oikeestiko, uskooko joku että ei ole vanhempien syy jos lapsi nirso ruoan kanssa?

Näin luin lehdestä. Tosiaan tiedemiehet ovat jopa löytäneet nirsousgeenin, joka on ollut tärkeä ammoisina aikoina, yhä osa ihmisistä kantaa tätä geeniä.



Itse olin nirso lapsi, vasta aikuisena aloin syömään monipuolisemmin. Tosin häpeilin nirsouttani ja vasta aikuisena sallin itselleni sen, että en vain pidä kaikista ruuista eikä siinä ole mitään hävettävää.



Mieheni söi mitä vain lapsena.



Meidän lapset: esikoinen todella nirso, eikä karkeammat valmissoseet koskaan menneet alas, vaan heitettiin sadoittain avattuja pilttipurkkeja roskiin, me todellakin yritimme, mutta kun ruoka syljetään noin 300 kertaa pois, niin pakko se oli luovuttaa. Rahaa meni hukkaan. Eli esikoisella suppea ruokavalio ja lisäksi sileä pitää olla sileä ilman ylläreitä ja kova menee kovana erikseen. Olin itse samanlainen lapsena.



Kuopus tulee isäänsä, mikä vain uppoaa, ei kakistele pilteissä tai missään muussakaan.



Ja tasan samalla lailla ollaan kasvatettu!



toisilla vain on erittäin hyvä haju ja makuaisti ja herkkä suuntuntuma. Niinkuin mulla ja esikoisellamme.

varmasti vanhemmat voivat vaikuttaa asiaan jonkin verran, mutta en suostu uskomaan, että lapsen nirsous olisi yleensä vain vanhempien syytä. Tai moniruokaisuus vanhempien ansiota.



Meillä oli lapsi pienenä tosi allerginen, eli ei todellakaan voinut harrastaa mitään monipuolista ruokavaliota ja eri ruokiin totuttamista kun pitkään mentiin vain tusinalla ruoka-aineella. Ja kun allergiat alkoivat helpottaa, ei ravitsemusterapeutin ohjeestakaan painostettu lasta syömään mitä ei halunnut, kun allergioiden ja rajoittuneen ruokavalion vuoksi se oli lapselle hankalaa. Eli on saanut syödä aika pitkälle sitä mikä kelpaa, tarjottu kuitenkin säännöllisesti vaihtelevaa ruokaa.



Silti jo nyt puolessa vuodessa lapsi on laajentanut ihan vapaaehtoisesti ruokavaliotaan todella paljon, on sangen moniruokainen ja maistaa mielellään uusia ruokia.



Meidän lapsemme kanssa ei siis voi olla kyse siitä, että hänet olisi opetettu kaikkiruokaiseksi. Päin vastoin, tuolla "opetuksella" pitäisi olla erittäin nirso, mutta ei ole. Jos tällä tavalla ei saa lapsesta tehtyä nirsoa, niin tuskin mitenkään, joten en usko, että se voi olla ihan vain vanhempien päätettävissä.

Taidat ap olla hiukan pipi päästäsi kun pakotat lapsesi syömään!

Näinkö kasvatat luottamuksen sinun ja lasten välille?

Kun ei ruokailu onnistu niin sinä pakotat onnistumaan!

Toimitko näin muissakin asioissa?

Et ole oikeasti normaali rakastava äiti jos käytät tuollaisia metodeja...syömään pakottaminen on eräänlaista väkivaltaa!

vedetään mitä vain noin neljävuotiaaksi asti (paitsi yksi lapsi on ollut valikoiva aina). Sitten alkaa nirsoilu, ei mene parsakaali, ei sipuli, ei keitetty porkkana, ei kaalia, yksi ei syö makkaraa, toinen ei syö enää juustoa, yksi lopettaa leikkelekinkun syönnin, vaikka ennen rakasti sitä...



Aina on tarjottu monipuolista ruokaa, mutta nyt kyllä alkaa paukut loppua. Eilenkin tein erinomaisen hyvää kaali-riisi(täysjyvä)-hirvenjauhelihakeittoa. Lapsista yksi söi.

Mutta silti vastaus. Uskon joo, että ei ole nirsous vanhempien vika.

PAAHTOLEIPÄÄ! Sehän se suurin myrkky onkin.. enemmän mä olisin huolissani jos se vetäis joka aterialla limua ja karkkia/pizzaa/hampurilaisia

Paahtoleipähän nimenomaan on suuri myrkky. Ei pahemmin vitamiineja eikä muitakaan ravintoaineita, suurin osa pelkkää tärkkelystä. Pizzoissa ja hampurilaisissa sentään on edes jotain muutakin kuin puoliturhia viljoja, esim. eläinkunnan proteiineja, fytokemikaaleja ja vitamiineja.

Ei se ole mitään sattumaa, että maanviljelyn yleistyttyä ihmisten pituuskasvu taittui, hampaat reikiintyivät ja puutostilojen määrät räjähtivät käsiin.

PAAHTOLEIPÄÄ! Sehän se suurin myrkky onkin.. enemmän mä olisin huolissani jos se vetäis joka aterialla limua ja karkkia/pizzaa/hampurilaisia

Paahtoleipähän nimenomaan on suuri myrkky. Ei pahemmin vitamiineja eikä muitakaan ravintoaineita, suurin osa pelkkää tärkkelystä. Pizzoissa ja hampurilaisissa sentään on edes jotain muutakin kuin puoliturhia viljoja, esim. eläinkunnan proteiineja, fytokemikaaleja ja vitamiineja.

Ei se ole mitään sattumaa, että maanviljelyn yleistyttyä ihmisten pituuskasvu taittui, hampaat reikiintyivät ja puutostilojen määrät räjähtivät käsiin.

vaikka minkälaisen kasan, jos vaan haluaa. Taas joku hiilihydraattivammainen taitaa olla keskustelussa mukana?

Äitini on todella hyvä ruuanlaittaja, ja kotonani oli 1970-80 -luvuilla monipuolisesti tarjolla kasviksia, lihaa ym. ruokaa. Lähes kaikki oli itse tehtyä. Mutta siitä huolimatta olin todella surkea syömään kouluikään asti. Käytännössä elin (täys)maidolla, ruisleivällä ja perunoilla. Jauhelihaa saatoin joskus vähän maistaa esimerkiksi lihapullissa. Mutta kummasti minusta tuli ihan normaalisti syövä terve aikuinen, jolla ei ole ongelmia painon tai esimerkiksi veriarvojen kanssa. Oma lapsuuteni muistaen en ole niin kauheasti jaksanut stressata omien lasteni syömisistä. Joka tapauksessa he syövät paremmin kuin minä aikoinaan.

PAAHTOLEIPÄÄ! Sehän se suurin myrkky onkin.. enemmän mä olisin huolissani jos se vetäis joka aterialla limua ja karkkia/pizzaa/hampurilaisia

Paahtoleipähän nimenomaan on suuri myrkky. Ei pahemmin vitamiineja eikä muitakaan ravintoaineita, suurin osa pelkkää tärkkelystä. Pizzoissa ja hampurilaisissa sentään on edes jotain muutakin kuin puoliturhia viljoja, esim. eläinkunnan proteiineja, fytokemikaaleja ja vitamiineja.

Ei se ole mitään sattumaa, että maanviljelyn yleistyttyä ihmisten pituuskasvu taittui, hampaat reikiintyivät ja puutostilojen määrät räjähtivät käsiin.

ja hampurilaisleivässä on.

Minun lapseni syövät aamuisin ja iltaisin voilla ja Nutellalla tai marmeladilla päällystettyä VALKOISTA paahtoleipää. Välillä toki tummempaakin leipää, mutta varsinaista ruisleipää on täällä ulkomailla vaikea saada. Hoikkia ja terveitä.

kun saat pakottamalla lapsen syömään mitä itse haluat hänen syövän! HUHHUI! Kuuloostaa siltä että tyttösi syö itku kurkussa väkisin sen mitä pakotat. KAIKKI EI TYKKÄÄ KAIKESTA,on varmaan sinullakin jotain mistä et pidä? en pakottaisi lastani syömään sellaista mistä ei oikeasti tykkää,en söisi itsekkään! Isompana voi alkaa tykätä eri ruuista mutta jos tuollaista väkipakolla tuputtamista on niin helvetti vieköön liekkö haluaa edes maistella mitään uutta.

taas ihmemedikalisointia. Varmasti on lapsia, joilla on aistiherkkyyttä tai muuta oikea neurologinen tai psykologinen sairaus, joka estää normaalin monipuolisen ruuan syömisen.



Ihan kuten joillain lapsilla on asperger tai adhd tai joku muu, joka vaikeuttaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä tai oppimista tms.



MUTTA suurin osa lapsista ei kärsi mistään oireyhtymästä tai sairaudesta, joka estäisi normaalin käytöksen. Jep, jotkut on luonnostaan nirsompia, jotkut ujoja, jotkut villejä, mutta normaalit käytöstavat pystyy valtaosa lapsista oppimaan.



Kaikista ei tule ennakkoluulottomia aina uusia makuja etsiviä gourmetikkoja, mutta suurin osa ipanoista olisi kyllä kykynevä OPPIMAAN syömään normaalia sapuskaa eikä vaan jotain alle kymmentä raaka-ainetta.



En asu Suomessa ja tällä ei kerta kaikkiaan tule sellaisia nirsoja vastaan kuin Suomessa, että kaikki on yäk ja hyi. Täällä muksut opetetaan pienestä siihen, että PIKKUSEN maistetaan kaikenlaista ja jos jostain ei tykätä, niin siitä ei tehdä numeroa. Eipä täällä enää 10- vuotiaissa ja sitä vanhemmissa tule vastaan sellaisia, jotka eivät olisi suht kaikkiruokaisia, joka ei tarkoita sitä, että kaikesta tykkäisi ja haluaisi paljon tai joka päivä syödä vaan sitä, että on kykenevä normaalisti syömään täällä Euroopassa normaalina pidettyä ruokaa.



Ehkä täällä on sitten kaikilla vaan niin eri geenit...Vai oiskohan kuitenkin kysesssä opittu juttu? Ja kuten kaikessa, toiselle kestää kauemmin oppia, toiselle tulee luonnostaan.



Mutta jos heti mennään sille linjalle, että "oih, meidän lapsi syö vaan kurkkua, pastaa ja banaania" ja sosiaalisesti pidetään hyväksyttynä, että aikuisetkin yököttelee milloin mitäkin ja syö vaan jotain tiettyjä juttuja, niin tuloksena on just tuollainen nirso- kulttuuri.



En enää ihmettele, että monet kaverit Suomessa ei enää kutsu ketään kotiinsa syömään. Tuollaisten nirsogeenisten kanssa kyllä ilo katoaa ruokailuista. Paree heidän vaan kotonaan jyrsiä niitä paria ruoka-ainetta ja oikein ylpeillä siitä. "Minäpä se olen niiiiiiin herkkä ja erikoinen, että minä voin syödä vain kurkkua."



Ja kuten sanottu, tiedän, että on ihmisiä, joilla on joku sairaus, joka estää makuihin tottumisen - psyykkinen tai fysiologinen sairaus. Mutta en todellakaan usko, että valtaosa nirsoista kärsisi jostain sellaisesta.

taas ihmemedikalisointia. Varmasti on lapsia, joilla on aistiherkkyyttä tai muuta oikea neurologinen tai psykologinen sairaus, joka estää normaalin monipuolisen ruuan syömisen.

Ihan kuten joillain lapsilla on asperger tai adhd tai joku muu, joka vaikeuttaa normaalia sosiaalista kanssakäymistä tai oppimista tms.

MUTTA suurin osa lapsista ei kärsi mistään oireyhtymästä tai sairaudesta, joka estäisi normaalin käytöksen. Jep, jotkut on luonnostaan nirsompia, jotkut ujoja, jotkut villejä, mutta normaalit käytöstavat pystyy valtaosa lapsista oppimaan.

Kaikista ei tule ennakkoluulottomia aina uusia makuja etsiviä gourmetikkoja, mutta suurin osa ipanoista olisi kyllä kykynevä OPPIMAAN syömään normaalia sapuskaa eikä vaan jotain alle kymmentä raaka-ainetta.

En asu Suomessa ja tällä ei kerta kaikkiaan tule sellaisia nirsoja vastaan kuin Suomessa, että kaikki on yäk ja hyi. Täällä muksut opetetaan pienestä siihen, että PIKKUSEN maistetaan kaikenlaista ja jos jostain ei tykätä, niin siitä ei tehdä numeroa. Eipä täällä enää 10- vuotiaissa ja sitä vanhemmissa tule vastaan sellaisia, jotka eivät olisi suht kaikkiruokaisia, joka ei tarkoita sitä, että kaikesta tykkäisi ja haluaisi paljon tai joka päivä syödä vaan sitä, että on kykenevä normaalisti syömään täällä Euroopassa normaalina pidettyä ruokaa.

Ehkä täällä on sitten kaikilla vaan niin eri geenit...Vai oiskohan kuitenkin kysesssä opittu juttu? Ja kuten kaikessa, toiselle kestää kauemmin oppia, toiselle tulee luonnostaan.

Mutta jos heti mennään sille linjalle, että "oih, meidän lapsi syö vaan kurkkua, pastaa ja banaania" ja sosiaalisesti pidetään hyväksyttynä, että aikuisetkin yököttelee milloin mitäkin ja syö vaan jotain tiettyjä juttuja, niin tuloksena on just tuollainen nirso- kulttuuri.

En enää ihmettele, että monet kaverit Suomessa ei enää kutsu ketään kotiinsa syömään. Tuollaisten nirsogeenisten kanssa kyllä ilo katoaa ruokailuista. Paree heidän vaan kotonaan jyrsiä niitä paria ruoka-ainetta ja oikein ylpeillä siitä. "Minäpä se olen niiiiiiin herkkä ja erikoinen, että minä voin syödä vain kurkkua."

Ja kuten sanottu, tiedän, että on ihmisiä, joilla on joku sairaus, joka estää makuihin tottumisen - psyykkinen tai fysiologinen sairaus. Mutta en todellakaan usko, että valtaosa nirsoista kärsisi jostain sellaisesta.

metelin nostanut asiasta. Mulle on ihan sama syökä meidän 7v tomaattia vai ei, kun se kuitenkin syö montaa muuta ruokaa. Ja meillä ei kukaan yöki ruoalle.

mutta ei ihan niin yksiselitteisesti.. mulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on ihan käsittämättömän nirso verrattuna niihin kahteen muuhun lapseen. Syy mun mielestä on se, että tuon keskimmäisen raskaudessa kärsin aivan järkyttävästä närästyksestä viikosta 3 synnärille saakka, eli viimesien 2 kk söin paahtoleipää voilla ja vettä.. ja silti oli paha olla. Eli vauva ei mahassa tottunut mihinkään makuihin. Kuopuksen kohdalla pystyin syömään kaikkea ja tuo vetää 3 vuotiaana sinapit ja chilit kuin vettä vaan. Eli nyt sitten vaan pikkuhiljaa opetellaan eri makuja tuon yhden kanssa...

mutta ei ihan niin yksiselitteisesti.. mulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on ihan käsittämättömän nirso verrattuna niihin kahteen muuhun lapseen. Syy mun mielestä on se, että tuon keskimmäisen raskaudessa kärsin aivan järkyttävästä närästyksestä viikosta 3 synnärille saakka, eli viimesien 2 kk söin paahtoleipää voilla ja vettä.. ja silti oli paha olla. Eli vauva ei mahassa tottunut mihinkään makuihin. Kuopuksen kohdalla pystyin syömään kaikkea ja tuo vetää 3 vuotiaana sinapit ja chilit kuin vettä vaan. Eli nyt sitten vaan pikkuhiljaa opetellaan eri makuja tuon yhden kanssa...

Olen kuullut ihan luotettavilta tahoilta väitteitä, että sillä mitä äiti syö raskausaikana on vaikutusta siihen millaisesta ruoasta lapsi tykkää.

Meillä on varmaan mennyt jotain tosi pahasti pieleen...

Vanhempi lapsi pitää samantyyppisista ruoista kuin minä, mutta nuorempi pitää samoista ruoista joita mieheni syö mielellään. Eniten tässä jutussa hämmästyttää se, että mieheni (ja nuoremman lapsen) herkut ovat minun inhokkejani ja päinvastoin ö.ö

Vai olisko makuaisti sittenkin perinnöllinen ;)

mutta ei ihan niin yksiselitteisesti.. mulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on ihan käsittämättömän nirso verrattuna niihin kahteen muuhun lapseen. Syy mun mielestä on se, että tuon keskimmäisen raskaudessa kärsin aivan järkyttävästä närästyksestä viikosta 3 synnärille saakka, eli viimesien 2 kk söin paahtoleipää voilla ja vettä.. ja silti oli paha olla. Eli vauva ei mahassa tottunut mihinkään makuihin. Kuopuksen kohdalla pystyin syömään kaikkea ja tuo vetää 3 vuotiaana sinapit ja chilit kuin vettä vaan. Eli nyt sitten vaan pikkuhiljaa opetellaan eri makuja tuon yhden kanssa...

Esikoisen raskausaikana söin erittäin monipuolisesti kaikkea mahdollista olin vielä työelämässä ja söin runsaat ja monipuoliset salaatit jne.

Esikoinen on sitten harvinaisen nirso, tosin itse olin lapsena samanlainen.

Tokan kohdalla olin kotona ja suppeampi ruokavalio ja taa toka taas vetelee ihan mitä vain ilman mitään ongelmia ja nirsoiluja. Tullut kaikkiruokaiseen isäänsä.

Siksi aina hämmästyn väitettä, että äidin raskausajan ruoka vaikuttaa lapseen. Meillä on päinvastoin.

Terveisin pienenä pakotettu syömään kaikkea, jos en suostunut, niin itkin hysteerisesti pöydän ääressä kun pakotettiin syömään.



Sairastuin syömishäiriöön pari v vanhempana. :-)

Mä en ikinä antaisi mun lapselle mitään valkoista pullamössöleipää. Meillä syödään kerran päivässä leipää jos silloinkaan ja sen lisäksi puuroa. Ei leipä ole mikään iltapala, varsinkaan valkoinen jossa ei ole mitään ravitsemuksellisesti hyvää. Karkkiakaan ei ole ikinä syöty eikä syödä, jäätelö ym herkut on meillä harvinaisempia herkkuja. Vihanneksia ja hedelmiä syödään runsaasti päivittäin ihan lapsen pyynnöstä. Eilen hänen välipalansa oli ihan itse päätetty ja se sisälsi maitoa, banaania sekä omenaa muuta ei halunnut. Meillä on pakko maistaa ihan kaikkea ja ihan kaikkialla. Sen jälkeen päätetään haluaako syödä. Lapsi tarvitsee uuteen makuun totutteluun n.15 maistelukertaa jonka aikana makuaisti tottuu siihen. Joten uskon että kaikki alkaa kyllä meilläkin uppoamaan kun vain maistellaan ahkerasti. Sienien kanssa oli vähän vaikeampaa kun koostumus on epämiellyttävä usealle aikuisellekin mutta kyllä niitäkin opittiin syömään kun harjoiteltiin ja enää hän ei edes noteeraa niitä ruoassa. Meillä ei pakoteta syämään mutta ruokapöytään pakotetaan ja maistelemaan. Jos ruoka jää syömättä niin välipaloja ei tipu vaan sitten odotetaan seuraavaa ruoka-aikaa. Meillä toimii!

Meillä ihan sama systeemi! Pakolla ei syötetä mutta maistaa pitää. Ja jos "kunnon Ruoka" eli päivän lämmin ateria ei maistu niin välipaloja ei tipu, vaan odotetaan seuraavaa ruokaa.

Lapset oppivat peruasiat ja oppivat maistamaan. Joka päivä ei kuitenkaan voi syödä pelkkää nuudelia vaikka nuorimmainen sitä vetäisi vaikka kuinka paljon.

sitä kaupasta löytyy ihan hyviäkin paahtoleipiä... Monissa on esim. kuitua ihan yhtä paljon kuin ruisleivässäkin. Hui kamala mitä myrkkyä! ;o)

kun lapset olivat vauvoja, niin tutustuimme 1-2 uuteen makuun kerrallaan, kuten silloin suositeltiin. Suurin osa oli erilaisia vihanneksia. Vuoden iästä alkaen on lapsille tarjottu noin 40 erilaista vihannesta, 20 hedelmää ja 20 marjaa. viljoja ja viljakasvien tapaisia kasveja on tajorru monia erilaisia.



Yhdessä on tehty ruokaa, viljelty vihanneksia, käyty marjametsässä jne.



erilaisia kaloja on ongittu ja niistä laitettu ruokia.



eri lihoja maisteltu.





Ja lopputulos: osa lapsista kaikkiruokaisia, osa hyvinkin tarkkoja makuaistiltaan, eivätkä syö läheskään kaikkea.