oikeestiko, uskooko joku että ei ole vanhempien syy jos lapsi nirso ruoan kanssa?

Sienien kanssa oli vähän vaikeampaa kun koostumus on epämiellyttävä usealle aikuisellekin mutta kyllä niitäkin opittiin syömään kun harjoiteltiin ja enää hän ei edes noteeraa niitä ruoassa.

mutta tshernobyl-sieniä syötät hyvillä mielin ö.ö

Ja todistekapaleina kaksi vanhempaa sisarusta, jotka ovat kaikkiruokaisia ja sitten yksi supernirso siihen perään... kaikki tismalleen samalla tavalla ruokakasvatettuja.

Syö ruoasta lihan + vihannekset, perunaan/riisiin/pastaan ei koske. Voita ja kermaa rakastaa. Synnynnäinen karppi..? Makeasta tykkää kyllä, kukapa lapsi ei.



Kotona syö salaattia, päiväkodissa ei maistu. Eipä maistuisi minullekaan, kun miettii omia kokemuksia 90-luvun "salaateista": raakaa kesäkurpitsaa ja muita ihanuuksia!

Laskin tuossa huvikseni syöneeni perunaa yli 10000 kertaa elämäni ensimmäisten 15 vuoden aikana. Silti se vaan vieläkin maistuu pahalta ja yökkäyttää. Miksi en ole tottunut perunan makuun enkä oppinut pitämään siitä?



Onko tämä kenties sitä yksilöllistä vaihtelua?

Toiset tarvitsee maistelukertoja hieman enemmän kuin toiset?

hyviä syöjiä. Myös päiväkodista on tullut viestiä, että maistavat ennakkoluulottomasti kaikkea ja syövät reippaasti. Ja meillä syödään monipuolisesti ja terveellisesti, mutta niin vain sitten myöhemmin on alkanut raivostuttava valikointi ja sorkkiminen ja milloin mikäkin ruoka-aine ei maistukaan ja pienempi ottaa mallia isommasta. Nyt ei kumpikaan syökään juustoa. Itse olen katsonut, ettei asiasta tehdä suurempaa numeroa. Se on tarjolla, mikä on ja siitä syödään, mikä syödään. Pöydässä ei yökötellä eikä sanota "en tykkää", vaan siirretään se ruoka mitä ei syödä lautasen reunalle. Mutta muuta ei tilalle tule eli jos ei ruisleipä maistu, niin ei tule vaaleaa tilalle eikä ruuista kauheasti neuvotella. Totta kai voin kysyä joskus otatteko weetabixin vai puuroa aamupalaksi, mutta kauheasti en lähde neuvottelemaan, koska siitä tulee vaan sähläystä ja lopputulos voi olla kuitenkin se, ettei maistu. Eli nirsoiluvaihe viedään läpi ilman kauheata numeroa. Mutta sen kuitenkin olen tehnyt selväksi, että jotain vihanneksi ja hedelmiä on syötävä. Tällä hetkellä pienemmällä e on sitten porkkana ja monikin hedelmä ja isommalle maistuu tomaatti ja mm. kaali. Laittelen sitten niitä maistuvia pöytään.

yhden tutun (vai sukulaisen) lapsen perusteella. Kaikki lapsethan ovat samanlaisia ja heidät voi kasvattamalla opettaa vaikka lentämään, jos on tarpeeksi jämäkkä.

Ilmeisesti opetin lapsemme nirsoilemaan jo silooin kun hän vielä oli kohdussa.

Meidän lapsi on nirsoilluut ekasta syntymä hetkestään asti.

Vikko meni lasten teholla. Ei ne sielläkään saaneet reppanaa aina syömään tarpeeksi. Letkullahan moinen ongelma tietenkin korjattii.

Tarviyttiin vielä 2 viikkoa lasten osastolla ennen kuin tajusivat ettei lapsemme syö niin kuin muut ikäisensä.

leikki-isässä lapsi kiljui suoraa huttoa kun vain lähestyttiin ruokapöytää.

Kiinteitä aloitellessa tarjosin kyllä kaikkia mahdollisia ruoka-aineita,vaihtelevalla menestyksellä.

Lapsemme ei ole valikoiva pelkästään ruuan suhteen vaan myöskään kaikki herkut eivät kelpaa.

n.1½-vuotiaanaainoa "ruoka" mikä oli herkkua oli viinirypäleet. Niistä siirtyi kurkkuun ja maustamattomaan riisikakkuun.

Nyt 8-vuotiaana syö kyllä koululruokailussa lautasensa tyhjäksi,vaikkei kaikesta pidäkkään.

Syöminen ei nyt vain ole koskaan ollut hänen vahvuutensa.

Sehän on tietysti meidän vikamme että lapsi on ollut syntymästään asti valikoiva vähäruokainen.



Meillä ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi. Muistan omasta lapsuudestani kuinka kauheaa olii istua ruokapöydässä,kun maha oli jo täynnä ja silti olisi pitänyt syödä kylmenevä ruoka.

Jäätelöä saa syödä suht vapaasti,muttei ennen ruokaa.

Meidän 8v. saattaa yksin aamuisin ollessan unohtaa syödä aamiaisensa. Olemme monesti musituttaneet hänelle sen tärkeydestä,mutta minkäs teet jos toisella ei ole aamulla nälkä.

Illalla saattaa syödä ennen nukkumaan menoa ihan kunnollisen lämpimän aterian esim. lautasellisen pinaattilättyjä tai lautasellisen lasagnea tms.

iltasyöminen ei ole sen ihmeellisempää kuin päivällä syöminenkään eikä myöskään lihota sillä ei keho tiedä vuorokauden ajoista.

Meillä lapsi likkuu paljon,jonka vuoksi päivän viimeisen aterian tuleekin olla hyvä,jotta se kosrvaisi päivän mittaan kulutetun energian.

Mielestäni on aivan se ja sama missä vaiheessa päivää lapsi sen ateriansa syö. Päivällä syö kevyemmin. Väipalalsi ottaa usein omenan.

Usein hän on menossa urheiluharjoituksiin alkuillasta,jolloin ei voisikaan syödä mitään raskasta.

Sivullisesta lapsemme syö liian vähän ja nirsoilee

Meistä hän syö hieman liian vähän ja saisi maistaa enakkoluulottomammin uusia ruokia,mutta minkäs teet. Ei sitä ruokaa väkisinkään saa toiseen tungettua.

Kaikki lapsethan ovat samanlaisia ja heidät voi kasvattamalla opettaa vaikka lentämään, jos on tarpeeksi jämäkkä.

Se oli hyvä ja taas opin jotain uutta omasta lapsestani.

että kaksosista toinen syö kaikkea, mitä hänelle annetaa ja toinen taas nirsoilee melkein kaikkea!



Perheen muut kaksi lasta syövät myös melkein kaikkea, mutta tuo yksi poikkeaa joukosta.

Melkein vuoden vanhaksi poika söi vain kaupan 6kk soseita. Kaikki kökkösemmät oksensi pihalle. Ikää 5v ja edelleen, jos ruuan koostumus on epämiellyttävä (tai se maistuu hänen mielestään pahalle), jätkä oksentaa. Suostuu yleensä maistamaan liki kaikkea, mutta jotkut sapuskat nyt ei vaan pysy sisällä. Kauheen kivaa muille ruokailijoille, jos pakotan pojan vaan syömään...

Meidän keskimmäinen lapsi on äärimmäisen valikoiva ollut aina. Vaikka kaikkea on pitänyt maistaa jne.

Mutta hänkään ei saa valita syökö vaiko ei, ei myöskään sitä mitä syö.

Mun mielestäni puhut nyt kahdesta eri asiasta, tollaisen nirsoilun salliminen on kasvatuksen puutetta.

ettei voi syödä kuin muutamaa ruoka-ainetta? Siinä on kuule aika paha totuttaa uusille ruoka-aineille.

Itketätkö lastasi ruokapöydässä ja pakotat syömään? Kiillottele vain kruunuasi. Olet huomattavasti parempi ihminen kuin sen serkun vanhemmat..

Onkos sekin vanhempien syy, jos lapsella on niin pahat ruoka-aineallergiat, ettei voi syödä kuin muutamaa ruoka-ainetta? Siinä on kuule aika paha totuttaa uusille ruoka-aineille.

kengurunpihvit ja yksi ei syö juuri mitään, niin vanhemmissako se vika on ja millainen? ei yhtään mitään ole tekemistä sillä, että ihmiset (myös lapset) ovat yksilöitä ja kaikki eivät tykkää kaikesta. Nuorin ei syö kasviksia juurikaan, ei tykkää mausteisesta ruoasta, ei tykkää limusta eikä kakuista eikä jauhelihasta. Syö isolla ruokahalulla poroa/hirveä, lohta, silakkapihvejä, keittoja ja karkkipäivänä haluaa sipsejä tai pistaaseja. Menee -20 käyrällä painon kanssa. Ihan samalla tavalla on kasvattetu kuin muutkin ja samaa ruokaa tarjottu.

PAAHTOLEIPÄÄ! Sehän se suurin myrkky onkin.. enemmän mä olisin huolissani jos se vetäis joka aterialla limua ja karkkia/pizzaa/hampurilaisia

pidä aina paikkaansa, eikä siksi pidä moista alkaa väittämään. Esim. perheissä, joissa on monia lapsia ja kaikkien kanssa toimittu samalla tavalla, saattaa yksi kuitenkin olla selvästi nirsompi kuin muut. Ei selitys tällöin vanhemmista löydy. Meidän lapsista yhdellä aistiyliherkkyydet vaikuttavat selvästi hänen syömiseensä, eikä siinä ole kyse nirsoudesta, vaikka tietämättömän silmiin saattaakin siltä vaikuttaa. Naapurin lapsella taas pahat allergiat ovat tehneet lapsesta varsin valikoivan ruokansa suhteen. Oli ensimmäiset vuotensa niin rajatulla ruokavaliolla, että uusien ruokien kokeileminen ja niihin tottuminen on todella vaikeaa, vaikka allergiat alkavatkin jo helpottaa. Ei sekään ole nirsoutta.



Älä yleistä.

Esikoinen ei syö kypsennettyjä vihanneksia, vain raakana, eikä hernesoppaa. Ei vaikka kuinka käskyttäisi. Kaikki muu uppoaa.



Keskimmäinen syö ihan mitä vaan. Ei ole koskaan ollut ongelmaa, paitsi että nuorempana oli ruisallergia.



Kuopus ei syö puuroa kuin pakolla, ei myöskään porkkanaa, ei raakana, ei kypsänä.



Ja kaikki lapset samalla tavalla, samoilla säännöillä kasvatettu.



Itse en syö verilättyjä, en ole koskaan suostunut, vaikka ala-asteen natsiopettaja istutti tuntitolkulla ruokalassa ja käskytti keittäjät vahtimaan. Maistanut olen, maistuvat paskalta. En syö myöskään sieniä, samasta syystä kuin verilättyjä.



Mutta kuitenkin meillä syödään esim. mustamakkaraa, kieltä, maksaa jne.



Mut kyllähän sinä ap besserwisserinä tiedät, kuinka huonosti nirsot on kasvatettu :O

että lapsissa on eroja, yksi on ennakkoluuloinen kaikkea uutta kohtaan ja toinen taas syö sumeilematta mitä annetaan. Itsellänikin löytyy yksi kumpaakin laatua. MUTTA mielestäni tästä eteenpäin avaimet ovat vanhemmilla. Mikäli tälle ennakkoluuloiselle annetaan mahdollisuus itse päättää, on seurauksena nirso lapsi ja myöhemmin aikuinen. On vanhempien tehtävä maistattaa ennakkoluuloisellekin aina vain uudelleen ja uudelleen myös niitä epämieluisia makuja, ei se lapsi muuten niihin totu.



Näin meilläkin. Lapsi jonka ainoa mieleinen vihannes oli 2v asti kurkku ja porkkana syö nykyään vapaaehtoisesti salaatit, kasvisruoatkin. Toki on jotain mistä ei pidä edelleenkään eikä häntä pakoteta syömään näitä. Mutta maistaa pitää kaikkea mitä lautasella on. Olen sitä mieltä että toiston kautta on oppinut syömään ja tykkäämään monista ruoista. Mikäli olisi heti annettu periksi söisi varmaan vain kalapuikkoja ja spagettia. Sen sijaan on nykyään todella hyvä syöjä ja saa pkssakin palautetta että ainakin maistaa aina. Meillä ei siis pakoteta syömään mutta kyllä pakotetaan maistamaan. Ja se ei tarkoita että käytetään suussa ja syljetään pois vaan ainakin muutama pala/lusikallinen tms tulee syödä. Sukulaislasten kohdalla olen huomannut että kun eivät kerran jostain tykkää niin fine, jatkossa ko tuotetta ei tarjota. Syövät aina samaa huttua ja ovat nirsoimmasta päästä mitä tunnen, sekä todella pienikasvuisia mitä en ihmettele koska ei sellaisella ravinnolla voi kasvaa.



Ja lopuksi vielä, kyllä tiedän että on lapsia joita ei saa lopettamaan nirsoilua vaikka mitä tekisi. Mutta mielestäni monessa perheessä kyse on vanhempien viitsimisestä ja omasta esimerkistä.