Mikä vaivaa 15-vuotiasta tyttöä joka pukeutuu kuin jätkät?

Olin itse samanlainen melkein parikymppiseksi, poikien kengät, paidat, ei koruja. Nyt oon 35 eikä ainakaan pukeutumisen perusteella kukaan pääse miesmäiseksi sanomaan :) Sitä paitsi jos teinien tarkoitus on pukeutumisellaan provosoida vanhempiaan niin ap:n tyttö on ilmeisesti osunut naulan kantaan kun tuo näyttää niin ärsyttävän.

Eikä ärsytä vaan ihmetyttää. Mä en ole tollaiseen tapaukseen ennen törmännyt joten en oikein tiedä että mitä siitä ajatella. On aika juro ja ei pahemmin puhu ja hirveän läheisiä ei olla joten en viitsi kauheesti kysellä että en astu varpaille.

Oli meillä viikonlopun ja ajattelin että ilahdutan sitä sillä että vien sen ostoksille, ei sitä kiinnostanut!!

Jotenkin ihan kauhee tapaus, hävettää kävellä sen kanssa.

Ap on tainnut kasvaa pullossa. Siis ihan kaaaameeeeta, joku nainen ei välitä shoppailusta!

Heppaharrastajat esim ovat aika rentoa porukkaa.

tuollainen vaihe n. 17-vuotiaana. Teininä sitä vähän kokeillaan erilaisia identiteettejä ja mietitään millainen itse on. Mulle tuo oli sellainen "olen reipas ja ronski ja vähän erilainen poikatyttö" -vaihe :D



(en lukenut muuta kuin aloituksen, mutta eiköhän joku ole jo esittänyt lesbo-veikkauksen joten varmuuden vuoksi: en ole lesbo eikä sen kokeileminen liittynyt tuohon mitenkään).

heppaharrastaja!

Mulla on 8-vuotias tyttö, joka ei ole ikinä välittänyt mistään tyttöjen jutuista ja pukeutuu mieluiten poikien vaatteisiin. Noh, ehkä paidassa voi olla joku söpö kissa tai heppa, mutta noin periaatteessa... Mekkoa tms. sille ei saa päälle kuin korkeintaan kerran vuoteen johonkin häihin ja sekin pitkin hampain. Vaatteissa pääasia, että ne eivät kiristä, eikä purista, eikä oo juostessa ja puuhun kiivetessä tiellä... Välillä sanoo oikein haluavansa mahdollisimman poikamaiset vaatteet. Ja sit napisee, kun luullaan pojaksi :D (Vaikka joissain tilanteissa on suorastaan ylpeä siitä, kun on niin "jätkä"...)



Se varmaan näyttää 15-vuotiaana just tommoselta O_O



Eikä se ole edes vielä kasvamassa naiseksi, eli ei paljon luulis sekään hävettävän.



Mikä nyt meni pieleen?

Mulla on 8-vuotias tyttö, joka ei ole ikinä välittänyt mistään tyttöjen jutuista ja pukeutuu mieluiten poikien vaatteisiin. Noh, ehkä paidassa voi olla joku söpö kissa tai heppa, mutta noin periaatteessa... Mekkoa tms. sille ei saa päälle kuin korkeintaan kerran vuoteen johonkin häihin ja sekin pitkin hampain. Vaatteissa pääasia, että ne eivät kiristä, eikä purista, eikä oo juostessa ja puuhun kiivetessä tiellä... Välillä sanoo oikein haluavansa mahdollisimman poikamaiset vaatteet. Ja sit napisee, kun luullaan pojaksi :D (Vaikka joissain tilanteissa on suorastaan ylpeä siitä, kun on niin "jätkä"...)

Se varmaan näyttää 15-vuotiaana just tommoselta O_O

Eikä se ole edes vielä kasvamassa naiseksi, eli ei paljon luulis sekään hävettävän.

Mikä nyt meni pieleen?

Sekös se olikin :D

Vastaava kokemus omasta sisaresta.

Vastaava kokemus omasta sisaresta.

Jotenkin ihan kauhee tapaus, hävettää kävellä sen kanssa.

Tuolta pohjalta kun asiaa tarkastelee, niin ei mikään ihme, ettei kummityttö paljon ollut kiinnostunut ostosreissusta. Vaikket olisi sanonut halaistua sanaa hänelle omasta häpeän tunteestasi häntä kohtaan, niin kyllähän 15-vuotias huomaa tuollaisen ihan helposti.

Pystyn hyvin samaistumaan kummityttöösi, sillä olin itse samanlainen 15-vuotiaana: juro, sisäänpäinkääntynyt, meikitön ja paidat paria numeroa liian suuret. Muutuin vasta, kun pääsin pois peruskoulusta, menini opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja aloitin itsenäisen elämän.

Olin hyvin nuoresta lähtien herkkä huomaamaan ihmisten sanattomat reaktiot ja välttelin tarkoituksella ihmisiä, joiden suut sanoivat yhtä ja teot, kehon elekieli sekä ilmeet aivan muuta. nuorena otin kaiken kauhean vakavasti ja se loukkasi syvältä, jos joku pelkän ulkoisen olemukseni perusteella päätti olla pitämättä minusta.

Nykyisin sellaiset asiat ovat toisarvoisia, mutta nuorena sitä haluaisi kovasti olla hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Kun sen oman identiteetinkin löytämisen kanssa menee oma aikansa, hormonit vaikuttavat voimakkaasti niin fyysisellä kuin henkisellä puolella jne., olisi kovin tärkeää, että suhteet niihin lähimpiin ihmisiin olisi kunnossa.

Voi olla, että kummityttösi on jo aikapäivät sitten huomannut, ettet oikein pidä hänestä -ja mikä ihme se nyt onkaan, kun kerran itsekin ihan avoimesti sanot häpeäväsi hänen seuraansa julkisesti täällä (vaikkei henkilöllisyytesi paljastukaan).

Itse olen nyt 38-vuotias ja minulla on edelleen läheiset suhteet kummeihini. He eivät ole koskaan yrittäneet muokata minusta mieleistään ihmistä, vaan olen saanut olla oma itseni heidän seurassaan. Neuvoja, opastusta ja kannustusta olen saanut, mutten koskaan tunnetta, että seurani olisi "jotenkin kauheeta". Onneksi.

mä kans pukeuduin ku poika 15veenä, kun se ei riittänyt niin leikattiin irokeesi.

Nuori laittaa päälleen just sitä mitä haluaa, ei siinä kummitätien ihmettelyt auta.



oi tsiisus jos olisit nähnyt mut 15 veenä.. rautakauppiaaksi meitä kutsuttiinkin.. oli meinaan kettinkiä housuissa riippumassa.

itse olin nimittäin tuollainen teini. ruutupaitoja, löysiä farkkuja, ei meikkiä ja hiukset ponnarilla, usein vielä lippis päässä. olin ujo & arka lukutoukka, en kaivannut huomiota. vasta parikymppisenä aloin meikata, värjätä hiuksia ja pukeutua tiukempiin farkkuihin, narutoppeihin...