Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen jopa Jenni Vartiaiselle katkera, että hän saa lapsen ja minä en :(

Vierailija
11.09.2011 |

Milloin minusta tällainen tuli?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
11.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmaan tässä rankkojen vuosien saatossa? Tuhoat itsesi ja läheisesi vielä...

Vierailija
2/3 |
11.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan se rankkaa, kun vauvakuume on kamala ja mies ei ole näyttänyt vihreää valoa tai syli on tyhjä vuosien yrityksen jälkeen.



Kaikki raskauuutiset kirpaisevat ja etenkin ne oman lähipiirin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
11.09.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos kovin alussa, tuo on ymmärrettävää. Mutta jos takana on vuosien yritystä, olet päästänyt itsesti tilaan, jossa ulkoistat ongelman ja alat sulkea itseltäsi ovia. Kukaan muu ei saa olla onnellinen, kun sinä olet onneton. Kaikki asiat pyörivät vain sinun ympärilläsi. Kaikkien pitäisi vain tukea sinua. Mikään muu asia maailmassa ei ole niin tärkeä.



Tuosta on päästävä eroon. Ei ole kenenkään muun vika, että olet lapseton eikä sille voi kukaan muu mitään. Heillä on oikeus saada lapsia ja nauttia niistä, ja jos vähääkään olisit kunnon ihminen, antaisit heille tuon ilman syyllistämistä. Sisältä voi tuntua pahalta, mutta sisuksen kanssa tässä(kin) asiassa tehdään töitä. On olemassa ne omat hetket ja tilanteet, jolloin saa olla itsekäs ja purkaa omaa pahaa oloa, mutta niitä ei tehdä toisten kustannuksella. Se, että tehdään paha olo muille oman pahan olon takia, on vain ilkeää.



Usko pois, kateellisuus ja katkeruus vähenevät ja niiden kanssa tulee toimeen, kun pyrkii kaikin tavoin elämään normaalia elämää ja sallimaan muille asioita, joita ei itse saa. Ihan tietyille ihmisille voi sitten niitä synkkiä ajatuksia purkaa, koska he ymmärtävät. Meidän tapauksessamme vain oma mieheni ja joskus hiukan siskoni (mutta ei kunnolla). Sillä hetkellä kun sallit itsellesi sen, että et tapaa tiettyjä ihmisiä, et osta tiettyjä lehtiä, vaihdat katua, kun tulee lastenvaunut vastaan jne. aloitat rämpimisen suossa, joka oikeastaan vain upottaa. Poispääsy on vaikeaa.



Hetkellisesti ja oman jaksamisen mukaan voi toki tapaamisia siirtää tai kertoa ystävällisesti, että et juuri nyt halua kovasti keskustella lapsista. Mutta jo seuraavalla kerralla siihen on kyettävä - oman itsesi takia.



T. Kahden ihanan lapsen kummitäti

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yhdeksän kolme