te ranskaa peruskoulussa tai lukiossa c- tai d-kielenä opiskelleet...

Josssain tilanteissa ollut hyvä, että edes jotain hajua on..

ja kirjoitinkin sekä sen että saksan. Lukion jälkeen en käyttänyt ranskaa yhtään missään, mutta sujuvasti laittelin kaikkiin papruihin että puhun ja osaan kyllä. Yliopistosta valmistumisen jälkeen menin komissioon harjoittelemaan Brysseliin, enkä siis todellakaan muistanut ranskasta juuri mitään. Siinähän sitten kärvisteltiin ja irvisteltiin kun yritettiin sillä kehumallaan ranskankielellä pärjätä :-) Kuviot helpottui kun törmäsin belgialaiseen mieheen, jonka kanssa nykyään naimisissa. Siinä tuli kieltä harjoiteltua oikein motivoituneena :-) Nyt ranska sujuu jo melko hyvin, vaikka virheitä teenkin. Päädyttiin muutaman vuosi sitten takas Suomeen. Keskenämme puhumme kotona etupäässä englantia (vaikka hän kyllä osaa melko hyvin suomea), ja minä puhun lapselle suomea ja hän ranskaa. Lapsi on nyt 4v ja osaa etenkin ranskaa ja suomea erittäin hyvin. On ranskalaisessa päiväkodissa.

Siitä on ollut paljon hyötyä sellaisissa yleissivistykseen liittyvissä jutuissa, joita en tule aina edes ajatelleeksi. Ranskan kielen kautta ymmärrän joitakin espanjan ja italian sanoja. Lisäksi osaan ääntää sitä ranskaa kohtalaisesti kun on tarvetta. Ymmärränkin jotain. Työelämässäkin olen sitä joskus harvoin auttavasti tarvinnut.

Venäjää kyllä haluaisin osata. Harmittaa kun en ymmärrä mitään kun venäläisiä on joka puolella.

A-englanti, B-ruotsi, C-ranska ja D-saksa. Lyhyt matematiikka. Siinäpä ne tärkeimmät lukion aikaiset valintani. Enkä ole katunut niitä päivääkään. 

Saksan osalta on ollut enemmän hyötyä kuin ranskan, vaikka aloitinkin ensiksimainitsemani kielen opinnot vasta lukiossa.

Työssä EU-hommissa on hyötyä, sekä sukulaiskielien espanjan ja italian opiskelussa.

Niin monta komeata miestä! En osaa päättää, kenet heistä valitsisin.