Mitä lapsesi on valehdellut?

Mun lapseni on ainakin väittänyt mun repineen häneltä silmäripsiä. Otin kerran silmän lähistöltä irronneen ripsen pois. Onneksi ei kertoillut tarhassa tai sukulaisille, koska mt-ongelmieni vuoksi olin muutenkin tiukassa syynissä.

Myös muita ihmeellisiä juttuja tyttö on joskus suustaan päästänyt. Kerran hän juoksi edeltä ulos, palasi kertomaan, että keinussamme keinuu joku tyttö. Intti ja intti, vaikka väitin vastaan. Päästyämme keinulle meni selvästi hämilleen, kun ei siellä ketään ollut.

Olimme maalla, toisella puolella vain kilometrejä metsää, ja olisimme nähneet satoja metrejä pitkällä kujallamme kyllä, jos joku olisi tieltä päin tullut.

Kerran myös menin sukulaismiehen kanssa hakemaan varastosta jotain, jolloin tyttö alkoi hokea perhetyöntekijälle, joka sattui olemaan paikalla, että "tuo on paha mies, äiti ei saa mennä tuon kanssa tuonne, tuo on paha mies".

Perhetyöntekijä näytti olevan suorastaan kauhuissaan. En tiedä epäilikö se hyväksikäyttöä, vai lapseni mielenterveyttä, joka tietysti sitten olisi mun syytäni.. Ilmeisesti jotain hyväksikäyttöä kuitenkin, koska hiljeni sitten kun sanoin, että lapsi on nähnyt tuon miehen vain kerran aiemmin, parivuotiaana, kun juttelin sukulaismiehen kanssa vartin verran..

Mulla on se käsitys, että lapset aika usein kertovat aika värikkäitä tarinoita esim. tarhassa. Jos perhe näyttää ulospäin ihan tavalliselta, ei varmaan kukaan lotkauta jutuille korvaansa.

Mutta jos perhe on ennestään tarkkailun alla, tai lastensuojelun tukitoimien piirissä vaikkapa taloudellisistakin syistä, aletaan kaikkia juttuja tulkita kuin piru raamattua. Yllättäen syytä epäillä saattaa löytyä ties mistä.