Jättäisittekö oikeasti miehenne, jos eivät suostuisi lapsen tekoon?
Monessa keskustelussa naiset kehottavat eroamaan miehestä ja etsimään uuden jos mies ei suostu hankkimaan lasta. Ihan oikeastikko?
Kuka on tehnyt näin?
Itse olen 31v ja mies ei suostu lasta hankkimaan (ainakaan nyt) ja en koskaan voisi kuvitella uhraavani parisuhdettani tämän syyn vuoksi!
Kommentit (21)
siis sen jossa kysytään vinkkejä miten saada mies suostumaan lapseen.
Ainakaan nyt en ole ajatellut miehen jättämistä. Rakastan häntä, vaikka tunnen itseni petetyksi. Katsotaan nyt mitä tapahtuu.
jos olisi aikaisemmin luvannut että lapsia tehdään. Eri asia sitten jos niitä ei saada.
päätyy eroon, jos noin itsekkäillä/kevyillä syillä jätetään! Kummallista menoa.
päätyy eroon, jos noin itsekkäillä/kevyillä syillä jätetään! Kummallista menoa.
jos tämä ei suostu synnyttämään? Ei minusta, eikä toisinkaan päin. Siihen puolisoonhan sitä sitoudutaan, eikä se muutenkaan ole varmaa, saako niitä lapsia. Ei niitä voi kukaan ihminen luvata.
arvojärjestykseen.
Kyllä mulle lapset ja perhe on sen verran tärkeä juttu, että en olisi jatkanut elämää sellaisen miehen kanssa, joka ei jaa tätä arvomaailmaa kanssani. Jos taas joku toinen ei halua niin paljoa kokea äitiyttä, niin sitten hän varmaan elää lapsia haluamattoman miehen rinnalla.
Kannattaa aina kuitenkin myös muistaa tämä elämän ainutkertaisuus. mitään itselle liian tärkeää ei kannata uhrata toisen takia. Siinä voipi tulla suru puseroon, jos on oman äitiytensä uhrannut toisen puolesta, ja sitten 40+ iässä toinen pettää ja jättää tai vaikka vaan kuolee pois. SIinä on sitten turha enää rypistellä.
Ja olisin jättänyt seuraavankin jos ei olisi suostunut lapsiin. Eka avopuolisoni sanoi ettei ole varma haluaako koskaan lasta. Minulle juttu oli sitten selvä, kun asiasta oltiin puhuttu parisen vuotta eikä muutosta ollut ilmoilla. En vain voinut kuvitella voivani elää ilman lapsia.
Seuraava pitkä suhteeni johtikin sitten lapsiin, mutta jos tämäkään mies ei olisi halunnut, olisin taas etsinyt toisen.
Taas nyt kun meillä on jo kaksi lasta ja haluaisin kolmannen, ei mies nyt halua. Nyt en harkitsemaan eroa, vaikka kovasti haluaisin vielä kolmannen lapsen, mies ei taas ole varma jos haluaa koskaan eikä ainakaan nyt.
Mutta mä en edes muuttaisi yhteen miehen kanssa joka ei missään tapauksessa halua perhettä. Musta nämä asiat pitää keskustella kunnolla ihan parisuhteen alkuvaiheessa. Itse olen aina tiennyt haluavani perheen ja lapsia, vaikka sitten hoidoilla tai adoptoimalla jos ei muuten onnistu.
Vaikea edes kuvitella että aidosti rakastuisin mieheen joka ei halua lapsia. Silloin meidän arvomaailmamme olisi niin kaukana toisistamme.
kuten joku jo sanoi, kuvitelkaa miehen jättävän vaimonsa, jos tämä ei suostu hankkimaan lapsia. alkaisi kamala parku, miten naisella on oikeus omaan kehoonsa!
onko tässä taustalla ajatus, että mies vain siementää, joten koska vastuu niin pieni, ei voi olla suostumatta?
todella kamalaa kiristämistä naisilta!
hävettää olla samaa sukupuolta teidän kanssanne!
jos tämä ei suostu synnyttämään? Ei minusta, eikä toisinkaan päin. Siihen puolisoonhan sitä sitoudutaan, eikä se muutenkaan ole varmaa, saako niitä lapsia. Ei niitä voi kukaan ihminen luvata.
Mun mielestäni niin kauan kuin pelissä ei ole ns. viattomia ja oikeasti kärsimään joutuvia osapuolia, aikuiset ihmiset ovat yhdessä vain ja ainoastaan niin kauan ja sen takia, kuin yhdessä haluavat olla. Jos taas mukana on lapsia, pitää ottaa huomioon nämä lapsetkin ja yrittää pysyä yhdessä suuremmistakin vaikeuksista huolimatta.
Näin minä ajattelen, joku muu sitten toisin.
Mulle olis ollut niin kynnyskysymys, mutta en taas haluaisi, että toinen joutuu luopumaan haluamastaan lapsettomasta elämästä - eli kerjäämään en alkais.
Ja kuten 11 sanoi, nämä asiat voi keskustella etukäteen, mutta siihen ei häneltäkään tainnut tulla vastausta, että mitä tehdään sitten, kun alussa lapset on sovittu, mutta myöhemmin mies muuttaakin mielensä. Näinhän oli monelle tuossa toisessa ketjussa käynyt.
kuten joku jo sanoi, kuvitelkaa miehen jättävän vaimonsa, jos tämä ei suostu hankkimaan lapsia. alkaisi kamala parku, miten naisella on oikeus omaan kehoonsa!
onko tässä taustalla ajatus, että mies vain siementää, joten koska vastuu niin pieni, ei voi olla suostumatta?todella kamalaa kiristämistä naisilta!
hävettää olla samaa sukupuolta teidän kanssanne!
Miten se on itsekästä jos haluaa lapsen ja jättää miehen ja hankkii lapsen sellaisen kanssa joka haluaa.
Se on itsekästä jos hankkii lapsen salaa miehen kanssa joka ei lasta halua.
Kyllä ihmisen pitää saada toteutaa omat haaveensa ja ajatella itseään niin kauan kun pelissä on oma elämä!!
Hävettää sun kommentit!
ja ymmärrettävää. Varsinkin naisille, joilla lastentekoaika on rajallinen.
Sinä olet se häviäjä jos teille tulee ero kun olet nelikymppinen. Miehesi voi saada lapsia jonkun nuoren naisen kanssa. Sinulla puolestasi ei ole enää sitä hienoa parisuhdettasi eikä lapsiakaan ole eikä tule.
Lähipiirissä on liian monta esimerkkiä siitä, miten on yhdessä päätetty, että ei lapsia vaan ihana parisuhde. Ja kun ollaan noin 40v, mies lähtee ja viidessä vuodessa hänellä on 2 lasta ja vaimo. Exä on sitten loppuikänsä lapseton ja katkera siitä, että hänen kanssaan mies ei lapsia halunnut vaan maalaili ihanan kahden hengen tulevaisuuden.
Mieheni halusi lapsia kun menimme naimisiin.
Nyt hän ei enää halua.
Minä haluaisin, kovastikin.
Mutta rakatan miestäni yli kaiken. Haluan lapsen hänen kanssa, en kenenkään muun. Ja rakkauteni miestä kohtaan on suurempaa kuin jotain kohtaa mitä ei vielä edes ole joten en jätä miestäni.
Toivon että hänen mielensä muuttuu. Jos ei muutu, elän näillä mitä on saatu. En voi vaatia toiselta jotain mitä hän ei halua vain siksi että minä haluan.
Monessa keskustelussa naiset kehottavat eroamaan miehestä ja etsimään uuden jos mies ei suostu hankkimaan lasta. Ihan oikeastikko?
Kuka on tehnyt näin?Itse olen 31v ja mies ei suostu lasta hankkimaan (ainakaan nyt) ja en koskaan voisi kuvitella uhraavani parisuhdettani tämän syyn vuoksi!
että ensin elellään yhdessä 20 vuotta, ja neljänkympin ylitettyään mieskin alkaa tajuta, että elämässä olisi kivaa olla lapsiakin. Se omat haaveensa lykännyt ja hukannut muija siinä rinnalla vaan alkaa olla jo sen verran vanha, että siitä ei enää ole niitä lapsia synnyttämään. Joten ei muuta kuin uusi nuori nainen kainaloon ja lapsia tekemään.
JA tuossahan ei edelleenkään ole mitään pahaa, jos nainen on omasta tahdostaan päättänyt elää lapsettomana. Mutta toisen ihmisen takia haudatut unelmat, joita toinen sitten alkaakin toteuttaa, kun itse ei enää siihen pysty... mikään ei ihmistä pahemmin katkeroita.
eihän sitä miestä ole pakko jättää mutta tosiaan on ihan mahdollista että mies muuttaa mieltään ja tekaisee lapset sitten nelikymppisenä nuoremman naisen kanssa. Sekin vaihtoehto kannattaa pitää mielessä eikä olla liian romantikko.
ja myös niitä pariskuntia, joissa on kärsitty lapsettomuudesta, sitten tulee ero, ja mies perustaa perheen uuden naisen kanssa. Usei ero on johtunut näissä ainakin osittain siitä lapsettomuuskriisistä.
Lähipiirissä on liian monta esimerkkiä siitä, miten on yhdessä päätetty, että ei lapsia vaan ihana parisuhde. Ja kun ollaan noin 40v, mies lähtee ja viidessä vuodessa hänellä on 2 lasta ja vaimo. Exä on sitten loppuikänsä lapseton ja katkera siitä, että hänen kanssaan mies ei lapsia halunnut vaan maalaili ihanan kahden hengen tulevaisuuden.
olla toista mieltä kanssasi, ap?