Lue keskustelun säännöt.
Anteeksi jo etukäteen
10.09.2011 |
että tulin tänne parkumaan, mutta tällä hetkellä minulla ei ole ketään muuta kelle purkaa sydäntäni.
Olen raskaana viikolla 30 ja minulla on myös parivuotias poika.
Avomieheni alkoholinkäyttö lipsui pahasti kesäloman aikana (ei siis ollut välttämättä humalassa mutta joi joka arkipäivä n. 4 puolen litran tölkkiä olutta ja viikonloppuisin enemmän). Hän lupasi, että loman jälkeen ainakin arkena tapahtuva tissuttelu loppuu - muutosta ei kuitenkaan tapahtunut.
Eilen meidän piti mennä perheen kesken tivoliin, mutta kun mies tuli töistä kotiin, hänen mukanaan tuli yllätyksekseni myös eräs hänen ystävänsä joka on kuluneella viikolla viettänyt kaikki illat kotonamme (ja kyllä, olen huomauttanut miehelleni että haluaisin olla välillä iltaisin ihan kahdestaan kun poika on nukkumassa ja mies oli samaa mieltä) ja neljä pulloa olutta.
Suutuin ja sanoin meneväni pojan kanssa sitten kahdestaan. Mies suuttui minulle ja lähti kaverinsa kanssa.
Soitteli illalla humalassa ja haukkui minut, ilmoitti tänään tulevansa hakemaan tavaransa ja palauttamaan kihlasormuksensa. Ajattelin tämän olevan vain tuollaisia känniuhoja, mutta soittikin tänään puolenpäivän aikaan että tulee jossain vaiheessa hakemaan tavaroitaan.
Olen totaalisen hajalla, viime kuukausilla raskaana ja poika hoidettavana. En pysty lopettamaan itkemistä, vaikkakin yritän tehdä sen lapselta salassa.
En tiedä miksi tänne tätä kirjoittelen, oli vaan pakko saada tämä sydämeltä jonnekin.
Kommentit (77)
Kiitos.
Ei oikein, kaikki kaverimma ovat yhteisiä enkä muutenkaan haluaisi sotkea ketään tähän mukaan.
Hänen äitinsä on usein ollut tukenani (omani tekee niin paljon töitä ettemme oikein ehdi muuta kun vaihtaa nopeat kuulumiset viikottain), mutta olisi jotenkin ehkä jopa väärin laittaa anoppi siihen asemaan että joutuu minua auttamaan.
En tiedä, en taida edes ajatella selkeästi...pitäisi muuttaa uuteen asuntoonkin puolentoista kuukauden päästä, nyt tuntuu jotenkin ihan toivottomalta ja yksinäiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osaa muuta sanoa kuin että olen pahoillani tilanteesta....ei varmasti ole helppoa olla yksin viimeisillään raskaana. Onko sinulla läheisiä jotka voi auttaa lasten kanssa kun vauva syntyy? Mulla on vauva ja 2-v. ja kyllä siinä kaipaa apua monesti, varsinkin kiva jos on joku viemassa esikoista ulkoilemaan kun vauva roikkuu tissillä, tai laittaa esikoista nukkumaan illalla. Kyllä sitä varmaan yksinkin pärjää, kun on pakko.
Itse en jaksais alkoholistia katsoa, joten varmaan eroaisin jos mies ei itse tajuis lähteä...ällöttävää jos aikuiseen ihmiseen ei voi luottaa, vaan kaverit ja viina on tärkeämpää. Kyllä sä ap pärjäät, ja eihän sitä tiedö jos mies tulee järkiinsä, toivottvasti et ota sitä takaisin jos se vielä juo.
sinä et ole tehnyt mitään väärää! Anna miehen hakea tavaransa! Soita hänelle ja sopikaa aika koska hakee ne kamat, että voit lähteä lapsen kanssa pois siksi aikaa.
Jos mies ei tajua nyt lopettaa, niin kiva elämä teille tulossa! Ole nyt kovana! Luultavasti mies vain uhoaa, saattaa ne kamat hakeakin mutta alkaa pian katua. ÄLÄ nyt anna ihan helpolla periksi!
Sanot miehelle että tulee juttelemaan sinun kanssa asian selväksi.
Ja jos on edelleen sitä mieltä että tahtoo vapauteen niin sitten annat mennä. Mutta sinun mielenterveyden ja jaksamisen vuoksi on pakko puhua missä mennään.
Kyllä sinä selviät lasten kanssa kunhan saat taas arjen pyörimään.
kylläpä valitsi "mies" hetken jättää sinut! :(
anna mennä,mitäs sä tollasella paskalla teet,kun ei kait sulla peltookaan ole!
lämmin lohtuhali täältä ja zempit!
ps. selvisin minäkin kahden pienen lapsen yh;na,että kyllä sinäkin selviät!
aurinkoisempaa tulevaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanoin, ei ole pahemmin ketään auttamassa.
Ihmettelenkin, miten koko suhde ja perhe voi kaatua siihen että kiellän miestä juomasta joka ilta??
Ei tosiaan ole humalassa, mutta ei ole mielestäni normaalia että ne pari tölkkiä on pakko saada.
Hän ei ole aina juonut tuohon tahtiin, vaan tämä alkoi nimenomaan nyt lomalla. Loma loppui reilu viikko sitten ja tajuan että kun on pitkään harrastanut tuollaista, se saattaa "jäädä päälle".
Sitä en vaan käsitä, että jos otan siitä nokkiini niin mies haluaa lähteä kokonaan pois.
Äh, ärsyttää olla tällainen vinkuja. Muutenkin joku herkkiskausi menossa ja nyt tämä. Ei tule itkusta loppua, enkä kuitenkaan haluaisi hätäännyttää poikaani tällä parkumisella.
Kuten sanoin, ei ole pahemmin ketään auttamassa.
Ihmettelenkin, miten koko suhde ja perhe voi kaatua siihen että kiellän miestä juomasta joka ilta??
Ei tosiaan ole humalassa, mutta ei ole mielestäni normaalia että ne pari tölkkiä on pakko saada.Hän ei ole aina juonut tuohon tahtiin, vaan tämä alkoi nimenomaan nyt lomalla. Loma loppui reilu viikko sitten ja tajuan että kun on pitkään harrastanut tuollaista, se saattaa "jäädä päälle".
Sitä en vaan käsitä, että jos otan siitä nokkiini niin mies haluaa lähteä kokonaan pois.Äh, ärsyttää olla tällainen vinkuja. Muutenkin joku herkkiskausi menossa ja nyt tämä. Ei tule itkusta loppua, enkä kuitenkaan haluaisi hätäännyttää poikaani tällä parkumisella.
Mies se raukka on! Hänen pitäisi olla sun tukena auttamassa varsinkin kun olet viimeisilläsi raskaana. Mitä hän tekee? Latelee tommosia kännihuuru uhkailuja sulle puhelimessa???! Pakkaa kuule ukon kamppeet valmiiksi jo oven taakse. Jospa heräis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelenkin, miten koko suhde ja perhe voi kaatua siihen että kiellän miestä juomasta joka ilta??
Ei se näin ole, äläkä missään tapauksessa suostu ajattelemaan että SINÄ olisit nyt perhettä hajottamassa. Mies elää jotain omaa kriisiään, ja HÄN ei halua perhe-elämää ja pyrkii pakoon. Ehkä juominenkin on siitä oire.
Sinun ja lasten vika tämä ei mitenkään ole (paitsi jos teillä on parisuhteessa jotain suuria ongelmia joiden ratkaisuun et ole ollut halukas ja joista et nyt kertonut... mutta oletan että oelt ollut ihan tavallinen puoliso).
Mies haluaa olla vapaa ja juoda, ja hänelle sopisi kyllä se, että sinä pidät taloa pystyssä, laitat ruoat ja vaihdat lakanat hänelle ja kaverilleenkin. Jos et ole siihen halukas, hän ei halua koko suhdetta (ainakaan uhomielellään ollessaan), mutta se ei silti ole mitenkään SINUN vikasi vaan hänen valintansa.
Voi olla että hän yrittää kiristää sinua nyt suomaan hänelle kaikki edut ilman mitään vastuuta. Älä alistu.
Ja ihan varmasti teidän yhteisistäkin kavereista löytyy joku joka voi vähän auttaa sinua, jos tarvitset lastenvahtia jne. Jos näyttää että ero tosiaan tulee, ota heti yhteys sosiaalitoimistoon tarvitset luultavasti apua muuttoon ja rahallisesti.
Et ole tosiaankaan mikään vinkuja!!
Voithan sinä pyytää anoppiasi auttamaan poikaansa, ja kertoa, että mies ennemmin jättää perheensä kuin lopettaa juomista. Voi auttaa asiaa, kun käännät sen tällä tavalla toisin päin. Toivottavasti miehesi järkiintyy pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että tuo ihan vain niistä oluista johtuu. Varsinkin jos niitä ei sitä neljää enempää mene. Eihän siinä vielä mihinkään känniin aikuinen mies tule. Luultavasti äijä on harkinnut lähtöä pitempäänkin.
Vaan ei tuo sinun vikasi ole, vaan miehen oma valinta. Mulkulta se kyllä vaikuttaa, kun tuossa vaiheessa lähtee.
että hyvä kun pääsit eroon.
Jos suhteellisen kohtuullisesti dokaava mies on valmis jättämään perheensä sen takia että ei saa lauantai-iltana paria kaljaa niin ei se siitä paremmaksi muutu, viina sen miehen vie ennen pitkää ja sitten on aika kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä hlvt??? Kyllä AP:n teksteistä saa sen käsityksen, että mies osannut tähän asti juoda kohtuullisesti. Tää oli eka krt kun mopo karkas käsistä. Ni mite hemmetissä te teette siitä miehestä kauheen juopon josta ei ole mihinkää. Voi huh huh taas!
Jouduin sairaalaan tänään ennenaikaisten supistusten takia. Soitin anopin hakemaan pojan heille ja sairaalan ohjeiden mukaan ambulanssin itselleni, kun jouduin näillä viikoilla lähtemään kauemmas sairaalaan.
Mies soitti samaan aikaan ja sanoin että olen lähdössä sairaalaan enkä ehdi puhua. Mies ilmaantuikin tänne juuri ennen äitiään ja alkoi riehua ihan hullun lailla. Huusi minulle ja sanoi minua huomionkipeäksi, toisti vaan kuin jotain mantraa että "mitä sun päässä oikein liikkuu".
Äitinsä tuli tähän ja hän olkoi tällekin uhoamaan, heilutteli nyrkkejään, repi eteisen kaapin oven irti ja hakkasi sen ja eteisen tuolin lattiaan tuusan nuuskaksi. En ole koskaan nähnyt häntä sellaisena!
Anoppi ajoi äijän ulos, ja vielä sairaalaan ukko soitteli "Missä oot?" "Missä poika on?" jne. ja tämä tapahtui monta kertaa. Aivan kuin ei olisi tajunnut niistä minuuteista täällä mitään. Nyt vasta rupesin pelkäämään, kun en tajua hänen käytöstään yhtään. Voiko pelkästä alkoholista tulla tuollaiseksi?
Toisaalta ajattelen että en ikimaailmassa ota tuollaista sekopäätä takaisin kotiin vaikka hän sitä polvillaan anelisi, toisaalta rakastan (valitettavasti) sitä ihmistä koko sydämestäni ja olen hämmentynyt eilisestä ja tästä päivästä. En uskalla edes ajatella että jäisin yksin, tai etten heräisi aamuisin mieheni vierestä ja nukahtaisi iltaisin rakkaani kainaloon.
Poika on nyt anopin luona yötä ja minulla tyhjä olo. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajusi, että menettää teidät ja kätevästi syyttää sinua. Niin se vaan menee. Hän ei näe toiminnassaan mitään väärää, vaan todennäköisesti syyttää juomisestaankin sinua. Nyt on valitettavasti aika lähteä. Te turvakotiin tai mies katkolle.
Nyt hän soitti jonkun kaverinsa puhelimesta ja väittää että minä olen hänet heittänyt ulos??
Pyysin ettei hän soittaisi enää koska minulla on huono olo ja täytyy levätä supistusalttiuden takia.
Mies vastaa, että "Jaa sun mielestä meidän juttu ja perhe oli nyt tässä..."
Mies ei juo viinaa, ainoastaan kaljaa/siideriä/lonkeroa. Hän ei ole nyt ollenkaan oma itsensä. Voiko olla että hän on juonut väkeviä ja persoonallisuus muuttuisi noin radikaalisti, kellään kokemusta?
Jotain jo varmasti ärsyttää jauhamiseni, mutta mielummin puran ajatuksiani tänne kuin itken yksinäisyyttäni sohvalla ja ikävöin poikaani.
voimia sinulle!
Ettei miehellä olisi jotain mielenterveysongelmia? Jotain ongelmia kuitenkin.
Itse tuossa tilanteessa hakisin apua viranomaisilta tai vaikka anopilta. Hyvinhän anoppisi tuntui tajunneen tilanteen.
seuraava kohde ei ole enää huonekalu vaan sinä taikka poika. Niin hirveältä kuin se kuulostaa mutta valitettavasti siihen suuntaan miehesi on nyt menossa. Jos hän ei suostu hakemaan välittömästi hoitoa itselleen alkoon ja väkivaltaisuuteen niin älä vain päästä enää lähelle ollenkaan. Hoidon avulla voit ehkä(EHKÄ) saada miehesi takaisin.
volisee, että kun kuitenkin rakastan sitä ja miten selviän jos en saa nukahtaa rakkaani kainaloon.
Vittu, minä olen katsonut tuollaista muijaa ja se oli äitini. Isäni pisti tuusannuuskaksi paikat ja äitini sanoi, että kun hän kuitenkin rakastaa.
Minulla meni 1o vuotta viillellessä itseäni ja 2 itsariysitystä takana ja terapiaa, että sain itseni jaloilleni lapsuudesta.,
On saatana ämmillä sairasta rakkautta kun annetaan lapsen elämän mennä pilalle, että pääsee tuollaisen paskan pamputettavaksi aina iltain.
Hyi helvetti. Ei tipu empatiaa kyllä.
Ei ole provo, olisikin.
Tämä on pelottavaa, koska olemme olleet yhdessä jo kauan ja asuneetkin saman katon alla vajaa pari vuotta.
Aikaisemmin saatoin ihan hyvin sanoa, että tänään ei sitten tartte ottaa yhtään, tai viikonloppunakin ilmoittaa että ton jälkeen ei enempää jne ja mies aina ymmärsi. Kehuikin usein kavereilleen että meillä toimii parisuhde kun kumpikaan ei jäkätä ja naputa, mutta sitten kun on sanottavaa, se sanotaan ja toinen tajuaa heti.
Nyt yhtäkkiä en saa puuttua alkoholinkäyttöön mitenkään, ja olen huomionkipeä kun lähden supistusten takia sairaalaan? Ei kuulosta yhtään minun mieheltäni ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän hämmennyn.
Voi olla, että uhoaa ja tulee vielä järkiinsä tai sitten ei. Onko sulla ketään, jonka voisit pyytää avuksesi ja tueksesi? Ainakin silloin kun mies hakee tavaroitaan. Voimia sulle.