Mikä vaivaa 15-vuotiasta tyttöä joka pukeutuu kuin jätkät?

Ei halua korostaa tyttömäisiä/naisellisia puoliaan, koska ei osaa niitä arvostaa, tuntee itsensä oudoksi omassa kehossaan tms.

Kehuuko tytön isä häntä vaikka söpöksi ja ihanaksi?

Äiti ei kertonut kuukautisista ja ne alkoi kun olin 10- vuotias. Kun jäin "kiinni" niin äiti nolasi.



Äiti oli eronnut noihin aikoihin ja hän liehui baareissa ja minä taas tahdoin piilottaa naiseuttani koska olin epävarma ja äidin viesti minulle oli että naiseudella pokataan miehiä. Ei siis ihan terveellä pohjalla menty?



Vasta ammattikoulussa aloin jättämään säkkivaatteita pois ja opettelin pitämään kropastani jota olin joutunut lähinnä häpeämään.



Rintaliivitkin sain ekat 12- vuotiaana ja suoraan D- kokoset, muistan sen vieläkin miten myyjäkin ihmetteli äitini kanssa että näin isot liivit ekana.

Niistä oli vaan kotona sellaista nolaamista että "mennäänkö ostamaan pikkuselle rintaliiviä"? Ja päälle ihottavaa virnistystä. Sen yli pääsemiseen meni oma aikansa.



Eli ympäristön vaikutus on omalta osaltani ollut syy.

Kun itseä kiinnosti niin muut teki kyllä selväksi ettei siitä kehdannut ottaa puheeksi, pitkään muistan haaveilleeni rintaliiveistä mutta en sitten uskaltanut sanoa että haetaan semmoset. :(

On ehkä mukavuudenhaluinen eikä kovin miellyttämishaluinen. Oma 15-vuotiaani kyllä välillä laittautuu oikein olan takaa, mutta toisinaan pukeutuu sitten juuri noin. Ihana vapaus! Mielestäni vaatii jopa aika lailla itseluotttamusta mennä kouluun (lukiolainen) ilman meikkiä.

Mikä vaivaa 15-vuotiasta tyttöä joka pukeutuu kuin jätkät?

vaivata. Vaivaako kaikkia niitä ihmisiä joku, jotka eivät noudata stereotypioita.

Vai vaivaako stereotypioita noudattavia yleisen mielipiteen miellyttämisen halu.

Jokainen voi pukeutua miten itse haluaa. Sitäpaitsi voihan se olla ihan tietoista kapinaa tuota nykypäivän pissis-kulttuuria vastaan.

Isoja paitoja, lenkkareita, ei koruja, ei meikkiä. Hiukset kampasin jos muistin.



Ihan nainen minusta tuli ja miehen kanssa olen naimisissa ja häntä haluan =)

Mitä välii?

Haluat kaikkien näyttävän samalta....TYLSÄÄÄ!

Leikkasin jopa kaljun. Se meni ohi ja nykyään olen ihan naisellinen nainen. :)



En vain kokenut niitä kovin tärkeiksi, en halunnut olla hepsankeikka vaan jotenkin reipas. Harrastin paljon urheilua, enkä jaksanut sitten laittaa tukkaa ja kaikkea, kun kuitenkin kävin kohta suihkussa taas.

Enkä muista syytä. Hienot vaatteet ja korut eivät kiinnostaneet. Pojista tykkäsin/tykkään (jos ap sitä mietit).

ei voinut vähempää kiinnostaa korut ja muut naisten jutut..leikkasin myöskin kaljun(kuten edellinen kirjoittaja :))

Nykyään olen ihan naisellinen nainen..ihan heterokin vielä :D Käytän koruja,meikkiä ja pukeudun hameisiin,joihin en teininä olisi koskenutkaan :D

Itsekin olin hieman tuollainen, enkä nyt ainakaan koskaan ole milään lesbo ollut.

ihan normaali murrosikäinen.



Ei kaikkia aikuisiakaan naisia kiinnosta "nätit tyttöjen jutut".

se maskuliinisempi versio niinkuin lesbopareissa aina on

epävarma, pojanvartaloinen ja itsestäni

"huolehtimaton" 15v. Oli helpompi piilottautua kamaliin vaatteisiin kuin kilpailla kauniimpien ja rintavampien luokan tyttöjen kanssa poikien suosiosta.



Tilanne parani parinkympin jälkeen kun miehet alkoivat kiinnostumaan. Huomasin miten kauniit vaatteet antaa itsevarmuutta ja tietyn kuvan minusta ja opin käyttämään sitä hyväkseni.



Nyt 35 v myöhemmin ei naisellisempaa voisi kuvitellakaan:) Ei siis mitään blondi-pinkki-kulta hörhöilyä vaan tyylikkäällä tavalla naisellista oloa! Nautin suunnattomasti siitä (itse siis) että olen yhä kaunis ja naisellinen, osaan pukeutua tilanteen mukaan ja tietty merkitsee paljon sekin että miehen silmää miellyttää. Niin oman kuin muidenkin;D

Naiseksi kasvaminen ahdisti, samoin oma epävarmuus. Pidin itseäni muita rumempana, lihavampana ja huonompana ja se oli helpompi peittää.



Ei minusta tullut lesboa eikä miesmäistä aikuista. Parikymppisenä olin jo oppinut meikkaamaan, käyttämään koruja ja pukeutumaan naisellisesti. Kotioloissa viihdyn edelleen isossa hupparissa ja löysissä housuissa. :)

On kehuttu ja rakastettu isona ja pienenä, ei ole lesbo (saa olla jos on, mutta ei sitä vaikuta) ja on ihan fisu tyyppi, mutta vähän oman tiensä kulkija. Minä arvostan häntä, koska hän uskaltaa olla erilainen kuin muut.

Olin itse samanlainen melkein parikymppiseksi, poikien kengät, paidat, ei koruja. Nyt oon 35 eikä ainakaan pukeutumisen perusteella kukaan pääse miesmäiseksi sanomaan :) Sitä paitsi jos teinien tarkoitus on pukeutumisellaan provosoida vanhempiaan niin ap:n tyttö on ilmeisesti osunut naulan kantaan kun tuo näyttää niin ärsyttävän.

Olin itse samanlainen melkein parikymppiseksi, poikien kengät, paidat, ei koruja. Nyt oon 35 eikä ainakaan pukeutumisen perusteella kukaan pääse miesmäiseksi sanomaan :) Sitä paitsi jos teinien tarkoitus on pukeutumisellaan provosoida vanhempiaan niin ap:n tyttö on ilmeisesti osunut naulan kantaan kun tuo näyttää niin ärsyttävän.

Eikä ärsytä vaan ihmetyttää. Mä en ole tollaiseen tapaukseen ennen törmännyt joten en oikein tiedä että mitä siitä ajatella. On aika juro ja ei pahemmin puhu ja hirveän läheisiä ei olla joten en viitsi kauheesti kysellä että en astu varpaille.

Oli meillä viikonlopun ja ajattelin että ilahdutan sitä sillä että vien sen ostoksille, ei sitä kiinnostanut!!

Jotenkin ihan kauhee tapaus, hävettää kävellä sen kanssa.

On hyvä kokeilla erilaisia rooleja ja yylejä. Niin sit identiteettiä rakennetaan.