Lue keskustelun säännöt.
En halua olla tekemisissä anoppini kansssa enää!!!
13.09.2011 |
Voinko oikeasti eliminoida anoppini elämästäni? Meillä on kolme lasta mieheni kanssa. Olemme olleet 14 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Mieheni on anoppini ainoa lapsi. Emme koskaan oikeen ole tulleet anopin kanssa toimeen, mutta viime keväinen järjestely jossa hän hoiti kolmea lapseamme kun olin töissä oli ihan jotain järkyttävää. Sen seurauksena muulla puhkesi taas piilevä sairaus (paniikkikohtaukset) ja nyt kun hän tuli käymään yllättäen niin olipa kivaa taas saada kohtaus.... En jaksaisi kyseistä ihmistä ja töissäkin nyt pitäisi pystyä käymään, mutta ajattelin että voin sopia tapaamisista etten olisi itse tekemisissä kyseisien ihmisen kanssa. Töykeää, vai ei?
Kommentit (7)
tuo omia vanhoja alusvaatteitaan mulle käytettäväks, ostaa siteitä ja hiusvärejä, meikkejä yöks! ja sitten lapsille kammotuksia kirpputoreilta ja tarjouksesta tavaraa ku halvalla saa, eikä se tajuu et meille ei mahdu mihinkään mitään ku on pieni asunto. Sit ku lapset oli hoidossa tein ruokaa niille ettei anopin tarvi ite tehdä sapuskaa niin se ei kelvannu vaan kävi hakeen kaupan VALMISATERIOITA kaupasta ja vaik ite tietää et meillä ei niitä syödä. No sit ku ostettiin uus auto kesällä(kallis) niin haukku mut pystyyn siitä autosta ku ei oo perheauto! ja oon muka sellanen kolhumagneetti! En oo ku kerran kolhassu autoo 20 vuoden aikana.....Ja lapset eivät saaneet kuumelääkettä vaikka oli kuumetta ja kipuu flunssan aikana, eihän ne mitään kipeitä oo, ja tietty neljävuotiasta täytyy syöttää ku ei ite osaa syödä... Sit lakkas kokonaan syömästä kesän aikana. Et silleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuosta kehitit itsellesi paniikkihäiriön? Miten olisi yksilöterapia; ehkä kannattaisi oppia pitämään puolensa ja asettamaan omat rajat + kommunikoimaan ne, kuin yrittää välttelyllä päästä ongelmasta.
Hoitaa täyspäiväisesti lapsenlapsia, aikamoinen sitoutuminen mummolla. Ostaa lapsille ja sinullekin juttuja, selvästi välittää. Sanoo ehkä liian suoraan mielipiteensä autonostosta, koska pitää välejänne läheisinä, kun auttaakin teitä noin hirveän paljon. Ehkä kannattaisi tulla puolitiehen vastaan, anopissa on vikoja, mutta on paljon hyvääkin. Niinkuin meissä kaikissa.
Joo oon ehkä pitäis mennä itseeni ja niellä ylpeys.... Joskus se vaan on tosi hankalaa.
Tänään vaan tuntu ku happi olis loppunut ku näin anopin, ehkä nmeillä on vaan selvittämättömiä asioita. Täytyy kai tulla puoliteihen! Kiitos rohkaisevista sanoista!
Kai teiltä nyt se 4000 e/kk liikenee, ettei tarvitse anoppia vaivata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnet sen sydämessäsi, että et halua olla tekemisissä. ÄLÄ OLE. Itse katkaisin välit anoppiin ja se oli ainoa oikea ratkaisu. Pitkään hän minua kiusata ehtikin.
kun en tiedä kuinka kauhea anoppisi on, kuinka tiiviisti yleensä olette olleet jne. Mulla itsellä sama tilanne, mutta tyydyn minimoimaan tapaamiset. Ihan täysin en varmaan pääsisi eroon edes eroamalla. Töykeää ehkä mutta kun anoppi katsoo asiakseen ärsyttää mua loputtomasti niin miksi minun pitäisi välittää?