Tunsitko itsesi kauniiksi heti synnytettyäsi? :)
Itse tunsin. Vaikka hehkeys oli oikeasti tosi kaukana, mutta tunne siitä mahtavasta saavutuksesta oli niin mieletön :).
Kommentit (24)
oli jotain hieman tärkeämpää mielessä.
Eikä kauneus liity mielestäni mitenkään tuohon asiaan,miksi pitäisi nimenomaan kauniiksi itsensä tuntea siinä vaiheessa? Ei nuo sinunkaan fiiliksesi ap kauneudesta johtuneet..
oli jotain hieman tärkeämpää mielessä.
Taisi se onnellisuudesta pakahtuminen tehdä mulle tepposet ;)
ap
joku muu täytti mielen täysin. Sairaalasta pois lähtiessä ihmettelin että muu maailma eli samoin kuin pari päivää aikaisemmin.
että olin varma, että mies ottaa ja häipyy pojan kanssa. Järjellä syytä pelkoon ei ollut eikä ole vieläkään.
En tuntenut! Naama oli täynnä punaisia laikkuja ja turvonnut raskausmyrkytyksen takia.
Mutta olin muutenkin jotenkin epätodellisessa hurmostilassa, kätilö sanoi sen johtuvan saamastani oksitosiinista ja jotain jutteli jostain endorfiineista.. Mut kyllä, tunsin itseni superonneliseksi ja myös kauniiksi. En tosin revennytkään ja synnytys meni hyvin ja vauva terve, että ei ollut mitään aihetta suruun.
synnyttänyt nainen hehkuu kauniisti! Itsekin näytän mielestäni hyvältä synnytysten jälkeen otetuissa kuvissa. Johtuisiko onnellisesta olotilasta.
Muutenkin kyllä tunsin itseni keijukaiseksi kun mahasta pääsi eroon...
keventyneeksi ja helpottuneeksi. Kauneus ei varmaan ollut ensimmäinen ajatukseni. Hauskasti jäi kyllä yhden hoitajan lause mieleen, kun vauva oli kansliassa hoidossa ja menin sitä hakemaan, niin sanoi, että ihasteli juuri, että onpa kaunis lapsi, mutta niinhän se näkyy lapsen äitikin olevan :-). Siitä tuli kyllä todella hyvä mieli.
Mutta helpottuneeksi ja onnelliseksi kyllä.
synnytyksen jälkeen, kun olin veressä, paskassa, kusessa, lapsivedessä ja ties missä eritteessä yltympäriinsä. Sen jälkeen oli kyllä freesi olo ja valokuvissakin melko hehkuva.
Lapsi perätilassa, ei kivunlievityksiä, eppari, ikäloppu muija juuri synnyttäneenä ja valokuvassa vauvani kanssa, olemme todella kauniita.
Mikään noista edelläolevista ei näy kuvassa.
minkä näköiseksi kroppa oli muuttunut. Onneksi nyt lasten kasvaessa kroppakin on palautunut ja olen selvinnyt ilman suurempia ryppyjä tai silmänalusia.
jotain, mikä ei käynyt hetkeäkään mielessä. Tunsin kyllä tehneeni uroteon, se on totta.
Sairaalasta pois lähtiessä ihmettelin että muu maailma eli samoin kuin pari päivää aikaisemmin.
vaikka synnytyksessä oli ongelmia, niin olin aivan valtavan ylpeä itsestäni ja siitä kuinka hyvin selvisin tilanteesta, vaikka jossain vaiheessa pelotti kuinka vauvalle käy.
Synnyttämään pääseminen on mieletön etuoikeus ja menisin vaikka heti uudestaan, jos vaan pääsisin ;).
ap
mutta en sentään sen vuoksi kuvitellut olevani erityisen kaunis.
En ole ikinä näyttänyt niin kauhealta kuin sairaalassa otetuissa kuvissa! Naama ihan turvoksissa ja verenpurkaumia silmien ympärillä ponnistamisesta. Ylimääräistä painoa se +20 kg joka ei sovi mulle ollenkaan koska olen siro ja pieni normaalisti. Naama kalpea ja mustat silmänaluset. Näytän virtahevon ja ruman miehen risteytykseltä. Mutta henkinen olo oli hyvä ja liihottelin pitkin käytäviä vauva sylissä..
en tod.