Olisiko sinulla älli riittänyt pykälään korkeampaan koulutukseen

Ehkä joskus silti alan jatko-opiskella.

riittänyt älli, mutta kiinnostus opiskeluun ei.

Pelkäsin/pelkään ettei olisi, joten amikseksi jään.

ei ole takana pitkää matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa lukiosta, joten luultavasti en pääsisi lääkikseen, vaikka haaveena olisi olla psykiatri. Psykologiksikaan ei välttämättä pääsisi, koska täällä Helsingissähän psykologian opiskelijan ei tarvitse tajuta psykologiasta juuri mitään vaan tilastotieteestä (koska Helsingin yliopisto keskittyy tutkimukseen), joka tilastotiede ei kiinnosta tippaakaan ja siksi tuli haettua muualle. Jos psykologilta vaadittaisiin taitoa auttaa, lohduttaa hädässä olevaa ja keskustella hänen kanssaan hänen tunteistaan syvällisesti hallittuja teorioita pohjalla käyttäen, niin olisin varmasti päässyt sisään kirkkain tuloksin. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia ymmärtää mitään psykologista teoriaa ja soveltaa sitä. Autan myös aina ystäviäni heidän ongelmissaan. Mutta koska psykologilta vaaditaan nykyään kuivaa tilastojenhallintaa vailla mitään näyttöä psykologisesta ymmärryksestä niin sinne pääsee ihmisiä, joilla on nuo taidot hallussa sen sijaan, että jotkut muut. Ja se kyllä näkyy pääkaupunkiseudun psykologien sosiaalisissa taidoissa ja empatiakyvyssä...

mutta valitsin työelämään pääsyn ja perheen. en nähnyt mitäänjärkeä opiskella lisää surkeapalkkaisella alalla.. kaduttaa etten mennyt ammattikorkeakouluun, siellä ne oikeasti jotain tienaavat ovat..

Ehkä opiskelenkin vielä lisää. Opinnot jäi sille tasolle missä nyt ovat koska sain hyvän työpaikan.

akateemisuus= perselihakset

Opistotason inssi olen ja sekin oli jo vaikea koulutus mulle. Missään tapauksessa musta ei olis ollu yliopistoon.

mikään muu kuin nykyinen ammattini.

vaikka tuplatohtorin tutkintoon mutkun....

(keksi itse jatko, syitä on tuhansia mutta missään tapauksessa syy ei koskaan ole palstalaisen itsenä vaan aina jonkun ulkopuolisen)

olen FM, väitöskirjapaikkoja on jopa tarjottu, mutta ei kiinnosta.

Jäin ihan tavismaisteritasolle.

Kirjoitin ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Olen omaishoitaja. Virallisena tutkintona vain tuo ylioppilas. Mutta ylioppilaskokeen arvosanoista päätellen, olisin kyllä voinut opiskella pidemmällekin (ja ehkäpä joskus vielä opiskelenkin).

olen töissä yritysmaailmassa, en tee tiedettä työkseni ja tienaan enemmän kuin maisterit keskimäärin tällä alalla. Osaamisesta maksetaan.

enkä kyllä millään jaksa ajatusta lisurista saati tohtorin tutkinnosta. En yhtään millään. On vaan niin ihanaa, kun saa käydä töissä, tulla sieltä päiväkodin kautta kotiin ja puuhailla arkisia asioita (ja vaikka illalla soitella pianoa lasten kanssa sen sijaan että lukisin ja kirjoittaisin jotain tieteellistä).

todistus ja kirjoituksetkin meni ihan hyvin. Opistotasoisen koulutuksen kävin. Ala oli yllättävän mielenkiintoinen ja hyvin olen saman alan eri hommissa viihtynyt.



Kerran kävin kauppakorkean pääsykokeissa, mutta en jaksanut lukea kunnolla enkä päässyt. Toisaalta harmittaa, toisaalta ihan hyvä. En ole oikein kunnianhimoinen, joten siisti päivätyö ilman ylitöitä tai työmatkustelua passaa minulle hyvin.

vaikka tuplatohtorin tutkintoon mutkun....

(keksi itse jatko, syitä on tuhansia mutta missään tapauksessa syy ei koskaan ole palstalaisen itsenä vaan aina jonkun ulkopuolisen)

todistus ja kirjoituksetkin meni ihan hyvin. Opistotasoisen koulutuksen kävin. Ala oli yllättävän mielenkiintoinen ja hyvin olen saman alan eri hommissa viihtynyt.

Kerran kävin kauppakorkean pääsykokeissa, mutta en jaksanut lukea kunnolla enkä päässyt. Toisaalta harmittaa, toisaalta ihan hyvä. En ole oikein kunnianhimoinen, joten siisti päivätyö ilman ylitöitä tai työmatkustelua passaa minulle hyvin.

Se ettei jaksa muka jotain, ei ole mikään syy. Se on vain viitsimättömyyttä, joka on yksi tyhmyyden muoto.

Halusin hitusen konkreettisemman koulutuksen, josta valmistuin sitten luokkani parhaana.



Niitä töitä joita teen tekevät samantason koulutuksen ja ne pykälää korkeamman koulutuksen saaneet. Eli töiden kannalta oli aivan yksi lysti olisiko koulutukseni ollut se pykälää korkeampi.

Kait olisi, en jaksa rassata asialla päätäni, kun tämä ei kuitenkaan ällistä kiinni ole, vaan siitä, että minulla ei kertakaikkiaan riitä mielenkiintoa ja motivaatiota opiskella. Eikä kärsivällisyyttä, kiitos ystävämme tarkkaavaisuushäiriö.