Lue keskustelun säännöt.
Autolla ajamisesta!!!!!
06.09.2011 |
Pelkään autolla ajamista vaihtelevasti. Useimmiten kuitenkin hyvin paljon. En ole koskaan ollut kolarissa ja ajan muiden mielestä ihan taidokkaasti.
Ajokokemustakin on ihan kohtalaisesti niiltä ajoilta kun mulla oli oma auto. Tänään kuitenkin pitäisi lähteä ajamaan n. 30 kilometrin matka edestakaisin lapsi kyydissä tuossa kaatosateessa.
Hirvittää! Miten uskallan? Miten pääsen tästä pelostani eroon!
Kommentit (9)
hyvä, iso auto ja automaattivaihteet, niin keskittymiskyky mene vaihteiden kanssa sohraamiseen kaupungissa. ja riittävästi ajokilometrejä. mietit tarkkaan reitit ja samoja reittejä.
näin minä aloin 30-v ajaa ja nyt menee ok isossa kaupungissa (ajoin 18-v kortin maalla enkä 12 v ajanut ollenkaan). ja minä olin se, joka ei 6 kk uskaltanut ajaa vauva takapenkillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei riitä, että joskus vuosia sitten ajoit pari kertaa viikossa - tai useamminkaan, jos aina ajoit vain tuttua, samaa reittiä (työmatka tms.).
Ajovarmuus karttuu vain ajamalla.
Jos autosi renkaat ovat kunnossa, ei sinulla ole mitään hätää kaatosateessakaan. Ajat rajoituisten mukaan ja pidät turvavälit. Muista: ajetaan sitä yöpimeällä ja keskellä räntää ja talviliukkaitakin...
siitä on ilmeisesti aika kauan, kun olet ajanut enemmän, jos kovin paljon silloinkaan. Ajele ensin syrjemmällä ja pienemmillä maanteillä - ne on etuajo-oikeutettuina teinä helpompia kuin kaupunkiliikenne. Hanki auton käsittelystä niin paljon harjoitusta, että sitä ei tarvitse miettiä.
Opettele ajamaan oikealla tilannenopeudella. Vesisateen lisäksi siihen vaikuttaa muu liikenne ja sun omat taidot. Hanki kunnon silmälasit.
Suunnittele reittisi kunnolla.
katso kartasta kaikkein rauhallisin reitti, vaikka se olisi tosi paljon pitempikin. Ennen kuin lähdet ajamaan, tee muutama punnerrus jos kädet tärisee. Sitten vaan rauhallisesti, ja muistat että aina voit jarruttaa ja pysähtyä, jos pelottaa.
Minä olen vasta nyt alkanut ajamaan (ajokortin saamisesta 15 vuotta) ja kyllä usein pelottaa. Minä aina ajattelen, että onhan täällä liikenteessä satatuhatta muutakin kuskia, jotka ei ole yhtään mua parempia, ja silti pärjätään, kun jokainen on varovainen. Toistaiseksi mitään ei ole sattunut, mut viime viikolla piti ajaa keskustassa neljän ruuhkassa ja valehtelematta tärisin sen jälkeen varmaan tunnin. Karmeaa, kun yhtäkkiä jostain sinkoaa pyöräilijä auton eteen, tai pitäisi ängetä jonnekin olemattomaan väliin.
Kyllä se aina vähän jännittää, jos on ollut pitemmän aikaa ajamatta.
Minäkin ajan maaseudulla tuulessa ja tuiskussa, sateessa ja sumussa kelillä kuin kelillä. Usein persässä vielä joku kärry tai hevoskoppi, ja tiellä poukkoilee hirviä.
Kun sitten pitää mennä pitkästä aikaa lähikaupunkiin, niin kyllä kauhistuttaa. Jossain puolen kilometrin päässä on auto tulossa, niin sehän pitää odottaa ennen kuin uskaltaa itse mennä risteyksestä. Kun siellä sitten taas pari päivää ajaa, niin ajattelee vaan että "kyllä tuosta vielä ehtii", ja se toinen joutuu väistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun siellä sitten taas pari päivää ajaa, niin ajattelee vaan että "kyllä tuosta vielä ehtii", ja se toinen joutuu väistämään.
Vitun hianoo...
joitakin.
Itse taas mielestäni hauskinta ajamisessa on kaikki pieni näprääminen itse auton kanssa, sen sijaan en yhtään osaa seurata ympäröivää liikennettä - esim. pystyn seuraamaan tietä eteen ja taaksepäin, mutta sivuilta tulevan liikenteen huomiointi on jo liikaa, ja jos siihen joutuu kiinnittämään huomiota, niin en yhtään tajua, että mitä takana tapahtuu.
Pelkään itse, että joskus tulee eteen työpaikka, jonne pitäisi ajaa. Tai jossa odotetaan, että ajaisin autoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskalsin! Mä tein sen! Eikä oikeastaan enää edes pelottanut kun olin muutama sata metriä kruisaillut. :)
Turvallisinta muille tienkäyttäjille että menet taksilla.