Lue keskustelun säännöt.
Tuntupas kivalta. Lapsen isä sanoi, että ei oo vielä sopivaa rakoo löytynyt... :(
10.09.2011 |
Siis mies jätti mut kun lapsi oli pieni, kun "jotain puuttui". Kaksi viikkoa ennen oli vielä niin tulisesti rakastunut ja oltiin sen elämän sisältö ja naimisiin piti mennä ja kaikkee.
Mulle toi mies on ollut elämän rakkaus enkä vieläkään ole päässyt hänestä yli, vaikka erosta on jo puolitoista vuotta.
Mies sit kysyi, että monelta tuo lapsen tänä iltana ja minä sanoin, että tuo sit sopivassa raossa. Mies siihen tuumas, vitsinä, että ei oo vielä sopivaa rakoa löytyny.
Tuntupas kivalta kuulla vieläkin, että minä(kään) en ollut se sopiva ja oikea rako :(( Surullinen olo tulee vieläkin. Ja tuolla tyypillä on tapana heitellä tommosia "vitsejä" :'( Helppohan sen on, kun ei ole mitään tunteita.
Kommentit (31)
elämäs menee kuralle moisen juntin takia, jonka jostain kuvitteellisesta syystä nostat aivan liian korkealle jalustalle... luehan kirjoituksesi ajatuksella. Mies tekee mitä haluaa, ja sä ruohonjuuritasolla koetat kaikkesi, että sun rako olis se minkä huolii lopulta, kunhan testailee ajan kuluksi mahdollisimman monia ennen sitä... voi matto sentään.
Yritän nykyään parhaani mukaan keskittyä kaikkeen muuhun elämään, en pidä mitään yhteyttä mieheen, en luota häneen yhtään enkä tosiaan käytännössä haaveile yhteenpaluusta. Ja aika ison osan ajasta olen vakaasti sitä mieltä, että hyvä kun pääsin eroon moisesta ihmispaskasta.
Mutta silti huomaan aina välillä, että tunteita vielä on. Niinkuin juuri tänään.
Ja ainut paikka missä kehtaan sen tunnustaa, on av-palsta...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain pysty tyytymään enää kenenkään kanssa vähempiin tunteisiin. Ei pysty tekemään kompromisseja tunteitten suhteen. Joitain olen tapaillut, mutta äkkiä en tyypit alkaa tökkimään.
Ehkä, kunhan valmistun, lähden jonnekin toiselle paikkakunnalle jotta pääsisi vielä paremmin irti.
ap
En vain pysty tyytymään enää kenenkään kanssa vähempiin tunteisiin. Ei pysty tekemään kompromisseja tunteitten suhteen. Joitain olen tapaillut, mutta äkkiä en tyypit alkaa tökkimään. Ehkä, kunhan valmistun, lähden jonnekin toiselle paikkakunnalle jotta pääsisi vielä paremmin irti. ap
Nauti elämästäsi lapsesi kanssa!
On vaan niin perusteellisen surkea olo. Kaipaisin niin halausta ja läheisyyttä.
Itken nyt samalla kaiken muunkin, yksinäisyyden, väsymyksen, ydinperheen ikävän, sen yhdessä nauramisen ikävän,...
ap
mikään ihme, että sulla on vielä tunteita. Mies vielä jätti sinut todella kylmästi ja raa'asti yhtäkkiä. Ei ihme, että kipuilet.
Kannustan sinua hakemaan apua tähän miehestä eroon pääsemiseen. Kaikenlaisia eroseminaareja järjestetään, joista voisit saada palikoita oman pään järjestämiseen. Pääsisit uuden elämän alkuun ja huomaisit, ettei tuollainen sitoutumiskammoinen pelkuri ollutkaan elämäsi mies, vain haavekuva jostain, jota ei ollutkaan olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se tunne mikä tulee jotain ihmistä kohtaan kun sen kanssa on.. Sellainen voimakas sisäinen väristys ja kuinka sitä ihmistä voi haluta.. Eikä auta vaikka mies on kohdellu sua paskasti tai on vaan epäsopiva.
Joku voi pitää sitä pitkänä aikana, mutta sinut on jätetty umpirakastuneena pienen vauvan kanssa. Oletko ollut masentunut eron jälkeen(=vauva-aikana)? Minusta on ihan normaalin rajoissa ettet ole jaksanut tuona aikana päästä vielä täysin yli. Varsinkin kun vauvan takia olette varmaan olleet tekemisissä enemmänkin kuin lapsen ovenraoista pujauttamisen? Ja mies vielä löysää hirttäsi toteamuksilla tyyliin että voisihan yhtä hyvin olla sinun kanssasi.
Lapsi alkaa kasvaa, tee tarkoituksella pesäeroa mieheen. Siis ihan käytännön asioissa, mies varmaan huomasi lammas-vastauksesi tuossa lapsen palauttamisessa "sopivassa raossa". Ensi kerralla vastaat jonkin kellon ajan ja sillä selvä. Teet itsellesi selkeämmät rajat. En siis tarkoita että vaikeuttaisit tapaamisia, vaan että ne vedetään tarkan kaavan mukaan eikä millään "odotan sua vaikka koko päivän oviaukossa"-asenteella. Se voi auttaa sinua itseäsi erottamaan sinua ja miestä.
Sitten kun lapsi on poissa, lähdet ulos. Ei ryyppämään, laastarisuhteista ei ole mitään hyötyä. Vaan esimerkiksi rauhalliselle kävelylle rantaan, hikilenkille aggressiomusiikilla tai kauppaan shoppailemaan, mikä sinulle on luontevaa ja mitä teet Vain Itsellesi. Siis rakennat omaa elämää, hyvää oloa joka ei ole riippuvainen kestään muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin että tunteita on, mutta joskus onkin parempi ajatella järjellä ja keskittyä omaan elämään.
itsellänikin on ollit epätoivoinen suhde, tai lähinnä sen loppu. Pääsin siitä yli kun lopetin täysin yhteydenpidon mieheen.(teillä se ei taida ihan onnistua kun on yhteinen lapsi) Pyrin ajattelemaan vain niin, että suhde ei vaan nyt toiminut vaikka molemmilla tunteita olikin ja alussa hyvinkin tulisia.
Kertomasi perusteella et edes halua päästää miehestä irti, vaan keksit puolusteluja hänen huonolle käytökselleen. sun pitäis nyt vain keskittyä siihen, ettei suhteesta tule mitään ja on aika unohtaa hänet. Pidät yhteyttä vain kun lapsen takia on pakko, ja puhutte vain lapsen asioista. helpommin sanottu kuin tehty, mutta minusta vain on tyhmää tuhlata aikaansa mieheen, jonka kanssa ei ole yhteistä tulevaisuutta.
patikointiretkellä tuolla umpimetässä ja annoin tuule kuivatella silmiäni. Teki hyvää.
Nyt olen taas kunnossa ja huono hetki suunnilleen ohi.
Kyllä mulla käy monestikin mielessä, että kunpa ei tarvitsisi pitää mitään yhteyttä mieheen, mutta tässä tapauksessa on pakko...
En minä oikeastaan tuhlaa aikaani häneen, nää on vaan tällaisia repsahduksia.
Olen jo sanonut hänelle, että en halua olla missään tekemisissä... Tosin siitäkin välillä repsahtelen, koska hänen kanssaan on niin mukava puhua. Mies sanoi joskus heti tavattuamme mulle, että aivan kuin olisi tuntenut mut aina. Ja samalta mustakin tuntui/tuntuu; olemme jotenkin niin samalla aaltopituudella.
Mutta en todellakaan hyväksy hänen tekojaan enkä luultavasti koskaan voi antaa ihan täysin anteeksi sitä kaikkea mielipahaa minkä hän on aiheuttanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies on niitä, jotka puhuvat paljon lämpimäkseen saadakseen pillua ja sinä reppana romantikko uskoit kaiken!
Kaikkea hyvää toivon sinulle. Jatka eteenpäin, äläkä ota tuollaista ukkoa takaisin. Heikko hetki menee aina ohi.
Enhän mä nyt sitä tarkoittanutkaan!! Olen vain kuullut sen jo niin monta kertaa eri sanoin ja hyvä etten itsaria tehnyt eron jälkeen pahanolon vuoksi, että en enää haluaisi kuulla mitään tuollaista. Varsinkin kun se vieläkin satuttaa!
ap