Yksikin hyvä syy miksi koiraa pitäisi

se, että lemmikin silittelyn on todistettu alentavan verenpainetta ja muutenkin edistävän terveyttä.

Tai se, että koiran kanssa ulkoilessa kuntokin kohoaa aivan huomaamatta.

Tai se, että koiran kanssa voi harrastaa vaikka mitä.

Tai se, että koira opettaa ymmärtämään eläimiä ja kunnoittamaan eläinten oikeuksia.

Voin kertoa vielä lukemattomia muitakin syitä :)

miksi pitäisi hankkia koira vaivoikseen?

Siinä ei aina suklaakeksit auta.

auttavat vallan mainiosti. Koira kun heittää veivinsä, kun tarpeeksi niitä annat. Toivottavasti itselläsi ei ole koiraa...

Minä en henkilökohtaisesti kamalan paljon välitä näistä maailmanparantajista ja eläinaktivisteista. Mutta monesti muutaman henk.koht. tuntien niin heillä ei ole itsellään koiraa ja jos on, heille koira on kuin oma lapsi jota ei koskaan tullut hankittua. Sitä paapotaan, syötetään porsaaksi, ei laiteta mitään rajoja, röhnöttää sängyssä kun emäntä/isäntä itse nukkuu sohvalla, ja sille lässytetään niin että tekee lähes pahaa kuunnella. Koiralle annetaan kaikki periksi ja koira nostetaan samalle tasolle kuin itse, yksi perheen tasavertaisista jäsenistä.

Voi onnistua sen buudelin kanssa mutta en suosittele rotikkaa.

Viittasin suklaan myrkyllisyyteen, ja siihen, että jokaisen koiranomistajan pitäisi sen verran perehtyä lemmikkinsä fysiologiaan, että tuntisi sille myrkylliset ruoka-aineet.

Niin tässä nussittiin pilkkua! Aivan. Siitä on niin kauan kun oon ollut yläasteella etten heti tajunnut.

Niin no, mittavien sisäelinvaurioiden tai jopa kuoleman aiheuttaminen lemmikillehän on ihan pikkujuttuja.

on ymmärretty koiran käytös aivan väärin. Koirasi ei yritä nousta laumanjärjestyksessä eikä koiria tarvitse selättää, edes pentuna tai varsinkaan silloin!!!

Eikä ole ihmekään jos koira käy päälle jos sen koulutuksessa käytetään selätyksen kaltaisia menetelmiä. Tällaiset ihmiset eivät saisi pitää koiria, jos sen vertaa ei viitsitä opiskella koirien koulutuksesta ja seurata tutkimuksia mitä koirien käytöksestä tehdään.

Niin ja minulla ei ole puudelia, enkä syötä koiraani palloksi ja pidä sitä lapsenkorvikkeena, mutta toisaalta en myöskään selätä koiraani, en käytä kuristuspantoja enkä väkivaltaa tai kipua koulutuksessa. Kummasti tuo erittäin itsenäinen, isokokoinen yksilö silti luottaa minuun ja tottelee, eikä yritä käydä päälle.

Ja meillä komento on niin tiukka, että kun murahdan ei ja osoitan sormella, se kellahtaa selälleen. Mutta mitään kipua ei sen komennon aikaansaamiseksi tarvita, vaan liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja kuria pennusta lähtien ja palkintoja.

Joko olet alistanut koiran todella pahasti, tai sitten se on vain tahdoton vätys. Ei koiran kuulu olla tuollainen! Mulla oli ennen piesty kodinvaihtaja, ja se käyttäytyi kaksi ensimmäistä vuotta meille tulon jälkeen noin. Järkyttävää katseltavaa!! onneksi pikkuhiljaa oppi kuitenkin luottamaan.

Meidän erittäin kovapäinen hovawarturos on selätetty viimeksi pentuna. Eikä tarvitse piestä, mutta kun reilun vuoden ikäinen 40 kg uros käy päälle hampaat irvessä tarkoituksenaan nousta laumanjärjestyksessä, kyllä siinä tarvii muutakin kuin pelkkää sielujen sympatiaa...

Koirat ja "koirat" ovat erikseen, sovitaanko ettei verrata tiibetinspanielia ja rotikkaa, jooko?

Minäkin olen ymmärtänyt tämän näin jo pienellä perehdytyksellä kirjaston koirankoulutus-opuksista vaikken isoa koiraa olekaan kouluttanut. Ison ja kovapäisen koiran selättäminen on tärkeää varsinkin silloin pentuna kun koira on vielä pieni ja pärjäät sille.

Koira ei itse tajua että se kasvaa isoksi. Kun olet pienenä pitänyt koiraa kiinni, siis paikoillaan ja selättänyt. Se muistaa sen että sinä olet vahva, sinä olet voimakkaampi kuin hän. Ja sen ettei se pärjää sinulle.

Sama juttu jos otat pentuna suurikokoisen koiran syliisi ja kannat sitä, ei se isompana tajua että on suuri vaan tunkee silloinkin syliin.

vaan itsellesi. Olet lukenut vanhentuneita opuksia, ei kaikkia koirankouluttajia ja heidän kirjojaan kannata uskoa.

Koiraa EI TARVITSE SELÄTTÄÄ, ei todellakaan edes silloin pentuna. Ihan naurettava syy selätykselle pentuna tuo että "pärjäät vielä sille". Koira voi isompana hoksata varsin hyvin että kappas kummaa, ei se minulle enää pärjääkään ja sitten käy huonosti. Selättämällä koira oppii tottelemaan (ja pelkäämään) vain fyysistä voimaa, ja huonosti käy jos voima ei joku kerta riitäkään tai joku muu joutuu hoitamaan koiraa. Koira tulee opettaa tottelemaan koska se haluaa totella, se tulee opettaa tottelemaan ilman minkäänlaista voimannäyttöä.

Sinulle en todellakaan soisi koiraa, harmi vaan kun törpötkin saavat koiran hankittua nykyään aivan liian helpolla.

on ymmärretty koiran käytös aivan väärin. Koirasi ei yritä nousta laumanjärjestyksessä eikä koiria tarvitse selättää, edes pentuna tai varsinkaan silloin!!!

Eikä ole ihmekään jos koira käy päälle jos sen koulutuksessa käytetään selätyksen kaltaisia menetelmiä. Tällaiset ihmiset eivät saisi pitää koiria, jos sen vertaa ei viitsitä opiskella koirien koulutuksesta ja seurata tutkimuksia mitä koirien käytöksestä tehdään.

Niin ja minulla ei ole puudelia, enkä syötä koiraani palloksi ja pidä sitä lapsenkorvikkeena, mutta toisaalta en myöskään selätä koiraani, en käytä kuristuspantoja enkä väkivaltaa tai kipua koulutuksessa. Kummasti tuo erittäin itsenäinen, isokokoinen yksilö silti luottaa minuun ja tottelee, eikä yritä käydä päälle.

Ja meillä komento on niin tiukka, että kun murahdan ei ja osoitan sormella, se kellahtaa selälleen. Mutta mitään kipua ei sen komennon aikaansaamiseksi tarvita, vaan liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja kuria pennusta lähtien ja palkintoja.

Joko olet alistanut koiran todella pahasti, tai sitten se on vain tahdoton vätys. Ei koiran kuulu olla tuollainen! Mulla oli ennen piesty kodinvaihtaja, ja se käyttäytyi kaksi ensimmäistä vuotta meille tulon jälkeen noin. Järkyttävää katseltavaa!! onneksi pikkuhiljaa oppi kuitenkin luottamaan.

Meidän erittäin kovapäinen hovawarturos on selätetty viimeksi pentuna. Eikä tarvitse piestä, mutta kun reilun vuoden ikäinen 40 kg uros käy päälle hampaat irvessä tarkoituksenaan nousta laumanjärjestyksessä, kyllä siinä tarvii muutakin kuin pelkkää sielujen sympatiaa...

Koirat ja "koirat" ovat erikseen, sovitaanko ettei verrata tiibetinspanielia ja rotikkaa, jooko?

Minäkin olen ymmärtänyt tämän näin jo pienellä perehdytyksellä kirjaston koirankoulutus-opuksista vaikken isoa koiraa olekaan kouluttanut. Ison ja kovapäisen koiran selättäminen on tärkeää varsinkin silloin pentuna kun koira on vielä pieni ja pärjäät sille.

Koira ei itse tajua että se kasvaa isoksi. Kun olet pienenä pitänyt koiraa kiinni, siis paikoillaan ja selättänyt. Se muistaa sen että sinä olet vahva, sinä olet voimakkaampi kuin hän. Ja sen ettei se pärjää sinulle.

Sama juttu jos otat pentuna suurikokoisen koiran syliisi ja kannat sitä, ei se isompana tajua että on suuri vaan tunkee silloinkin syliin.

vaan itsellesi. Olet lukenut vanhentuneita opuksia, ei kaikkia koirankouluttajia ja heidän kirjojaan kannata uskoa.

Koiraa EI TARVITSE SELÄTTÄÄ, ei todellakaan edes silloin pentuna. Ihan naurettava syy selätykselle pentuna tuo että "pärjäät vielä sille". Koira voi isompana hoksata varsin hyvin että kappas kummaa, ei se minulle enää pärjääkään ja sitten käy huonosti. Selättämällä koira oppii tottelemaan (ja pelkäämään) vain fyysistä voimaa, ja huonosti käy jos voima ei joku kerta riitäkään tai joku muu joutuu hoitamaan koiraa. Koira tulee opettaa tottelemaan koska se haluaa totella, se tulee opettaa tottelemaan ilman minkäänlaista voimannäyttöä.

Sinulle en todellakaan soisi koiraa, harmi vaan kun törpötkin saavat koiran hankittua nykyään aivan liian helpolla.

No minulla on kyllä koira eikä sinulta tarvitse kenenkään kysyä lupaa koiran hankkimiseen. Tuollainen kommentointi kertoo vain kirjoittajan sivistyksen puutteesta. Katsotaan toisia alaspäin jos joku tekee asioita eritavalla kuin itse. Ollaan itse niin täydellisiä omine tapoineen että ihan kuin itsellä olisi oikeus sanella kuka voi hankkia koiran. Tuollainen itsekeskeisyys kuvottaa. Ihan oikeasti, se on rumaa.

Mutta itse en ota kantaa isonkoira tai haastavan rodun kouluttamiseen. Minulla on kultainennoutaja eikä ole tarvinut koviakaan ponnisiteluita tuon koiran kouluttamiseen. Silti minulla riittää ymmärrystä tajuta se asia ettei joka koiran kohdalla ole näin helppoa. Meillä koiran perusluonne on jo niin noyrä ja roira rakastaa olla mieliksi. Meillä on pentuna leikitty koiran selätysleikkejä. Luitko varmasti oikein; LEIKITTY. Olemme painineet koiran kanssa ja olen pitänyt koiraani paikallaa ja selättänyt ilman että koirani on kokenut minkäänlaista pelkoa tai kipua. Toistan vielä että varmasti ymmärrät, LEIKITTY.

Olkoon opukset vanhentuneita tai ei, meillä on ihan onnistunut koirankoulutus että on ne näimmä ennenvanhaakin osanneet koiria kouluttaa.

mutta minä välitän eläinten hyvinvoinnista. On monia tapoja kouluttaa koira, mutta väkivalta tai selättäminen ei kuulu hyviin tapoihin.

Ihan samalla tavalla sanon suoraan jos joku kertoo tukistavansa lastaan, että se on väärin. En väitä olevani täydellinen, eikä minun tapojani tarvitse kaikkien noudattaa, mutta totta kai ajan sellaista asiaa mitä itse kannatan. Koska uusimman tiedon, asiantuntijoiden ja tutkimusten mukaan koiran kouluttaminen kipua ja lievääkin väkivaltaa käyttäen on väärin, eikä selättämisestä ole mitään hyötyä, päinvastoin haittaa, niin edelleen totta kai haluan että kukaan ei näitä keinoja käytä.

Selättäminen painiessa on sitä paitsi ihan eri asia kuin selättäminen koiran kouluttamiseksi/rangaistukseksi/alistamiseksi.

Koirarotuja on erilaisia, mutta kaikki ovat loppujen lopuksi koiria, joten kaikkia voidaan kouluttaa samoilla periaatteilla. Siinä on sitten eroja että pehmeämmälle koiralle ei tarvitse pitää tiukkoja sääntöjä eikä välttämättä paljoa kouluttaakaan tapauksesta riippuen (toki kaikille suotavaa olisi kouluttaa). Nämä kovapäiset koiratkin saa koulutettua samalla tavalla kuin vähemmän kovapäiset, kovapäisten kohdalla vaan pitää olla jatkuvasti selkeät säännöt ja rajat, ja koulutukseen joutuu käyttämään enemmän aikaa sekä käyttämään omaa älyään koiran motivoinnissa (verrattuna esim. helposti ruoalla motivoituvaan koiraan).

Onhan sitä ennenkin lapsia osattu kasvattaa, joten miksipä ei vedeltäisi taaperoita persuuksille niin että nahka punoittaa. Opettajakin voisi viivottimella läpsiä sormille sen minkä kerkeää, kun kyllä se ennenkin tepsi. Niin miksipä ei nykyään? Tätä voit vähän miettiä, jospa se vastaus siihen vaikka löytyisi ihan itse pohtimalla.

vaan itsellesi. Olet lukenut vanhentuneita opuksia, ei kaikkia koirankouluttajia ja heidän kirjojaan kannata uskoa.

Koiraa EI TARVITSE SELÄTTÄÄ, ei todellakaan edes silloin pentuna. Ihan naurettava syy selätykselle pentuna tuo että "pärjäät vielä sille". Koira voi isompana hoksata varsin hyvin että kappas kummaa, ei se minulle enää pärjääkään ja sitten käy huonosti. Selättämällä koira oppii tottelemaan (ja pelkäämään) vain fyysistä voimaa, ja huonosti käy jos voima ei joku kerta riitäkään tai joku muu joutuu hoitamaan koiraa. Koira tulee opettaa tottelemaan koska se haluaa totella, se tulee opettaa tottelemaan ilman minkäänlaista voimannäyttöä.

Sinulle en todellakaan soisi koiraa, harmi vaan kun törpötkin saavat koiran hankittua nykyään aivan liian helpolla.

No minulla on kyllä koira eikä sinulta tarvitse kenenkään kysyä lupaa koiran hankkimiseen. Tuollainen kommentointi kertoo vain kirjoittajan sivistyksen puutteesta. Katsotaan toisia alaspäin jos joku tekee asioita eritavalla kuin itse. Ollaan itse niin täydellisiä omine tapoineen että ihan kuin itsellä olisi oikeus sanella kuka voi hankkia koiran. Tuollainen itsekeskeisyys kuvottaa. Ihan oikeasti, se on rumaa.

Mutta itse en ota kantaa isonkoira tai haastavan rodun kouluttamiseen. Minulla on kultainennoutaja eikä ole tarvinut koviakaan ponnisiteluita tuon koiran kouluttamiseen. Silti minulla riittää ymmärrystä tajuta se asia ettei joka koiran kohdalla ole näin helppoa. Meillä koiran perusluonne on jo niin noyrä ja roira rakastaa olla mieliksi. Meillä on pentuna leikitty koiran selätysleikkejä. Luitko varmasti oikein; LEIKITTY. Olemme painineet koiran kanssa ja olen pitänyt koiraani paikallaa ja selättänyt ilman että koirani on kokenut minkäänlaista pelkoa tai kipua. Toistan vielä että varmasti ymmärrät, LEIKITTY.

Olkoon opukset vanhentuneita tai ei, meillä on ihan onnistunut koirankoulutus että on ne näimmä ennenvanhaakin osanneet koiria kouluttaa.

Olen kanssasi samoilla linjoilla. Koirankasvattamisessa pitäisikin ajatella olevansa koiran vanhempi, ei johtaja. Samalla tavalla kuin vanhempi asettaa lapselleen rajat, säännöt, antaa rakkautta, terveellistä ruokaa, virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja, pitäisi koiranomistajankin tehdä samoin koiralleen. Auktoriteetti syntyy hyvin pienistä asioista, eikä koiralaumakaan käyttäydy niin hierarkisesti kuin ihmiset ehkä luulevat. Koiran kunnioitus ihmistä kohtaan on ansaittava, kaikki positiivinen koulutus vahvistaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja lisää omistajan uskottavuutta koiran silmissä. Mitä tulee pienien tai isojen koirien eroihin, on jokainen koira yksilö, ja pienikin koira voi olla vaikea motivoida työskentelemään. Ison koiran kanssa toki jotkut asiat esim. hyppiminen, nuoleminen, haukkuminen ym.. voivat tuntua paljon haastavammilta asioilta, kuin jos 5 kiloinen koira tekisi saman ;) t. yhden ison ja yhden pienen koiran omistaja

samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa