Miten käsitellä "yliherkkää" anoppia?Joka viikkotolkulla itkee..
Tiuskaisin anopille 2 viikkoa sitten. En haukkunut, mutta tiuskaisin ja olin ärtynyt, kun hän oli meillä kylässä ja minulla oli ollut tiukka tilanne yksin kotona vaaativan vauvan ja uhmiksen kanssa miehen ollessa matkoilla. Kerroin aika "tujakasti" mielipiteen eräästä asiasta, mistä anoppi on vihjaillut monesti... ärtyneenä siis päästin mielipiteeni ilmoille, mitä ei tietty olisi pitänyt tehdä. Asia sovittiin samana iltana, pyysin anteeksi ja luulin kaiken olevan ok.. anoppikin käyttäytyi ihan normaalisti ja puhuttiin jo ihan muista asioista tuona iltana.
Tänään anoppi oli sanonut miehelleni, että ei pysty puhumaan kanssani ja on itkenyt viimeiset viikot minun takiani. Soitin sitten anopille hämmästyneenä niin hän IHAN TOSISSAAN puhui että "ei välien tarvitse katketa kokonaan mutta"... "olen puhunut tästä monien ihmisten kanssa ja purkanut mieltäni".... "viikko on mennyt itkiessä ja miettiessä asiaa".. "minä säryn jos tulee joku pienikin riita"..
Tämä kaikki tuntuu ihan käsittämättömältä, sillä kyseessä EI oikeasti ollut mikään paha tilanne. En ole KOSKAAN aiemmin sanonut anopille mitään pahasti ja tuolloinkin sanoin vaan ärtyneenä, tiuskaisten oman mielipiteeni tyyliin "ettäs tiedät, mutta sun tapas ei ole oikea". Anopille tämä on ilmeisesti iso haloo ja on puhunut tästä näköjään ulkopuolisillekin.
Mulla on univelkaa ja kaksi pientä lasta, pyysin jo anteeksi ja yritin hyvitellä.. Mitä ihmettä voin tehdä? Miten tällaisia ihmisiä pitäisi käsitellä? Minusta tämä menee jo kohtuuttomaksi ja itse asiassa en ole koskaan tavannut tällaisia ihmisiä.. Vinkkejä, kokemuksia? Onko teidän perheessä TIUSKAISU kerran viidessä vuodessa tämmöinen haloon paikka?
Kommentit (85)
Sinua väsyttää, hoidat kahta pientä lasta ja vielä pidät seuraa vieraalle. Toinen sanoo jotain josta olet eri mieltä, onhan sinullakin mielipiteitä. MUTTA EI! Silti pitää vain naaman olla kuin Naantalin aurinko, sillä hyvä emäntä ei ikinä sano vastaan tai ole väsynyt.
Kuulostaa ihan joltain 50-luvun kuinka olla hyvä vaimo-avioliitto-oppaalta.
synneistä suurin. Kyllä meidät suomalaiset on sitten opetettu tukahduttamaan tunteensa viimeiseen niittiin asti! Kivahdus anopilta/mieheltä/sisarukseltako olisi jollekin elämän kaatuminen? Tai itseltä asia, jota ei KOSKAAN antaisi itselleen anteeksi! Hirrrrrveääää!!!!!! Menkää nyt kaikki poteroihinne laskemaan tuhanteen miljoonaan, että taas huomenna ja joka päivä jaksatte pitää kasvonne hillityssä hymynkareessa koko päivän aamusta iltaan olosuhteista riippumatta, ja voitte kuolla sydänsairauksiin sitten hieman vanhempana. Minä taas opetan lapsillenikin että myös negatiiviset tunteet saa purkaa turvallisella tavalla eikä maailma siihen särjy. Eikä ihminen. Ja sen jälkeen saa vaikka nauraa kovaan ääneen ja halata jos haluaa.
Minä opetan lapsilleni, että negatiivisia tunteita ei pureta viattomiin. Ei maailma siitä rikki mene, että ei ole ilkeä niille, jotka eivät ole pahaa tehneet.
Sinua väsyttää, hoidat kahta pientä lasta ja vielä pidät seuraa vieraalle. Toinen sanoo jotain josta olet eri mieltä, onhan sinullakin mielipiteitä. MUTTA EI! Silti pitää vain naaman olla kuin Naantalin aurinko, sillä hyvä emäntä ei ikinä sano vastaan tai ole väsynyt. Kuulostaa ihan joltain 50-luvun kuinka olla hyvä vaimo-avioliitto-oppaalta.
sillä varmistaa ainakin sen, että ei saa apua.
Sinua väsyttää, hoidat kahta pientä lasta ja vielä pidät seuraa vieraalle. Toinen sanoo jotain josta olet eri mieltä, onhan sinullakin mielipiteitä. MUTTA EI! Silti pitää vain naaman olla kuin Naantalin aurinko, sillä hyvä emäntä ei ikinä sano vastaan tai ole väsynyt.
Kuulostaa ihan joltain 50-luvun kuinka olla hyvä vaimo-avioliitto-oppaalta.
mutta on erittäin olellista, MITEN sen tekee. Tiuskiminen ei ole sivistyneen ihmisen käytöstä. Milloinkaan.
En saa ainoatakaan poikkipuolista sanaa sanoa, en mitään mielipidettä, joka häntä myötäile. Muuten tulee marttyyri!
Äitini kyllä ilmineeraa mielipiteensä minusta, pojastani ja miehestäni sukulaisineen. Kertoo *lvetin rasistisia kommentteja milloin mistäkin ihmisryhmästä. Mutta hän! Hän on kaiken arvostelun yläpuolelle. Hän! joka on oman elämänsä muiden eteen uhrannut. Hän! joka vain muita ajattelee, eikä koskaan ehtinyt itse elää...
Häntä älköön arvostelko kukaan.
Ja mainitaan vielä, että vainoharhaisesti näkee piruja sielläkin, missä niitä ei ole. Jauhaa muiden oletettuja tarkoitusperiä tai hassuja tapoja katsoa juuri Häntä.
Väsyttää.
Pitäis jaksaa nyt edes tämä oma elämä.
Anna anopin olla. Näkee ja kuulee omiaan.
.. ehtii selvittää päänsä. Paras pitää välimatkaa hankaliin sukulaisiin, se on kaikille paree ratkaisu,
äyskit pihassa lapsille, valitat väsymystä, kun mies aina poissa. Kun joku tarjoaa apua, suutut ja sanot mielipiteesi eli haukut pystyyn.
Ei ihme, että sulla on vaikeeta. Aina se vika on muissa, meissä naapureissa, sun sukulaisissa. Hiekkalaatikolta ollaan jo opittu lähtemään, kun tulet sinne. Kukaan ei jaksa tiuskimista, joka ei ole meidän vika.
mitä te sitten ehdotatte ratkaisuksi? Miten sitten pitäisi hyvitellä jos anteeksipyyntö ei riitä?
Olet jo pyytänyt anteeksi väsyneenä tiuskimista ja asia sovittiin saman tien. Jos anoppisi ei heti sopiessanne sanonut, että se jäi vaivaamaan häntä kuitenkin, se on hänen oma häpeänsä. Olette aikuisia ihmisiä. On järkevää ottaa hieman etäisyyttä asiaan ja antaa anopin olla. Kun miehelläsi ja sinulla on sopiva hetki, käykää lyhyesti asia läpi - kerro miltä sinusta tuntui, tuntuu nyt ja miten pahoillasi olet. Hän varmasti ymmärtää myös sinun kantasi ja osaa sanoa äidilleen juuri sopivalla tavalla rahoittavasti, mikäli anoppi jatkaa itkuaan.
Yllä olevalle; ei yksi kerta tarkoita tietenkään sitä, että ihminen on jatkuvasti tiuskimassa. Lähimpien kanssa saattaa pinna helpommin pettää ja vahinkoja sattuu, eikä mikään kirjoittajan viestissä viittaa siihen, että vika olisi aina muissa.
Veikkaan että olet hoitoalalla koska olet noin empatiakyvytön.HEI HALOOOOO.jos on 2 pientä lasta,univelkaa jne ON IHAN NORMAALIA ETTÄ VOI OLLA PIKKAISEN VÄSYNYT.MISSÄ ON KYKYSI TUNTEA EMPATIAA?oot ihan samanlainen empatiakyvytön kun mun anoppi.
On ihan anopin oma ongelma tuo ja annat sen sellaisena olla. Ja miehesi tehköön jatkossa selväksi, ettei keskustele sinusta tai perheensä asioista äitinsä kanssa lainkaan.
umpihulluhan se on ajoittain. Luulen, että se on joku hormonaalinen ongelma pohjimmiltaan tai jopa d-vitamiinin tms. puutos. Todella rasittavaa, mutta minä en vaan enää jaksa muuta kuin nauraa.
koska olen suvusta, jossa ei ole ilkeitä ihmisiä. Kaltaisesi tiuskija ja pahanpuhuja olisi meille kauhistus. Erityisesti järkyttyisimme siitä, että ensin tiuskisit, sitten muka pyytäisit anteeksi ja parin viikon kuluttua vielä soittaisit vihapuhelun, jossa tivaisit, että "IHAN TOSISSASIKO OLET".
Sinusta se ei ollut paha tilanne, koska pääsit sanomaan ilkeästi ja sitten leikkimään marttyyria. Saithan sanottua anopille, että tämä ei ole osannut kasvattaa poikaansa ja on siten ihmisenä täysi paska. Nyt oletat, että anoppi olisi edelleen sylkykuppinasi ja kynnysmattonasi, johon voit purkaa omaa itsekehittämääsi pahaa oloa.
Hienoa, että anoppi on kyennyt purkamaan aiheuttamaasti kurjuutta muiden kanssa. Mitä useamman kanssa sinua ja luonnettasi käsittelee, sitä selkeämmäksi hänellekin tulee, että tapasi toimia on väärä ja alentava. Kyseessä on miehesi äiti, läheinen ihminen, jonka sinä solvaamalla haluat erottaa pojastaan ja pojan lapsista.
minun anoppini mielestä pojan aiheuttamat sotkut on aina minun syytäni, pojassa ei ole mitään vikaa...
niin anoppi kyllä ihan turhaan alkoi paisutella asiaa mielessään ja lietsoa itseään itsesääliseen hurmokseen.
Meidän perheeessä ja mun suvussa huudetaan ja riehutaan melko vapautuneesti, ja sukuun naidut joutuvat asian kanssa elämään, tavalla tai toisella.
ensin kerrot, mitä tulit sanoneeksi, jotta mieskin ymmärtää anopin pahan mielen. Sitten pyydät anteeksi ja sanot, että ymmärrät tehneesi väärin ja loukanneesi syvästi.
Vai oletatko, että sinulla on joku miniöille kuuluva lupa sanoa mitä tahansa?
anopille lääkitys kohilleen ja pysyköön omassa kodissaan jos on noin herkkä
Pahinta on, ettei niille tarvitse aina edes tiuskia kun lukevat niin sujuvasti rivien välistä, ettei puhuja itsekään ymmärrä miten on mummuparalle taas ilkeillyt.
En osaa auttaa.
ensin kerrot, mitä tulit sanoneeksi, jotta mieskin ymmärtää anopin pahan mielen. Sitten pyydät anteeksi ja sanot, että ymmärrät tehneesi väärin ja loukanneesi syvästi. Vai oletatko, että sinulla on joku miniöille kuuluva lupa sanoa mitä tahansa?
AP ON PYYTÄNYT JO ANTEEKSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!ET VARMAAN PYYDÄ ENÄÄ!!!ANOPPISI EI OLE TERVE PÄÄSTÄÄN!!!HALUU HUOMIOTA!!
ihme numeron joku nostanut tästä. Ap pyysi anteeksi, joten miksi moinen haloo??