Jos lapsi ei keksi vastausta koulutehtävään, onko mielestäsi väärin auttaa?
jos esim äidinkielen tehtävässä pitäisi keksiä tietty määrä juttuja ja lapsi ei keksi tarpeeksi montaa vaihtoehtoa. Annatko vinkkejä vai annatko tehtävän jäädä keskeneräiseksi? Kumpi on mielestäsi parempi?
Kommentit (13)
Oikean vastauksen kertomista suoraan lapselle en pidä hyvänä, mutta vihjeiden antaminen ja ohjaaminen ovat hyviä. Ei opettaja anna läksyjä testatakseen oppilaan osaamista (kokeet sitä varten), vaan oppilas harjoittelee esim. aiemmin opittua kotona. Ei auttaminen vesitä oppimista.
t. toinen ope
Oikean vastauksen kertomista suoraan lapselle en pidä hyvänä, mutta vihjeiden antaminen ja ohjaaminen ovat hyviä. Ei opettaja anna läksyjä testatakseen oppilaan osaamista (kokeet sitä varten), vaan oppilas harjoittelee esim. aiemmin opittua kotona. Ei auttaminen vesitä oppimista.
t. toinen ope
ja kyllähän sitä aina toisilta on kysytty neuvoa jos ei ole itse jotain osannut. toinen sitte vähän neuvoo alkuun ja taas jatketaan. Kokeet ja tentit on tosiaan sitä varten, että katotaan mitä on opittu. Matikan laskut tarkistan lapsilta ja käsken tarkistaa ne jotka on väärin. jos ei meinaa hoksata niin kyselen toista kautta niitä laskuja niin ovat vielä ainakin hoksanneet. tosin kakkosen matikka on aika helppo hoksauttaa :)
Toivon myös oman luokkani vanhempien auttavan lapsiaan läksyissä, tarpeen vaatiessa tietysti. .
en näe siinä mitään väärää. Sehän on lapsen ohjaamista.
Mutta enkun sanat saa itse tarkistaa sanakirjasta ;)
en näe siinä mitään väärää. Sehän on lapsen ohjaamista.
eikö ope saa silloin väärän kuvan lapsen osaamisesta?
mutta jos lapsi ei selvästikään hahmota/ymmärrä koko tehtävää tai kaikki kohdat menevät järjestyksessä pieleen annan jäädä tehtävän väärin. Kirjoitan lyijärillä kirjan sivun laitaan, että oli ongelmia eikä saatu tehtyä. Jos taas lapsi on selvästi ymmärtänyt tehtävän ja osannut suunnilleen kaikki kohdat, saatan oikaista pari selvää huolimattomuusvirhettä.
Ainakin meidän lasten opettajat ovat hyvin kärryillä lasten vahvuuksista ja heikkouksista.
En toki kannata oikeiden vastausten kertomista lapselle, mutta neuvoa saa, tietenkin.
Tietenkin neuvon, annan vinkkejä ohjaan. Ja kyllä mä huolehdin että oikea vastaus saadaan vaikka minun suustani, kunhan tehdään sen jälkeen asia selväksi että miksi vastaus on niin kuin se on.
Ei läksyt ole mikään koe. Minusta lapselle pitää opettaa, että apua saa, kun pyytää. Ihan liian moni ei koulussa uskalla kysyä, kun pelkää, että ope pitää tyhmänä. Sitten ahdistuvat yksin niiden tehtäviensä kanssa ja luovuttavat.
Itse korostan oppilaille aina, että minä lasken tuntiaktiivisuudeksi myös sen, että pyytää apua, jos ei osaa.
Suoraan ei tietenkään kannata kertoa kaikkia vastauksia, vaan vähän johdattelet ensin. Usein lapset keksivät pienestäkin vihjeestä, miten kannattaa edetä.
Kannattaa myös kannustaa lasta tiedon etsintään, esim. oppikirjasta. Aivan liian usein oppilaat luovuttavat jos eivät heti tiedä, vaikka tehtävään löytyisi vastaus suoraan kirjasta.
Sinä voit nimenomaan opettaa lapselle tärkeitä taitoja ja ominaisuuksia: ongelmanratkaisua, pitkäjänteisyyttä ja itseluottamusta. Jos et neuvo, lapsi turhautuu helposti ja jättää jatkossakin yrittämättä, koska ei usko kykyihinsä. Yksi koulun tärkeistä tehtävistä olisi saada jokainen uskomaan, että mikään ei ole mahdotonta. Moni pystyy ratkaisemaan haastaviakin tehtäviä, kun yrittää tosissaan ja pyytää apua.
t. ope
olen av-mamma ja minun lastani ei tarvitse neuvoa sillä hän on luokkansa priimus.
olen av-mamma ja minun lastani ei tarvitse neuvoa sillä hän on luokkansa priimus.
auttaa lastaan hankalissa tehtävissä, ei tietenkään kerro oikeaa vastausta, mutta ohjaa oikeaan.
Ope todellakin näkee lapset monta tuntia päivässä, joten kyllä hänellä on hyvin tarkka käsitys lasten osaamisista ilman kotiehtäviäkin!