Olisiko sinulla älli riittänyt pykälään korkeampaan koulutukseen

Tottahan toki.



Maisteri olen ja kyllä älli riittäisi ilman muuta tohtoriksikin (jatko-opintoja useampi opettaja suosittelikin opiskeluaikana). Ei kai siitä mitään tulisi jos kaikki joiden älli riittää opiskelisivat korkeimman mahdollisen tutkinnon, mielestäni koulutustason korkeus ei ole älystä kiinni.

ja se riittää. Laiskuus ja rahapula pitelevät ihan normitöissä eikä jatko-opinnoissa.

jatkaa tohtoriopintoihin, mutta en kokenut sitä siinä elämäntilanteeksi millään tavalla tärkeäksi. (Valmistuin päivä ennen vauvan syntymää maisteriksi.)

ketju, jossa voidaan moittia lähihoitajia.



Olen siis ko. parjattu hoitsu. Kai sitä "älliä" mitä se sitten tarkoittaakin, olisi ehkä riittänyt, mutta olen tähän tyytyväinen.



Olen ylioppilas (yhden ällän) ja olen saanut tehdä rakastamaani hoitajan työtä jo 17 vuotta. Olen kohonnut tässä urallani sen verran, että se tyydyttää. Elän muutenkin vaihtoehtoista elämää, jossa työ ei näyttele kovin suurta osaa, siksipä kai olen tyytynyt tähän koulutukseen.

ainakaan perslihakset eivät olisi jaksaneet. Olen nyt maisteri, ja ikinä en ole edes kuvitellut lisuria/väikkäriä. En jaksa puurtaa sitä määrää eikä innostusta ole tutkimuspuoleen.

Olen valmistumiseni jälkeen erikoistunut akuuttihoitoon ja kouluttautunut kipsimestariksi. Enkä enää haikaile korkeamman tutkinnon perään.

mutta halusin opiskelle sellaisen ammatin, joka kiinnosti. Laitoin siis oman mieltymykseni statuksen edelle. Olen vanhan koulutuksen saanut kehitysvammaistenhoitaja ja nyt täydennän koulutuksen opiskelemalla lähihoitajaksi. Ja on muuten vaativa koulutus, jopa tällaiselle älykkäälle ihmiselle.

mutta laiska mikä laiska. Jo lukiossa rehtori piti minulle "puhuttelun" siitä, että olen tyypillinen alisuoriutuja :) Ala-asteella en tehnyt koskaan läksyjä enkä opiskellut kotona, silti sain vain ysejä ja kymppejä. Yläasteella kun olisi jo jotain pitänyt lukeakin, numerot hiukan laskivat, samoin lukiossa. Kirjoitin kuitenkin L:n lukematta kirjoituksiin minuuttiakaan. Sen jälkeen olikin vaikea valita opiskelupaikkaa ja kokeilinkin useampaa linjaa. Lopulta päädyin yliopistoon Valtiotieteelliseen, josta en kuitenkaan koskaan valmistunut, motivaatio ei riittänyt. Työelämä ja palkka houkutti enemmän. Kolmekymppisenä luin sitten itselleni merkonomin paperit ja teen tällä hetkellä assarin hommia. Elämänilanteeseeni sopivan haastavaa, en halua miettiä työasioita kotona kun lapset ovat pieniä :)

Olen useampaan otteeseen ollut jonkin tyyppisissä älykkyystesteissä ja ne ovat aina viitanneet melko korkeaan älykkyysosamäärään (135-150). Ja ilmeisesti töissäkin asia on huomattu, koska minua on useampaan otteeseen pyydetty haastavimpiin tehtäviin, mutta kun ei kiinnosta.

Eli alisuoriutuja kai olen?

...jo graduvaiheessa mua kovasti patisteltiin jatkamaan lisuriin ja väikkäriin asti.



En kokenut sitä tarpeelliseksi eikä suoraan sanoen huvittanut.



Olen nyt kivassa duunissa jossa ok palkka enkä vieläkään haikaile jatko-opintoja. Mistä sitä tietää jos vaikka vanhoilla päivillään sitten...; )

Tuosta 'pykälästä' tuli mieleen se oikeustieteellinen, johon muinoin hain mutta en päässyt.



Maisteri olen nytkin, mutta ainakin palkan suhteen alemmalla tasolla.



Kyllä olen kokeillut, missä se minun 'ällin' raja tulee vastaan. Opistoasteella pääsin heittämällä sisään, mutta muutamissa yliopiston tiedekunnissa tuli raja vastaan.



Tohtorintutkinto ei tosiaan minunkaan mielestäni suuremmasti älliä vaadi - kun olisi minullakin siihen vieläkin mahdollisuus - vaan aikaa ja sekä luku- että kirjoitushaluja ja -kykyjä, sekä vahvaa motivaatiota. Minulta puuttuu eniten viimeksimainittua.

Jollain toisella alalla ehkä oiski lisuriin ja väikkäriin riittäny. Omalla ei varmaan, niin turha ala kuin onki.

T. FM

mutta en tee niillä mitään. 5-7 vuotta hikisessä yliopistossa vain arvostuksen takia ei merkitse mitään.

Tosin tykkään työstäni ja olen tyytyväinen tähän amk-tutkintoon.

opiskeltua vaan olen jämähtänyt tänne työelämään. Mutta ehkä senkin aika vielä tulee, lapset kasvavat kovaa vauhtia ja haaveilen vielä jonakin päivänä saavani maisterin paperit.



t. yo

akateemisuus= perselihakset

Kaikkien älli ei riitä edes lukioon tai edes peruskoulun läpäisemiseen. Ja vain murto-osa läpäisee yliopistojen pääsykokeet, vaikka olis kova hinku, monen vuoden yritys takana ja kallitt valmennuskurssit käyty.

Jollekin hömppäpömppä-alalle ehkä voi päästä, mutta alille, joilla voi saada töitäkin, ei pelkillä perslihaksilla mennä.

ja kyllä mä lukiossa tein hirmu vauhtia valintoja, joiden piti edesauttaa sitä yliopistouraa... Mutta toisin kävi, terveyssyistä jouduin unohtamaan sen alkuperäisen haaveeni, eikä teoreettinen opiskelu sit kiinnostanut muuten...



Amk-tutkinto taskussa.

joidn vanhemmat kaikki selittäneen lapsensa huonoa koulumenestystä, ettei se 'Ville' ole tyhmä, vaan laiska.

joopajoo =)

aika monella jäi opiskelut kesken, koska eivät koskaan päässeet tietyistä kursseita läpi. Tietojekäsittleyoppi kyseessä ja ne matematiikan kurssit oli monille kopastuskivi.

Ja siksi teenkin paraikaa väitöskirjaa tekniikan tohtoriksi.

Sain gradusta eximian, vaikka tavoittelin vain työn saamista valmiiksi. Jos jään työttömäksi tai kyllästyn muuten täysin työelämään, jatko-opiskelu on yksi vaihtoehto. Kovin hyvä veto se ei olisi, en ole tutkijatyyppiä.