Kaikki tuntemani lähihoitajat...

Helpompi on päästä esim sairaanhoitajaksi lukemaan. Ja se ei tietenkään tarkoita, että sh olisi huono ammatti. Kaikki hoitajat tekevät hyvää ja arvokasta työtä. Sekin on hassua, että pyllynpesu yhdistetään lähihoitajiin. Ihan samalla tavalla sitä useimmissa työpaikoissa tekevät sairaanhoitajat ja sosionomit.

soveltuvuuskokeita oli kahtena päivänä, yhteensä varmasti pitkälti yli 100 hakijaa. 40 otettiin sisään.

Mun peruskoulun päästötodistuksen ka. oli 9,2

Lukiossa 8,8

Ylioppilaskirjoitusten yleisarvosana L



Liekö ajat sit muuttuneet. Mä valmistuin -98

En kaipaa mitään älyllisesti suunnattoman haastavaa hommaa. Mulle riittää, kun haastan luovuuteni... (en ole vanhustyössä)

Montako siis tunnet, ja miksi heitä tunnet niin paljon kuin viestissäsi annat ymmärtää, jos et heistä pidä?

Sairaanhoitajien pääsykokeetkin ovat paaaaljon helpommat, jos niitä yleensä on. Puhun nyt ihan tiedosta ja kokemuksesta enkä luulosta.

mutta itse olin just niitä yläasteella joka välitunti tupakkapaikalle juoksevia, blondattuja pissistyttöjä. Sen jälkeen on sitten tapahtunut kaikenlaista.



t. akateeminen päällikköasemassa oleva äiti

Sinun kaltaisiasi hoitajia itsekin arvostan.Sinulla on sosiaalista älykkyyttä ja tunneälyä, jotka ovatkin mielestäni paljon tärkeämpiä ja inhimillisempiä kuin matemaattinen "robottiälykkyys".



Tajutkaa siis, että älykkyyttä on montaa lajia, eikä pelkästään matemaattista sellaista.

Ensimmäisellä yrityskerralla pääsin lähihoitajakoulutukseen ja vasta toisella yrittämällä ammattikorkeaan.

Kävin tuota lähihoitajan tutkintoa siis puoli vuotta ja sitten aloitin sh:n opinnot.



Pääsykoe lähäriksi oli simppeli,joitakin päättelytehtäviä ja psykologin 5min haastattelu.



Ammattikorkeassa oli laajat kirjalliset osiot,ryhmätilanne ja jopa kuntotesti.



En voi ainakaan omalta osaltani sanoa että lähihoitajaksi olisi vaikeampi päästä,pohjakoulutustakaan ei juuri vaadita.

Ja ap:n yleistys ei kyllä osu minuun. Ala-asteella olin koulukiusattu hissukka, ylä-asteella kiltti tuikitavallinen tyttö joka ei polttanut eikä juonut, koulussa olin keskinkertainen. Opintojen jälkeen olen työskennellyt koko ajan yksityisenä perhepäivähoitajana, 11 vuotta. Minulla on kolme lasta, aviomies jonka kanssa olen ollut 16-vuotiaasta asti, omakotitalo ja tuikitavallinen elämä.Ja ap:n yleistys ei kyllä osu minuun. Ala-asteella olin koulukiusattu hissukka, ylä-asteella kiltti tuikitavallinen tyttö joka ei polttanut eikä juonut, koulussa olin keskinkertainen. Opintojen jälkeen olen työskennellyt koko ajan yksityisenä perhepäivähoitajana, 11 vuotta. Minulla on kolme lasta, aviomies jonka kanssa olen ollut 16-vuotiaasta asti, omakotitalo ja tuikitavallinen elämä.

pakoissa pääsykoetta ollenkaan. Tai on pelkkä kymmenen minuutin haastattelu. Psykologisia testejä ei ollenkaan. Että näin.

sanan varsinaisessa merkityksessä tarvita mutta meidän päiväkodin lähihoitaja omaa sosiaalistä älyä ja sosiaalisia taitoja!!! Hän suhtautuu lapsiin lämmöllä ja avoimesti ja vanhempien kanssa onnistuu pikku jutustelut sekä kunnon kasvatuskeskustelut todella hyvin!! Ihailen häntä!!

Kiitos, odotin kamalaa hyökkäystä siitä miten hoitaja kehtaa tunnustaa ettei ole fiksu.

Oli kiva lukea noita muutamaa positiivista viestiä :)



-ysi

Itse olen lähihoitaja enkä pärjännyt kovin hyvin koulussa. Haaveilin aina hoitajan ammatista, mutta ajattelin etten ole riittävän fiksu. Tein koulun jälkeen töitä eri paikoissa ja elelin nuoruuttani. Parikymppisenä kuitenkin päätin toteuttaa unelmani ja lähdin opiskelemaan. Pärjäsin ihan hyvin. En ollut arvosanoiltani kiitettävä mutta olin hyvä.

Rakastan työtäni ja olen siinä hyvä.

Lääkelaskuissa olen hyvin huono ja tiedostan sen. Aina kun joudun laskemaan lääkelaskuja (kyllä, niitä aivan yksinkertaisia) tarkistan laskun moneen kertaan ennenkuin jaan lääkkeen, vaikka se olisi vain yksinkertainen jakolasku. Ihan siksi että tiedän etten ole hyvä päästäni. Sen sijaan viihdyn asiakkaideni (vanhukset) parissa ja olen kärsivällisyyteni on pitkä. Työssäni parasta on kun saan dementoituneen asiakkaan rauhoittumaan tai alleen ullostaneen vanhuksen pestyä ja laitettua puhtaisiin vaatteisiin ja näen että hänen on hyvä olla. Työ on haasteellista ja aika vauhdikasta, pidän työssäni ongelmanratkaisuista ja minulla on hyvä paineensieto kyky.

Älyllä minua ei ole siunattu, en osaa matematiikkaa enkä kieliä. Mutta työni osaan erittäin hyvin.

Mielestäni hoitajan ammatissa tärkeintä ei ole se koulumenestys ja älynlahjat tai keskiarvot vaan se millä sinä sitä työtä teet, eli sinä itse. Luonne, luonteenpiirteet ja persoona. Hoitajan työtä tehdään sillä omalla persoonalla eikä graafisella laskimella. Lääkärin työ on sitten eri asia. Halusin nuorena myös lääkäriksi, ja lääkäriä minusta ei tullut juuri kehnon pääni takia mutta koska halusin silti hoitoalalle, minusta tuli hoitaja. Ei siinä ole mitään pahaa.

Nykyisin sh linjalle amk:hon ei ole kaikissa pakoissa pääsykoetta ollenkaan. Tai on pelkkä kymmenen minuutin haastattelu. Psykologisia testejä ei ollenkaan. Että näin.

Itse olen yo ja lähihoitaja, työkokemusta on hoitoalalta noin 7 vuotta. Pääsykokeeseen kutsuttiin pari vuotta sitten, mutta meni pupu pöksyyn sen suhteen, jaksaisinko sittenkään opiskella taas.

Toisaalta tekisi mieli yrittää. Vai kannattaisiko mieluummin opiskella vaikka sosionomiksi? Minkälaisia töitä he sitten tekevät?

Anteeksi, ei liity varsinaisesti otsikon aiheeseen, mutta jospa joku osaisi kertoa?

moni lopettaalähihoitajakoulutuksen kesken koska se osoittautuukin vaikeammaksi kuin ovat luulleet. koulussa on paljon matikkaa, anatomiaa, hoitotiedettä, lääkehoitoa... ei sitä ihan kuka tahansa hallitse. ehkä vanhustyössä ei sitä älyä niin tarvita, mutta lähihoitajia on paljon muissakin työpaikoissa. itse olen lasten teholla työssä enkä voi allekirjoittaa väitettä ettenkö järkeä tarvitsisi. pienistä potilaista ollessa kyse pieninkin virhe voi osottautua kohtalokkaaksi. eivätkä osastomme sh.t ja lääkärit ainakaan pystyisi töitään hoitamaan ilman lähihoitajai...



-lähäri

Itsekin hoitajana (sh) ajattelin vastata tähän kärkevästi, kunnes luin viestiketjun loppuun.

Taas päästiin näihin tyypillisiin kommentteihin mitä lh: t aina viljelevät, eli että "sh-oppilaitoksiin otetaan sisään ihan kuka vain" ja että "samaa työtähän me kaikki tehdään".

En aliarvio lähihoitajia, mutta tällaiset kommentit saavat kyllä minut ärsyyntymään.



En tiedä missä te asutte tai työskentelette, mutta ainakin täällä pk-seudulla tilanne on aika erilainen. Sh-opintoihin ei hyväksytä ketä vain eikä sh: n tarvitse tehdä lähihoitajan työtä koska tääältä saa ihan omaa koulutustaankin vastaava. Voi olla, että joku ammattitaidoton huonon itseluottamuksen omaava sh suostuu työskentelemään paikassa missä kaikilla on samanlainen työkuva, mutta älköö pliis yleistäkö sitä kaikkiin. Sh tekee sh: n työtä ja lh tekee lh: n työtä! Jos vaivautuu hankkimaan hieman enemmän ja laajemmin työkokemusta niin huomaa tämän kyllä. Itse en ole koskaan ollut töissä paikassa, missä työnkuvani olisi vastaava lh: n kanssa.

lähihoitajan työtä ei tehdä niillä papereilla eli oli keskiarvosi vaikka 10 (hieman nyt provosoin), mutta fakta on se että luonteella, asenteella ym. sitä työtä tehdään.



No vinkujat voivat nyt työntään ne herneensä nenään eli tietysti lääke ym. on kohdallaan.

Mutta juurikin pääkaupungissa kehitysvammayksikössä sh ja lh tekivät täsmälleen samoja töitä. Useissa paikoissa on näin. Ei sh voi edes tehdä lähihoitajan työtä, koska lh on nimikesuojattu ammatti. Vaikka kerroin, että sairaanhoitajaksi on nykyisin jopa helpompi päästä opiskelemaan kuin lähihoitajaksi, en tarkoittanut että se olisi huono ammatti.

ylioppilas, merkonomi ja tradenomi kunnes tajusin ollessani taloushallinnon tehtävissä, että tätä en työtä en halua loppuelämääni tehdä ja pyrin lähärikouluun ja pääsin sinne, valmistuin lähihoitajaksi ja teen nyt rakastamaani työtä. Palkka tippui yli puolella, mutta vastaavasti oman elämänlaatu nousi. Ja nyt tunnen, että työstäni on jotain hyötyä, toisin kun kuin konsernin kirjanpitäjänä...

Itse luin lh-tutkintoa suoraan peruskoulusta, ja omana aikanani siellä oli oma ryhmä ylioppilaille. Jouduin keskeyttämään terveydellisistä syistä mutta mieheni on lähihoitaja, ja voin kertoa, että hoitajia on kahdenlaisia: hyviä hoitajia jotka tekevät työnsä kunnolla ja kunnialla ja käyttävät ja tarvitsevat sitä älliä hoitaakseen ihmisiä arvokkaasti, ja sitten on ne, jotka eivät tee työtään kunnolla eivätkä arvosta esim. vanhuksia, vaan antavat vanhusten olla paskavaipoissa kun itse juoruavat ja laittavan kynsiään ja tulevat krapulassa töihin. Omalla luokallani oli myös kaikenkirjavaa väkeä, joten toivon hartaasti etten loukkaannu tai muuta, koska en halua näiden bimbojen hoitoon. Valitettavasti ne hyvät työntekijät jäävät usein varjoon, kun pomo suosii niitä bimboja jotka tekevät mitä tahansa muuta kun omaa työtään.