Miten käsitellä "yliherkkää" anoppia?Joka viikkotolkulla itkee..

Anna kun arvaan: anoppi on loukkaantunut ja mies on anopin puolella eli sitä mieltä, että toisille raivoaminen ei ole aikuista. Onko vauvasi vielä kovin pieni, jolloin olosi on kuin vaihdevuosissa eli pimppa kuiva ja mieli nuiva?

Ap ei raivonnut kenellekään, vaan sanoi tiukasti vastakkaisen mielipiteensä jostain asiasta.

vaan hyökkäys anoppia vastaan: tämä kun ei ap:n mielestä ole osannut kasvattaa poikaansa (siis sitä, joka joutuu ap:n ja lapset elättääkseen olemaan poissa perheensä luota reissuhommissa, koska rahat ei riitä tavistyössä). Eli anoppi teki pahan virheen kasvattaessaan pojan, joka haluaa elättää perheensä sen sijaan että sanoisi vaimolleen, että lopeta perseenlevitys kotona ja painu tienaamaan siitä.

Joskus mietin, onkohan tyyppi oikeasti Psykomamma, mutta en ole ihan varma... Samanlainen hyökkäävän piittaamaton kirjoitustyyli kyseessä, mutta... Hmm...

Anyway, ap, älä vastaa tälle tyypille, se ei lopeta, ei sitten millään. Tulee mieleen sellainen räkyttävä pikku partaterrieri, joka vaan innostuu ja innostuu lisää ja käy lopulta punttiin kiinni. : D

Anoppi on täysin viaton siihen, että teillä on pienet lapset ja miehen täytyy käydä töissä maksaakseen kulutushysteriasi. Anoppi on viaton siihenkin, että lapsesi valvottavat ja sinä olet riidanhaluinen. Miksi pitää purkaa viattomiin se, että ei tule itsensä kanssa toimeen? Anoppi tuli käymään, ei suinkaan haastaakseen riitaa, ja sinä käyt päälle kuin yleinen syyttäjä. Ei teillä ollut mitään riitaa vaan ainoastaan sinun paha olosi, jolle etsit ja löysit mielestäsi sopivan kohteen. Jos anoppis ei olisi tullut, olisitko lyönyt lapsia vai miten olisit suuttumuksesi osoittanut? Kaikesta päätellen et ainakaan miehen kanssa kykene asiallisesti keskustelemaan siitä, että lapset on parasta laittaa hoitoon ja sinun mennä töihin.

että purat omaa pahaa oloasi haukkumalla ap:tä kulutushysteriasta, josta et oikeasti tiedä yhtään mitään? Pata kattilaa soimaa, paitsi että ap ei heitellyt kommenttejaan raukkamaisesti nimettömänä.

joka edellytti sitä, että on reissutöissä. Jos ap:n perheen talous olisi kunnossa, ei tuollaista valintaa tarvitsisi tehdä vaan miehelle olisi riittänyt hieman kehnompipalkkaisempi työpaikka kotipaikkakunnalla.

Meillä ainakin mies on ihan oman itsensä takia halunnut urallaan edetä, ja pitää sitä uhrauksena, jonka on perheensä takia tehnyt, että ei ole lähtenyt vielä paremmin palkattuihin töihin kauemmas. Ap:n mies ei sitä uhrausta ole tehnyt, ja ap maksaa hintaa.

tyttärensä kanssa olenko minä vihapäissäni vaarallinen, vaikka itse on katsellut sivusta tyttärensä lapsen kiusaamista vuositolkulla. Olen vihainen miehelle, koska tämä järkkää minulle laskuja, mutta anopin mielestä se on ihan ok toimintaa ja siitä ei saa raivota.Anoppi ei ole koskaan touhuillut mitään lasten kanssa, eikä koskaan soittele ja kysele näiden kuulumisia, toisaalta se on ymmärrettävää, kun on kantanut alaikäisille lapsilleen alkoholia, eikä ole koskaan kannustanut näitä, haukkunut vaan.

niin ettekö todella KOSKAAN ole väsyneenä tms. tiuskaissut toiselle? Ettekö KOSKAAN? Onko teistä kohtuullista, että edes anteeksipyynnön jälkeen sitä ei saa anteeksi ja siitä jauhetaan viikkotolkulla?



Ettekö siis anna armoa, jos joku sukulaisenne tiuskaisee ja sitten heti pahoittelee?



Huh. Jotenkin aika epäinhimillistä.

on noita anoppeja, meilläkin anoppi seurusteli vuositolkulla miehen kanssa, joka lähetteli tämän tyttärenlapselle alusvaateisillaan poseraavista naisista, se oli vieläpä anopin mielestä normaalia?? Tällaisella anopilla ei ole mitään resursseja arvioida kenenkään elämää, mutta tämä ilkimys vaan jatkaa pahanpuhumista.

minä en halua nähdä anoppia, kuin pakolliset, eikä muuten halua poikansakaan, joka on kyllä sanonut anopille tekosyyksi, ettei saa autoa minulta. Anoppi ei vaan ole penaalin terävin kynä, eikä siis hoksaa, ettei mies tee minun tahtoni mukaan muutenkaan, miksi siis ei ottaisi autoa. Eikä tämä ihmettele sitäkään, ettei mies soittele ja kysy kuulumisia, kai se luulee, että minä istun sen puhelimen päällä;)

niin ettekö todella KOSKAAN ole väsyneenä tms. tiuskaissut toiselle? Ettekö KOSKAAN? Onko teistä kohtuullista, että edes anteeksipyynnön jälkeen sitä ei saa anteeksi ja siitä jauhetaan viikkotolkulla? Ettekö siis anna armoa, jos joku sukulaisenne tiuskaisee ja sitten heti pahoittelee? Huh. Jotenkin aika epäinhimillistä.

Ei ihme, että niin monet miehet valittavat vaimoistaan. Vaimolla itsellään paha olla, siitä saa mies syyt päälleen.

Epäinhimillistä on tiuskia viattomille. Seuraavaksi kai on normaalia huitaista anoppia veitsellä, koska "se oli kädessä ja muija oli niin ärsyttävä".

Vierailija - 28.8.2011 19:17 (1/77)



Great. Taisin pilata suhteeni anoppiin lopullisesti. Avauduin hänelle

0Sharetänään.



Mieheni on ollut nyt parin viikon työkomennuksella toisella paikkakunnalla. Meillä on pienet lapset (pienimmällä ikää 5kk). Univelkaa on paljon ja olen ollut aika lyhytpinnainen, ärtynyt...



Anoppi asuu 5km päässä ja tuli tänään käymään. Erehdyin avautumaan, että harmittaa kun miehen piti vaihtaa entisestä hyvästä työpaikasta tähän uuteen, jossa pitää olla niin kaukana perheestä. Anoppi sitten jotenkin puolusteli poikaansa, eikä osoittanut empatiaa mua kohtaan. Ei varmaan tarkottanu mitään pahaa, mutta... Ärsyttää, kun AINA puolustaa poikaansa.



Kilahdin. Hetken kuluttua aloin tivata anopilta, opettiko hän miehelleni koskaan mitään kotitöitä, kuten miehen siskolle. Että mieheni ei osaa edes ripulipaskoja pestä vessanpöntön reunoilta. Anoppi sanoi, että ei heillä opetettu pojalle kotitöitä, koska hän eli anoppi oli kotiäitinä ja siivosi.



No, sitten aloin avautua toisesta aiheesta.. Anoppi on aina ohimennen maininnut, että hänestä ei ole hyvä, että lasten nähden riidellään.. ja minulle on huomautellut, jos olen ollut joskus pinna tiukalla ja esim. kireä äänensävy. On varoitellut, että hermostuminen tarttuu lapsiin. Ennen aina nyökyttelin enkä sanonut mitään takaisin.



Aloin sitten avautua, että kuule, en usko siitä olevan haittaa, jos lapset joskus näkee ja kuulee erimielisyyksiä vanhempien välillä.. että ei sekään ole hyvä, että ei näe mitään mallia, mieheni pelkää riitoja ja mieluummin vaikka valehtelee ettei tule riitaa.



Ja tästäkös anoppi suuttui. Sanoi, että hänellä on 30 vuotta enemmän elämänkokemusta ja hän tietää kyllä.. ja että "senkus sinä riitele ja huuda" ja blaablaa...



Jonkunlaiseen "muodolliseen" sopuun päästiin, mutta kyllä tuntuu nyt, että suhde tais kärsiä aika pahasti. Jepjep.

vaan hyökkäys anoppia vastaan: tämä kun ei ap:n mielestä ole osannut kasvattaa poikaansa (siis sitä, joka joutuu ap:n ja lapset elättääkseen olemaan poissa perheensä luota reissuhommissa, koska rahat ei riitä tavistyössä). Eli anoppi teki pahan virheen kasvattaessaan pojan, joka haluaa elättää perheensä sen sijaan että sanoisi vaimolleen, että lopeta perseenlevitys kotona ja painu tienaamaan siitä.

Annas kun arvaan, kerrot tässä jostain mitä oma miniäsi on sulle sanonut :DDD? Ainakaan ap:n kertoimaan toi vuodatus ei perustu millään tavalla.

koska olen suvusta, jossa ei ole ilkeitä ihmisiä. Kaltaisesi tiuskija ja pahanpuhuja olisi meille kauhistus. Erityisesti järkyttyisimme siitä, että ensin tiuskisit, sitten muka pyytäisit anteeksi ja parin viikon kuluttua vielä soittaisit vihapuhelun, jossa tivaisit, että "IHAN TOSISSASIKO OLET".

Sinusta se ei ollut paha tilanne, koska pääsit sanomaan ilkeästi ja sitten leikkimään marttyyria. Saithan sanottua anopille, että tämä ei ole osannut kasvattaa poikaansa ja on siten ihmisenä täysi paska. Nyt oletat, että anoppi olisi edelleen sylkykuppinasi ja kynnysmattonasi, johon voit purkaa omaa itsekehittämääsi pahaa oloa.

Hienoa, että anoppi on kyennyt purkamaan aiheuttamaasti kurjuutta muiden kanssa. Mitä useamman kanssa sinua ja luonnettasi käsittelee, sitä selkeämmäksi hänellekin tulee, että tapasi toimia on väärä ja alentava. Kyseessä on miehesi äiti, läheinen ihminen, jonka sinä solvaamalla haluat erottaa pojastaan ja pojan lapsista.

sinä se sama autoilunvastustajatyyppi toisessa ketjussa?

Jotenkin tuli ihan samanlainen olo kun järjenvastaista sepostustasi luki.

ja ap voisi katsoa vähän peiliiin eikä vain syyttää anoppia yliherkäksi jos tuosta järkyttyy. Mä olen nyt 40 enkä ole koko aikuisikänäni tiuskinut kenellekään. Silti pystyn sanomaan, mitä mieltä olen ja pitämään puoleni - sivistyneesti.

koska olen suvusta, jossa ei ole ilkeitä ihmisiä. Kaltaisesi tiuskija ja pahanpuhuja olisi meille kauhistus. Erityisesti järkyttyisimme siitä, että ensin tiuskisit, sitten muka pyytäisit anteeksi ja parin viikon kuluttua vielä soittaisit vihapuhelun, jossa tivaisit, että "IHAN TOSISSASIKO OLET".

Sinusta se ei ollut paha tilanne, koska pääsit sanomaan ilkeästi ja sitten leikkimään marttyyria. Saithan sanottua anopille, että tämä ei ole osannut kasvattaa poikaansa ja on siten ihmisenä täysi paska. Nyt oletat, että anoppi olisi edelleen sylkykuppinasi ja kynnysmattonasi, johon voit purkaa omaa itsekehittämääsi pahaa oloa.

Hienoa, että anoppi on kyennyt purkamaan aiheuttamaasti kurjuutta muiden kanssa. Mitä useamman kanssa sinua ja luonnettasi käsittelee, sitä selkeämmäksi hänellekin tulee, että tapasi toimia on väärä ja alentava. Kyseessä on miehesi äiti, läheinen ihminen, jonka sinä solvaamalla haluat erottaa pojastaan ja pojan lapsista.

ja ap voisi katsoa vähän peiliiin eikä vain syyttää anoppia yliherkäksi jos tuosta järkyttyy. Mä olen nyt 40 enkä ole koko aikuisikänäni tiuskinut kenellekään. Silti pystyn sanomaan, mitä mieltä olen ja pitämään puoleni - sivistyneesti.

Kaikkea sitä oppii. Meillä on saatettu joskus tiuskaista ja sitten sovitaan. Normaalia elämää, mutta ei ilmeisesti kaikilla näin. Jos asiaa on pyytänyt jo anteeksi, niin onko todella ihmisiä, joiden mielestä on ihan normisettiä jatkaa draamaa ja itkemistä viikkotolkulla?

ja ap voisi katsoa vähän peiliiin eikä vain syyttää anoppia yliherkäksi jos tuosta järkyttyy. Mä olen nyt 40 enkä ole koko aikuisikänäni tiuskinut kenellekään. Silti pystyn sanomaan, mitä mieltä olen ja pitämään puoleni - sivistyneesti.

Kaikkea sitä oppii. Meillä on saatettu joskus tiuskaista ja sitten sovitaan. Normaalia elämää, mutta ei ilmeisesti kaikilla näin. Jos asiaa on pyytänyt jo anteeksi, niin onko todella ihmisiä, joiden mielestä on ihan normisettiä jatkaa draamaa ja itkemistä viikkotolkulla?

enkä mä käsitä, miksi läheisiä ihmisiä saa sun mielestä kohdella huonommin kuin vieraita? Paremminhan niitä vielä pitäisi kohdella? Meillä ei tosiaan tiuskita.

Tai voihan olla, että miehesi on reissutöissä siksi, että ei kestä tiuskimitasi ja kiukutteluasi.

jotka ottavat ikäänkuin oikeuden loukkaantua kaikesta ja murjottaa siitä viikko- tai vuositolkulla. Anteeksipyynnöt eivät auta, vaan on ryömittävä maassa ja nuoltava varpaita, eikä sekään takaa rauhan laskeutumista.



Oma anoppini on kommentoinut välillä varsin ilkeästikin, piikitellyt, ilkeillyt perheestäni (ilman mitään kunnollista syytä, kunhan on kadehtinut varmaan). Sitten hän itse on lähtenyt ovet paukkuen juhlista, kun ei ole saanut kuulemma tarpeeksi huomiota. Raukka.



Suuret loukkaantujat eivät varmaan itse tajua, että toimivat varsin narsistisesti ja osoittavat toiminnallaan ettei heillä ole juurikaan empatiakykyä. Maailma ei pyöri kenenkään ympärillä. Toki saa joskus loukkaantua syystä, mutta anteeksipyyntöjen kerjääminen yhä uudestaan, tai kohtuuton mykkäkoulutus jostain älyttömästä asiasta antaa hyvän syyn pitää mahdollisimman vähän yhteyttä tuollaisiin prinsessoihin.

jotka ottavat ikäänkuin oikeuden loukkaantua kaikesta ja murjottaa siitä viikko- tai vuositolkulla. Anteeksipyynnöt eivät auta, vaan on ryömittävä maassa ja nuoltava varpaita, eikä sekään takaa rauhan laskeutumista. Oma anoppini on kommentoinut välillä varsin ilkeästikin, piikitellyt, ilkeillyt perheestäni (ilman mitään kunnollista syytä, kunhan on kadehtinut varmaan). Sitten hän itse on lähtenyt ovet paukkuen juhlista, kun ei ole saanut kuulemma tarpeeksi huomiota. Raukka. Suuret loukkaantujat eivät varmaan itse tajua, että toimivat varsin narsistisesti ja osoittavat toiminnallaan ettei heillä ole juurikaan empatiakykyä. Maailma ei pyöri kenenkään ympärillä. Toki saa joskus loukkaantua syystä, mutta anteeksipyyntöjen kerjääminen yhä uudestaan, tai kohtuuton mykkäkoulutus jostain älyttömästä asiasta antaa hyvän syyn pitää mahdollisimman vähän yhteyttä tuollaisiin prinsessoihin.

joka ei ymmärrä, että ilkeytensä loukkaavat. Kun hän kuulee, että anoppi on surullinen, niin vika ei olekaan ap:n sanomisissa vaan anopissa.

Miksi se anopin surun ilmaiseminen olisi enemmän väärä teko kuin ap:n kiukuttelu ilman syytä?

synneistä suurin.



Kyllä meidät suomalaiset on sitten opetettu tukahduttamaan tunteensa viimeiseen niittiin asti! Kivahdus anopilta/mieheltä/sisarukseltako olisi jollekin elämän kaatuminen? Tai itseltä asia, jota ei KOSKAAN antaisi itselleen anteeksi! Hirrrrrveääää!!!!!!



Menkää nyt kaikki poteroihinne laskemaan tuhanteen miljoonaan, että taas huomenna ja joka päivä jaksatte pitää kasvonne hillityssä hymynkareessa koko päivän aamusta iltaan olosuhteista riippumatta, ja voitte kuolla sydänsairauksiin sitten hieman vanhempana. Minä taas opetan lapsillenikin että myös negatiiviset tunteet saa purkaa turvallisella tavalla eikä maailma siihen särjy. Eikä ihminen. Ja sen jälkeen saa vaikka nauraa kovaan ääneen ja halata jos haluaa.

joka ei ymmärrä, että ilkeytensä loukkaavat. Kun hän kuulee, että anoppi on surullinen, niin vika ei olekaan ap:n sanomisissa vaan anopissa.

Miksi se anopin surun ilmaiseminen olisi enemmän väärä teko kuin ap:n kiukuttelu ilman syytä?

Anopilta on pyydetty anteeksi ja kerrottu, että oli kauhea väsymys ja hermot kertakaikkiaan päreinä, kun tuli sanottua tosi pahasti. Jos aikuinen ei siitä toivu kahdessa viikossa niin sitten ei. Vai mitä ehdotat jatkotoimenpiteiksi? Kylpylälomaa ja hartiahierontaa lohdutukseksi, että pääsisi taas kokoon sirpaleista?

synneistä suurin.

Kyllä meidät suomalaiset on sitten opetettu tukahduttamaan tunteensa viimeiseen niittiin asti! Kivahdus anopilta/mieheltä/sisarukseltako olisi jollekin elämän kaatuminen? Tai itseltä asia, jota ei KOSKAAN antaisi itselleen anteeksi! Hirrrrrveääää!!!!!!

Menkää nyt kaikki poteroihinne laskemaan tuhanteen miljoonaan, että taas huomenna ja joka päivä jaksatte pitää kasvonne hillityssä hymynkareessa koko päivän aamusta iltaan olosuhteista riippumatta, ja voitte kuolla sydänsairauksiin sitten hieman vanhempana. Minä taas opetan lapsillenikin että myös negatiiviset tunteet saa purkaa turvallisella tavalla eikä maailma siihen särjy. Eikä ihminen. Ja sen jälkeen saa vaikka nauraa kovaan ääneen ja halata jos haluaa.

meillä vain ilmaistaan niitä myös toisia kunnioittaen.