Kaikki tuntemani lähihoitajat...

Onkohan koulutuksen tasossa eroja eri kouluissa.

On myös paljon ihmisiä, jotka opiskelevat lähihoitajiksi aikuisena. Vuosia, jopa kymmeniä vuosia töitä tehneitä ihmisiä. Ei mitään teinipissiksiä. Itse opiskelin lähihoitajaksi näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa ja alle kolmikymppisenä olin ryhmäni nuorimpia ja meillä oli mahtava ja varmasti opiskeluihin ja töihin motivoitunut porukka. Koulutusohjelmaopinnoissa ryhmässäni oli myös nuoria, mutta eivät hekään olleet sellaisia, jotka eivät olisi mihihkään muualle päässeet. Ap puhuu melkoista paskaa.

sitten,silloin kouluun pääsi koko päiväisen testin läpäisseet,johon kuului erilaisia osioita.Siihen aikaan ei onnistunut testiä läpäisemään tietty määrä.

Itse en tykkää että minut rinnastetaan lähihoitajaksi,koska koulutuksemme eroaa toisistaan todella paljon.Meidän koulutus oli huomattavasti enemmmän sairaanhoidollinen kuin nykyinen koulutus.

Muutama vuosi sitten oli tilanne semmonen että kaikki tuntui pääsevän lähihoitajakouluun kuka vaan suostui lähtemään.Silloin ei tuntunut olevan merkitystä sopeutuiko alalle vai ei,mutta nyt olen huomannut että opiskelijat ovat eritasoisia,soveltuvat paremmin hoitoalalle.

Itse olin nuoruudessani juopotteleva tupakoitsija ja keskiarvoni vain 7kieppeillä,mutta perushoitajakoulutuksen aikaan arvosanat olivat hyvä/kiitettävä.

Vaikka olen ollut alalla toistakymmentä vuotta niin työtäni teen edelleen sydämelläni asiakasta kunnioittaen ja aidosti heistä välittäen.Sairaanhoidollisissa tehtävistä suoriudun todella hyvin,esim.pistämiset(sc. tai im.),lääkket,katetroinnit,haavanhoidot,tarv.verikokeetkin yritän vaikka en niissä enää koe olevani hyvä,kun en ole niitä tarvinnut useampaan vuoteen ottaa kun sh yleensä ottaa ne.

Perushoidossa koen olevani myös ammattilainen.Työkokemus pitkä ja olen silti avoin edelleen uusille asioille.

Täysin samaa mieltä ap:n kanssa. Kaikki pääsevät koulutukseen ja pärjäävät siellä. Töissä lusmuja, kuten olivat koulussakin. Ulkonäöstä jo tietää, kuka on lähäri. Ja se toimenkuva... T. lääkäri, töissä tk:ssa ja sairaalassa

nostaa omia pisteitään muita haukkumalla.



Tunnen useita lähihoitajia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ovat ihan mukavia ja hauskoja ihmisiä. Kysyy kyllä mieletöntä kärsivällisyyttä ja jaksamista tehdä juuri lähihoitajan työtä vuodesta toiseen etenkin jos vielä tekee sitä kunnolla ja vastuullisesti potilaita/ asiakkaita kuunnellen. Itse nostan hattua sellaisen kärsivällisyyden edessä.

Jos wt-tyyppejä etsitään niin mielestäni niitä ei lähihoitajien joukosta löydy muita ammattiryhmiä enempää.

Etkä mun työkavereita :)



Olin ja olen ihan päin vastainen kun sinun kuvauksesi. Halusin alusta alkaen hoitotyöhön MUTTA EN vanhustyöhön joten hankin itselleni kaksi ammattia jotka yhdistin ja nyt teen hoitotyötä josta pidän erityisen paljon ja joka on kuin minulle tehty :)



Mutta lääkäriä edes yritä olla vaikka asioista paljon tiedänkin, ihan vaan työn kautta.



Eikä minua tai meitä ainakaan kukaan morkkaa.



Voi sua..

Itse olen lähihoitaja enkä pärjännyt kovin hyvin koulussa. Haaveilin aina hoitajan ammatista, mutta ajattelin etten ole riittävän fiksu. Tein koulun jälkeen töitä eri paikoissa ja elelin nuoruuttani. Parikymppisenä kuitenkin päätin toteuttaa unelmani ja lähdin opiskelemaan. Pärjäsin ihan hyvin. En ollut arvosanoiltani kiitettävä mutta olin hyvä. Rakastan työtäni ja olen siinä hyvä. Lääkelaskuissa olen hyvin huono ja tiedostan sen. Aina kun joudun laskemaan lääkelaskuja (kyllä, niitä aivan yksinkertaisia) tarkistan laskun moneen kertaan ennenkuin jaan lääkkeen, vaikka se olisi vain yksinkertainen jakolasku. Ihan siksi että tiedän etten ole hyvä päästäni. Sen sijaan viihdyn asiakkaideni (vanhukset) parissa ja olen kärsivällisyyteni on pitkä. Työssäni parasta on kun saan dementoituneen asiakkaan rauhoittumaan tai alleen ullostaneen vanhuksen pestyä ja laitettua puhtaisiin vaatteisiin ja näen että hänen on hyvä olla. Työ on haasteellista ja aika vauhdikasta, pidän työssäni ongelmanratkaisuista ja minulla on hyvä paineensieto kyky. Älyllä minua ei ole siunattu, en osaa matematiikkaa enkä kieliä. Mutta työni osaan erittäin hyvin. Mielestäni hoitajan ammatissa tärkeintä ei ole se koulumenestys ja älynlahjat tai keskiarvot vaan se millä sinä sitä työtä teet, eli sinä itse. Luonne, luonteenpiirteet ja persoona. Hoitajan työtä tehdään sillä omalla persoonalla eikä graafisella laskimella. Lääkärin työ on sitten eri asia. Halusin nuorena myös lääkäriksi, ja lääkäriä minusta ei tullut juuri kehnon pääni takia mutta koska halusin silti hoitoalalle, minusta tuli hoitaja. Ei siinä ole mitään pahaa.

Jos joskus joudun sairaalaan, toivoisin että siellä olisi sinunlaisiasi hoitajia:)

Monessa muussa vaativassa työssä kyllä on.

sekä suomessa että ulkomailla olen tavannut vastaavia. Niillä on usein alko-ongelma.

paskanpesua.jos joku on ulostanut alleen, minä yökkään.! En pidä yhtään tästä vanhustyöstä ja paskanpesusta. Luonne on hyvä, persoona käy syvällä. Tervetuloa vaan omaiset katsomaan rakkaittenne perään. Ei teitä täällä monesti käy.

Itse olen lähihoitaja enkä pärjännyt kovin hyvin koulussa. Haaveilin aina hoitajan ammatista, mutta ajattelin etten ole riittävän fiksu. Tein koulun jälkeen töitä eri paikoissa ja elelin nuoruuttani. Parikymppisenä kuitenkin päätin toteuttaa unelmani ja lähdin opiskelemaan. Pärjäsin ihan hyvin. En ollut arvosanoiltani kiitettävä mutta olin hyvä.

Rakastan työtäni ja olen siinä hyvä.

Lääkelaskuissa olen hyvin huono ja tiedostan sen. Aina kun joudun laskemaan lääkelaskuja (kyllä, niitä aivan yksinkertaisia) tarkistan laskun moneen kertaan ennenkuin jaan lääkkeen, vaikka se olisi vain yksinkertainen jakolasku. Ihan siksi että tiedän etten ole hyvä päästäni. Sen sijaan viihdyn asiakkaideni (vanhukset) parissa ja olen kärsivällisyyteni on pitkä. Työssäni parasta on kun saan dementoituneen asiakkaan rauhoittumaan tai alleen ullostaneen vanhuksen pestyä ja laitettua puhtaisiin vaatteisiin ja näen että hänen on hyvä olla. Työ on haasteellista ja aika vauhdikasta, pidän työssäni ongelmanratkaisuista ja minulla on hyvä paineensieto kyky.

Älyllä minua ei ole siunattu, en osaa matematiikkaa enkä kieliä. Mutta työni osaan erittäin hyvin.

Mielestäni hoitajan ammatissa tärkeintä ei ole se koulumenestys ja älynlahjat tai keskiarvot vaan se millä sinä sitä työtä teet, eli sinä itse. Luonne, luonteenpiirteet ja persoona. Hoitajan työtä tehdään sillä omalla persoonalla eikä graafisella laskimella. Lääkärin työ on sitten eri asia. Halusin nuorena myös lääkäriksi, ja lääkäriä minusta ei tullut juuri kehnon pääni takia mutta koska halusin silti hoitoalalle, minusta tuli hoitaja. Ei siinä ole mitään pahaa.

Tulehan meille töihin, jos joskus haluat vaihtaa paikkaa :)Mikään ei kaunista niin paljon työntekijää kuin aito ammattiylpeys.

Minun työni: asukas on paskantanut vaipan täyteen. Siivoa se siitä. Asukas vielä raapii ja huitoo, että mitä te siinä minun perseessä touhuatte. Pienin naarmuin vaihdetaan vaipat ja pestään perse. Tämänkö takia kirjoitin ällän paperit yo-kirjoituksissa?

Minun työni: asukas on paskantanut vaipan täyteen. Siivoa se siitä. Asukas vielä raapii ja huitoo, että mitä te siinä minun perseessä touhuatte. Pienin naarmuin vaihdetaan vaipat ja pestään perse. Tämänkö takia kirjoitin ällän paperit yo-kirjoituksissa?

Ylioppilaskirjoitukset eivät ole ammattiin valmistava tutkinto; eikä niissä pärjääminen vielä siis voikaan taata mieleistä työtä. Kuinka kummassa lähdit opiskelemaan lähihoitajaksi, ellet alasta pidä? Opiskele uusi ala, kauppaa/kirjanpitoa?

on älykäs, matemaattisesti lahjakas ja lähihoitaja. Tarkistelee työpaikallaan niiden korkeammin koulutettujen lääkelaskuja;)

Oletpa vähän leuhka! Tekeekö gutaa?

Pidänhän alasta. Alalla on vain monta suuntautumisvaihtoehtoa.

Yo-kirjoitukset eivät olekaan ammattiin valmistava tutkinto. Tosin olen yo-kirjoituksien jälkeen ollut yli 20 vuotta työelämässä, ja olen suorittanut jo kaupallisen alan tutkinnon aikoinani - vuonna nakki ja pottu.

Olen tehnyt jo yli 20 vuotta työtä graafisella alalla. Anteeksi, jos sain sinut ärsyyntymään.

Itse olen lähihoitaja enkä pärjännyt kovin hyvin koulussa. Haaveilin aina hoitajan ammatista, mutta ajattelin etten ole riittävän fiksu. Tein koulun jälkeen töitä eri paikoissa ja elelin nuoruuttani. Parikymppisenä kuitenkin päätin toteuttaa unelmani ja lähdin opiskelemaan. Pärjäsin ihan hyvin. En ollut arvosanoiltani kiitettävä mutta olin hyvä.

Rakastan työtäni ja olen siinä hyvä.

Lääkelaskuissa olen hyvin huono ja tiedostan sen. Aina kun joudun laskemaan lääkelaskuja (kyllä, niitä aivan yksinkertaisia) tarkistan laskun moneen kertaan ennenkuin jaan lääkkeen, vaikka se olisi vain yksinkertainen jakolasku. Ihan siksi että tiedän etten ole hyvä päästäni. Sen sijaan viihdyn asiakkaideni (vanhukset) parissa ja olen kärsivällisyyteni on pitkä. Työssäni parasta on kun saan dementoituneen asiakkaan rauhoittumaan tai alleen ullostaneen vanhuksen pestyä ja laitettua puhtaisiin vaatteisiin ja näen että hänen on hyvä olla. Työ on haasteellista ja aika vauhdikasta, pidän työssäni ongelmanratkaisuista ja minulla on hyvä paineensieto kyky.

Älyllä minua ei ole siunattu, en osaa matematiikkaa enkä kieliä. Mutta työni osaan erittäin hyvin.

Mielestäni hoitajan ammatissa tärkeintä ei ole se koulumenestys ja älynlahjat tai keskiarvot vaan se millä sinä sitä työtä teet, eli sinä itse. Luonne, luonteenpiirteet ja persoona. Hoitajan työtä tehdään sillä omalla persoonalla eikä graafisella laskimella. Lääkärin työ on sitten eri asia. Halusin nuorena myös lääkäriksi, ja lääkäriä minusta ei tullut juuri kehnon pääni takia mutta koska halusin silti hoitoalalle, minusta tuli hoitaja. Ei siinä ole mitään pahaa.

Toivottavasti satut omaksi tai jonkun läheiseni hoitajaksi, kun joskus hoitajaatarvitsemme!

Siltikin - aina kun vaippaa vaihtaa ja kuuntelee höpinää ajalta nakki ja pottu, miettii siinä kerran jos toisenkin, että tämänkö takia oikeasti ylioppilaaksi luin? Kai tässä oppii vaipan vaihtaa vähemmälläkin koulutuksella?

Sillä kaikki minun tuntemani lähihoitajat (ja en siis itse ole sellainen, vielä, mutta suunnittelen alalle kouluttautumista) ovat aivan erityisen mukavia, fiksuja, ahkeria ja lämpimiä ihmisiä? Jopa siinä määrin että olen yllättynyt miten niin eri ikäisessä työyhteisössä kaikki voivat olla kuitenkin jollain tavalla niin samanlaisia.

jo ammoisina aikoina kun opiskelin sairaanhoitajaksi, silloiset ph opiskelijat olivat juuri näitä mainitsemasi kaltaisia. Myöhemmin kun opiskelin terveydenhoitajaksi, niin lähihoitajaksi opiskelevat olivat samanlaisia. Ja se mikä todella ärsyttää, on juuri tuo että he tietävät kaikesta kaiken. Asiantuntijoita alalla kuin alalla, olevinaan. Ja usein heillä on koiria, isoja sellaisia.Ja monta;)