erilaisia laattoja.
Tänään tytär ei suostunut ottamaan omaa, kukallista sateenvarjoa, vaan halusi "aikuisen kokoisen koska Klaarallakin on". (Klaara on keksitty nimi.)
Ai niin, ja senkin tytär sanoi että Klaara on sanonut että vain mustat leggingsit on hyvännäköiset.
Haluan tyttäreni pois tällaisen päällekäyvän, pikkuvanhan tyttölolitan piiristä.
Miten kerron opettajalle, ettei tyttäremme saisi olla Klaaran kanssa niin paljon tekemisissä?
Klaara on kuin äitinsäkin, eikä siinä sinällään ole´mitään pahaa - paitsi että Klaara käyttäytyy kuin 15v. Ja tartuttaa saman miedän ujoon tyttäreeseen.
Tämä ei ole mikään pikkujuttu, vaan moni tuttavammekin on huomannut että tyttäremme on alkanut käyttäytyä kuin teini; välillä tulee kirosanoja, ennen koulua ei mkoskaan kiroillut jne.
Koulua on ollut vasta muutama viikko, mutta tämä asia on nyt ratkaistava jotenkin.
Kysyin tyttäreltäni ja hän itse sanoi, ettei oikein jaksaisi olla Klaaran kanssa "mutta kun Klaara aina tulee ja vie". Tyttärellämme on kolme muutakin kaveria luokassa, mutta Klaara on pelotellut heidät pois ja jotenkin kidanpannut tyttäremme - varmaan just sen takia että tajusi että tyttäremme on ujo ja siksi helposti ohjailtavissa.
Mitä nyt teen? Aion miettiä tän vkonlopun ja ratkaista tämän maanantaina.
En haluaisi että Klaarakaan kärsii, koska hän on vain pieni tyttö jonka äiti on sellainen kuin Klaara yrittää olla. On yksinhuoltajaäidin lapsi, mutta olisiko sillä näin paljon merkitystä?
Haluan tyttärelleni rauhaa, eikä päälekäyvää Klaaraa.
Ahdistaa koko tilanne.
Kommentit (5)
sanoo sinulle "tosi rumasti" vastaan - niin se on sun mielestäsi hyvä asia?
Huh, huh, sun neuvojasi en ainakaan aio kuunnella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsella ns. uusi kaveri, jonka kanssa leikkii. Tämä kaveri yllyttää tekemään kaikkea kiellettyä, esimerkiksi, kielsin heitä menemästä autotalliin leikkimään, siellä työkaluja (saha ym.) ja tavaroita jotka eivät ole leikkimistä varten, vaan säilössä siellä. Kuulin kuinka kaveri sanoi lapsellemme, että mennään kun äitisi ei näe. Rankuttaa aina meillä että saadaanko pelata pleikalla, ei meinaa uskoa kun sanon että ei pelata. Meillä lapsilla on peliajat jolloin pelataan, kavereiden kanssa ei vietetä aikaa koneella, konsolilla ym. ainakaan meillä.
Jaksaa kovaan ääneen ihmetellä meidän perheen "tyhmiä tapoja". Kirosanojakin kuuluu sanovan.
Kieltääkö leikit kokonaan, vai miten? Neuvoja oikeasti! Asiallisia!
Lapsella on paljon muitakin kavereita ja yritän vaivihkaa rohkaista leikkimään muiden kanssa, inhottavaa, tiedän...
Ominekin lasten luokilla. Ekalla luokalla ja tokallakin onneksi kaverit yleensä vielä vaihtelee, alkusyksyn kaverit voi vaihtua ihan toisiksi. Kannusta tyttöäsi kaveeraamaan näiden muiden kanssa (kutsu teille kylään tms.). Yleensä nämä tulevat pissaliisat kyllä haalivat ympärilleen isommankin ihailijakaartin ja välttämättä ei kannata heidän vihojaan lapselle hankkia, ovat niitä kiusaajia sitten myöhemmin (vaikka tuo seuran omiminen jo on kiusaamista omalla tasollaan).
Kyllä minusta on hyvä asia ettei lapseni pelkää minua ja minusta on hyvä asia, että hän osaa sanoa ei, eikä kiltisti aina niele kaikkea sanomaani.
Sääliksi käy tytärtäsi, joka on jo ilmeisesti aika hyvin "koirakoulutettu" kiltiksi. Jos ei yhdeksän vuotias koskaan sano omille vanhemmilleen rumasti vastaan, niin väitän, että hänet on kasvatettu liian tiukasti.
Mutta kukin kasvattaa tyylillään, minä uskon siihen, että lasta ei saa nujertaa!
Miksi tämä tapahtuu juuri sinun tyttärellesi? Kuulostaa anteeksi nyt vaan hieman siltä, että tyttäresi on tottunut olemaan komenneltavana ja tuntee siksi olonsa kotoisaksi Klaaran kanssa. Hieman karrikoituna, mutta ymmärrät pointin.
Kyllä noissa kaverivalinnoissa on aina joku juju ja sanoisin, että ala miettiä miten voit vahvistaa tyttäresi itsetuntoa ja ein sanomista: muuten tulee aina olemaan joku "Klaara", joka vie häntä kuin pässiä narussa.
Ja puhun nyt kokemuksesta. Oma poikani oli aiemmin kovin kiltti, koska olin hänet siihen kasvattanut. Esikoisena hän on harjoittelukappaleeni ja en ollut ymmärtänyt, että tuolla kiltiksi kasvattamisella juuri sain hänet epävarmaksi. Poikani kaverit olivat vielä kaksi vuotta sitten hänen aloittaessaan ekaluokan, juuri tuollaisia Klaaroja, mutta nyt hän on kovasti reipastunut (joo ja uskaltaa sanoa minulle vastaan tosi rumastikin...) ja kaverit ovat vaihtuneet paljon "terveemmän oloisiksi", mukaviksi ja reippaiksi.
Olen toki tehnyt paljon töitä itseni kanssa, jotta osaan antaa lapselleni tilaa ja hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on (se mitä itse en koskaan saanut kokea). Mutta olen siis vakaasti sitä mieltä, että jotain tarvetta tuollainen kaveri tyttärelläsi palvelee ja ongelma ei ole Klaara. Tsemppiä!