Kun vauva raivoaa rinnalla...

mulla auttaa kun syötän makuuasennossa sängyllä. Vauva ei varsinkaan aamuisin kun rinnat on täynnä edes suostu syömään muuten.

Neidillä ikää 3kk. Toissa viikko oli ihan hirvee, en millään meinannu saada syömään. Vaihdoin asentoa, lypsin, kanniskelin, annoin lusikalla... Sitten viime viikolla päivä päivältä söi paremmin, öisin aina hyvin. Nyt taas eilen alko entistä pahempana. Ei suostunu syömään ennen yöunille nukahtamista kuin 5min. Yleensä syö ja lutkuttaa ja tankkaa tunnin verran. Nukku sitten 10h unet ja yritin tissiä antaa aamulla, niin huuto vaan jatku. Pari tuntii meni rauhotelles ja yllättäin söi taas 5min ja nukahti taas pariks tunniks. Sen jälkeen ei taas suostunu syömään ku vasta alasti saman peiton alla pariin otteeseen. Normaalisti syö paljon enemmän päivän aikana ja useesti. Illalla nukutukses ei suostunu syömään yhtään ja nyt nukkuu. Aina ennen on yöllä tissi kelvannu, mut viime yönä jatko vaan huutoa. Saas nähä tänä yönä mikä huuto tulee. Nyt alkaa jo tuntua tosi pahalta, pärjääkö tosiaan noin vähällä ravinnolla. Nälkää ei tyttö ole koskaan itkeny, vaan sitä on saanu tulkita millon mistäkin. Ja peukusta on tullu tissin korvike, sängyssä siis lutkuttaa peukkua nälkäänsä, kun tissiä ei oo tarjolla ja sillä tavoin " unohtaa" nälkänsä. Ja sit huutaa rinnalla. Ainoastaan vaunuissa itkee, sillä kädet on tumpuissa. Tuttia ei oo huolinu eikä tuttipulloa kokeiltu imetyksen loppumisen pelolla. Painokäyrällä ollaan yli, mutta silti huolestuttaa miten voi yhtäkkiä pärjätä näin vähällä ravinnolla vai parjääkö sittenkään.. Meillä kans suihkutissi ja varmasti liikaa tyrkytystä, kun ei anna merkkiä nälästään. Mutta nyt alkaa mennä jo liian omituiseksi neidin syöminen. Ja sitä huutoa saa sitten kuunnella.



Kohta luovuttava mamma

ja jatkuu yhä, lapsi yli 4kk. suihkuavat rinnat varmasti suurin syy. yhdessä välissä lapsi piti kantaa uneen ennen jokaista syöttöä, muuten ei maistunut, vaan alkoi mieletön huuto ja kiukutus. välillä syönti on sujunut, tiheät imut eivät ole olleet yhtään rankkoja, ihanaa kun kerrankin rinta kelpaa :D



todella rankkaahan tämä toki on :/ mutta itse olen asennoitunut sillä tavalla, että jos en imetä, lapsi ei saa ruokaa, en ajattele sitä pulloa minään vaihtoehtona, sitten vasta, jos on täysin ylitsepääsemätön syy (kuten jokin sairaus), ottaisin pullot esille. koska jos lapsi on tissillä herkästi raivoavaa tyyppiä, sotkee se pullo kyllä kuvion aika varmasti vielä pahemmin.



nyt kun lapsi kannattelee jo tukevammin päätään, yksi imetysasento on lieventänyt raivoamisia paljon. eli makaan selälläni ja otan lapsen vatsalleen siihen päälle, saa imeä vastavirtaan, niin maito ei suihkua yhtä pahasti. tässä asennossa ei yleensä suututa yhtään :) ja makuulla imettäminenkin lieventää sitä suihkua, eli kannattaa ainakin istualtaan imetys unohtaa hetkeksi.



ikinä ei saa tyrkyttää, vaan jos lapsi alkaa huutaa, niin tissit piiloon ja muihin puuhiin. ite imetän yleensä kyljeltään, laitan harson siihen päällimmäisen tissin päälle kun sekin tuppaa tulvimaan, siihen on sitten hyvä kerätä ne suihkut siitä tissistä, mistä syödään. eli kun tunnen, että alkaa suihkuamaan,otan rinnan (yleensä lapsi kyllä irrottaa itse tässä vaiheessa) ja painan harsolla, joko tyrehdytän suihkun, tai sitten annan sen tyrehtyä itsellään. ja kun rauhoittuu, niin tissi taas suuhun.



raskasta puuhaa, mutta eipä sitä imetystä kauaa kestä. vuosikin on lyhyt aika :) sen kyllä kestää. tsemppiä kaikille!

Kiitos kaikille vastanneille vinkeistä. Tänään on ollut ihan epätoivoinen fiilis. Tyttö on raivonnut melkein neljä tuntia rinnalla, hyökkää rinnan kimppuun ahneesti mutta päästää muutaman sekunnin päästä irti ja huutaa naama punaisena ja selkä kaarella. Kokeilin tuttia, mutta se sylkäistiin vihaisena pois ja hamuaminen jatkui vain. Yritin imetystä selällänikin, mutta vauvaa se ei huvittanut. Väänsimme itkua molemmat...



Äsken sorruin kuitenkin kokeilemaan pulloa ja Tuttelia kun en enää voinut katsella ja kuunnella vauvan kamppailua. Pullo oli kuin taikasauva, 70 ml korviketta meni ilman mitään huutoa ja nyt neiti on melkein unessa, ja ennenmuuta tyytyväinen. Kyllä koettelee itsetuntoa, ja tuntuu ihan epäonnistuneelta imettäjältä. Maitoa kyllä tulee mielestäni ihan hyvin, ehkä se sitten on ongelmana.

sentään meilläkin, varsinkin välillä tuossa iässä. Lohdutukseksi sanoisin, että meidän neiti oppi hallitsemaan suihkuavaa tissiä tuossa hieman ennen kolmen kuukauden ikää, eikä enää raivoa. Tosin lakkoili tuossa pari viikkoa sitten, ja siitä saan osaksi syyttää itseäni kun tyrkytin rintaa samaan tahtiin kuin aiemmin.

En voi kuin yhtyä edellisiin, tutilla huijaaminen ja puoliunisen lapsen imetys ovat toimineet parhaiten, eivät tosin aina. Joskus tilanne meni siihen asti että vauva parkui isän sylissä ja äiti itki sohvalla... Joten jaksamista! Ai niin, meillä auttoi myös se, että kun raivoaminen alkoi, tehtiinkin jotain ihan muuta: vaihdettiin vaipat tai mentiin kylpyyn (ei tietenkään huutavaa lasta veteen, vaan itku lakkasi vaatteita riisuessa). Sitten paha mieli oli molemmilta unohtunut ja jaksettiin taas yrittää ja syödäkin hyvillä mielin.

Mutta tosiaan, nykyään neiti ilmeisesti pystyy kielellään jarruttamaan suihkua, joten syöminen on helpompaa.



Voimia!

1kk poika ja meillä esikoinen 2v vielä lisänä uhmaikineen... ja päälle päätteeksi sairastellut kaikkia lastentauteja ihan putkeen nyt vauvan synnyttyä.



Olen myös antanut välillä 20ml korviketta kun on huutaminen 3-4h jatkunut vaan. Tai sitten olen pumpannut tia herutellut sen verran, ja hörpytetty, jolloinka pahin nälkä menee ohi ja saattaa jopa hieman nukahtaa paremmin, se määrä ei vielä tuhoa imetystä ja voi jättää milloin vain pois.



Meillä myös vaihtelee, missä asennossa herra haluaa syödä. Välillä menee istuallaan paremmin, välillä makuullaan. Ja saan itseni aseteltua sängyllä nin, että imetän kyljeltäni, ja vauva on ylempänä patjojen ja peittojen avulla. Ja kun maidontulo alkaa hiljentyä niin sitten painan rintaa (katso imetystukisivut). Ja syötän samasta rinnasta 2-3 h putkeen. Joskus auttaa uneen kanto. Tuttia ei olla annettu kun ei poika sitä osaa syödä.



Ja välillä pakko antaa huutaa vaan, kun ei repeä kahtaalle, esikoisen perään eikä vauvan perään tai stiten pitää imettää vauhdista vaikka kävellessä. Sekin tuntuu tehoavan kun ei kiinnitä liikaa huomiota toisen huutamiseen, niin sittenpä se yllättäen syö ja kelpaakin. Ja kun raivoaminen alkaa, aina ekana tissi pois heti, ei tuputusta, ja röyhtyytän, usein myös pelkkä kunnon röyhy saattaa helpottaa oloa, ja monta kertaa syönnin välissäkin röyhyjä. Pahimpina hetkinä se 20 ml maitoa hörpyttäen ja sitten masulleen nukutus.



Ihmettelen vaan, että miten tässä olis tarkoitus käydä jossain vauvan kanssa joskus jossa joutuu imettämään julkisissa paikoissa.. kun tuo on tämmöistä, mutta toisaalta pari kertaa kun on oltu ulkona, se ympäristön vaihdos on tuntunut hämäävän vauvaa, ja syökin ihan nätisti. Ja ei koko päivää sentään huudeta meillä. Iltaa ja alkuyötä kohti enempi. klo 21-24 on pahinta, ehkä jo 19-22.

Meidän poika 1kk raivoaa välillä ja välillä ei...Pahimmassa raivossa läpsäsen rintakumin tissille ja poika rauhoittuu syömään. Tietääkseni rintakumi auttaa ainakin liian vuolaaseen maidontulo-ongelmaan. Ainakaan minulla rintakumin käyttö ei ole pilannut pojan rinnansyömishaluja (kuten jotkut pelkäävät pulloruokinnan tekevän).

Itse sain paljon aikoinani apua tästä ketjusta. Meillä raivarit kestivät 2 viikkoa ja meinasin jo luovuttaa koko imetyksen, mutta sain tsempattua ja sen jälkeen imetys onkin sujunut hyvin.